Tumma kyynel tippui vaaleille housuilleni eli oli aika pyyhkiä kyyneleet kasvoilta. Olen istunut täällä jo kaksi tuntia, mutta en halua mennä sisälle äidin ja pikkuveljen tentattavaksi. Istun siis talomme katolla jonne pääsee minun ja kaksoisveljeni huoneesta. Ainiin olen Jennifer Fros, kaikki sanovat Jen. Ikää on pian 18. Omistan ruskeat puolipitkät hiukset ja olen aika suorasanainen ja rohkea, joskus liianki. Asun Lontoossa kaksoisveljeni Jonasin, pikkuveljemme Jayn ja äitimme kanssa. Isämme kuoli auto -onnettomuudessa melkein heti Jayn syntymän jälkeen. Mutta nyt takaisin nykyhetkeen.
Tunsin käden olallani, tiedän kenelle se kuuluu, Jonasille. Jos en jo maininnu olemme hyvin läheisiä ja hän tuo tasapainoa sisarussuhteeseemme. Hän on vastakohtani, hänellä on vaaleat hiukset ja hän on rauhallinen, mutta osaaa olla tiukka tarvittaessa. Jonas tuli viereeni katolle ja katsoi horisonttiin. Oli hiljaista vain muutamat nyyhk äisyni kuuluivat.
"Mitä se sun kaveri sano sulle kun sun puhelinkin on rikkinäisenä lattialla ?" Jonas rikkoi hiljaisuuden.
"Me riitelimme.." sain sanottua hiljaa. Tottahan se oli. Olin juuri riidellyt nettiystäväni Liamin kanssa. Olimme aika läheisiä alku aikoina, mutta sitten hän muutui. Hän ei enään vastannut viesteihini niinkuin ennen, No tämä riita lähti siitä, että haukuin häntä sellaiseksi mitä hän ei ole... ja kadun sitä syvästi. Kerroin Jonasille kaiken ja hän kuunteli tarkkana ja lopetettuani otti minut tiukkaan halauseen ja sanoi rohkaisevasti:
"Te sovitte vielä. Mä tiiän sen." Itse en ollut asiasta niin varma. Olin pilannut kaiken...
Jonas ehdotti sisälle menemistä ja pyyhki kyyneleeni ja sanoi noustessaan:
"Suosittelen naaman pesemistä" ja nauraht. Katsoin häntä hieman hölmistyneenä ja sitten vasta tajusin: meikkini ovat levinneet. Jonas ojensi kätensä ja vetäisi minut ylös ja huoneeseemme päästyämme hän sanoi:
"Ostetaa huomen uus puhelin ja sovitaa tapaamii Liamin kanssa." sen kuultuani pysähdyin kuin seinään. Olemme tavanneet kerran ja siitäkin on jo vuosi. Jonas huomasi järkytyksen kasvoiltani ja otti hartioistani kiinni ja sanoi:
"Hyvin se menee. Mä tuun mukaa. Niiku viimekski. Mut ny nukkuu hölmö." halasi nopsaan ja meni omalle sängylleen.
Lähdin vesaan joka sijaitsi huonettamme vastapäätä. Pesin kasvoi ja hampaat, harjasin hiukseni ja pistin ponnarille yöksi. Kävellessäni huoneeseen huomasin Jonaksen jo nukahtaneen. Otin hänen puhelimen, otin kuvan hänestä, hän on niin suloinen nukkuessaan ja laitoin sen instagramiin omalla käyttäjälläni. Sen tehtyäni kömmin omaan sänkyyn, mutta en voinut nukahtaa päässäni pyöri niin paljon asiota.
//Noin. Oon siis alottanu tän kirjottamisen iha vasta ja toivosin et kerrotte mielipiteitänne tästä alusta. Ja haluutteks kuvan tosta päähenkilöstä ja sen veljestä ? :D koska se veli on täs tarinas koko ajan mukana. jos tätä siis kukaan ikinä lukee xd
