How Long Will I Be With You ? 5

"Hyvää syntymäpäivää !" Kuulin poikien huutavan. Raotin hieman silmiäni. Näin kaikki pojat ovella. Hymyilin hieman. Pojat tulivat luokseni ja nousin istumaan. Haroin hieman hiuksiani ja pojat istuivat sängylle. Tänää vietetää leffailtaa. 

"Paljon kello on ?" Kysyin. 

"Kakstoista. Nukuit tosi pitkää." Harry naurahti. Hymyilin vain hieman. Muistin mitä Niall antoi minulle eilen. Kumarruin ottamaan pussin lattialta. Muut pojat katsoivat minka hämillään. 

"Kiitos vielä Niall." Sanoin ja halasin poikaa. 

"Ei mitää. Ostin sen ku sulla ei oo kunnon puhelinta tai liittymää." Niall sanoi nolona. Nousin sängyltä ja kävelin nopeasti huoneeseeni. Kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet päälleni. Meikkasin ja laitoin hiukseni. Olin todella väsynyt vaikka nukuinkin pitkään. Minun on pakko kiittää Niallia vielä kaikesta. En vain tiedä miten. Kaikki mitä hän sanoo tai tekee on niin tärkeää ja suurta minulle. Hän on ainoa joka välittää. Kävelin alakertaan ja menin keittiöön. Pojat odottivat siellä. He olivat tehneet kunnon aamiaisen. Ei ollut nälkä, mutta en voi sanoa sitä pojille joten istuin pöytään. Otin kroisantin ja teetä. Söin, join ja otin vielä omenan pelkästä pakosta. Niall hymyili minulle. Hymyilin hieman takaisin. Nostin puhelimeni pöydälle ja aloin laittamaan liittymää ja puhelinta käyttövalmiiksi. 

"Voinko auttaa ?" Niall kysyi. 

"Ei tarvii. Kyllä mä osaan." Naurahdin ja kirjauduin Apple ID:lläni sisälle. 

"Ai sulla on jo tunnukset ?" Niall ihmetteli. 

"Joo.." Huokaisin. "Mulla oli ennen Applen kone mut mutsi rikko sen." Sanoin hiljaa ja aloin tallentamaan numeroita jotka osasin ulkoa. Latasin myös tärkeimmät sovellukset. WhatsApp, Facebook, Instagram... Kirjauduin sovelluksiin sisään. Katsoin hetken puhelinta. Huokaisin. He käyttävät niin paljon rahaa minuun. En ikinä voi korvata sitä heille. 

"Niin. Sullahan on synttärit. Sanoit ettet haluu juhlia." Liam aloitti. 

"Niin ?" Ihmettelin. 

"Sun pitää sit varmaan lähtee kauppaan ja leffavuokraamoon et herkut ja leffat on sulle mieluisia." Liam naurahti. Hymyilin vain. 

Nousimme pöydästä ja jokainen alkoi tekemään omiaan. Sovimme että lähdemme jonkun ajan päästä kauppaan sun muualle tarpeellisiin paikkoihin ostamaan viimiset tarvikkeet. Lähdin vain Liamin ja Louisin kanssa. Matka oli himjainen. 

"Onks teillä Niallin kaa jotain ?" Louis avasi suunsa. 

"Louis ?" Liam huudahti. 

"No en mä tiiä..." Sanoin hiljaa.

"Eli on." Louis virnuili kuskinpaikalta. En vastannut. En halunnut vastata. Niall merkitsee minulle niin paljon, mutta en ole varma siitä mitä tunnen. 

Pääsimme videovuokraamon pihaan. Astuimme ulos autosta ja kävelimme sisälle. Kassalla näin liian tutut kasvot, Alun. Käännyin heti takaisin autolle. 

"Amanda ?" Liam huusi perääni. Juoksin vain autolle. Kuulin kuinka joku juoksi perääni. Katsoin taakseni, se oli Alun. Pysähdyin autolle ja tajusin etten pääse autoon sisälle sillä avaimet on Louisilla. Alun jätti minut auton ja itsensä väliin. Tunsin kuinka hän otti takapuolestani kiinni. 

"Alun, älä." Sanoin hiljaa, Alun tietää, että se on heikko kohtani. Sillä minut saa aina sänkyyn. 

"Kyllä, mä otan sut takaisin. Se hiiri ei sua multa vie." Alun sanoi. Katsoin alaspäin. Huomasin kuinka Alunin housuissa pullotti. 

"Olet iljettävä. Haluat multa vaan seksiä. Et rakasta mua toisin kun se 'hiiri'." Tiuskaisin ja potkaisin Alunia haaroväliin. Menin Liamin ja Louisin luokse. He katsoivat minua ihmeissään. 

"Mä rakastan Niallia. Siinä teille vastaus." Sanoin ja kävelin leffahyllylle. Pojat tulivat hämmentyneinä perässäni. Valitsin Titanicin, muutaman komedian ja pari kauhuleffaa. Pojat menivät vuokraamaan ne ja sitten suuntasimme pieneen herkkukauppaan. Ostimme kaikkea mitä vain halusimme. Lähdimme kotiin päin, mutta sitten Louis pysähtyi. Jäimme Liamin kanssa odottamaan autoon kun Louis kävi jossain kaupassa. 

"Mitä sillon autolla kävi ?" Liam kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. 

"Mun exä. Se yritti päästä pesälle... Ja se haukku Niallia." Sanoin hiljaa. Liam ei vastannut. Olimme vain hiljaa.

"Mihin Louis meni ?" Kysyin lopulta. 

"Haluutko oikeesti tietää ?" Liam naurahti.

"Haluan, sillä kestää ihan sika kauan." Vinguin. 

"Se ostaa alkoholia ja kortsuja." Liam nauroi. Olin hiljaa. En enään kehdannut vastata. Selasin instagramiani. Pian Louis jo saapuikin. Lähdimme vihdoin kotiin. Mietin sitä mitä sanoin pojille... Rakastan Niallia. Rakastanko oikeasti ? En tiedä.. Olen niin sekaisin. Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta pelkään liikaa. Samassa aloin miettimään äitiäni ja isoäitiäni. 

"Louis. Onko teillä tietokonetta ?" Kyyin äkkiä.

"Joo onhan meillä, kaikilta löytyy oma. Mihin tarviit ?" Louis ihmetteli ja kääntyi kotikadulle. 

"Mä haluan soittaa yhen skype puhelun." Sanoin hiljaa. Minun on pakko soittaa isoäidilleni. 

"Juu kyllä se onnistuu. Niall varmaan lainaa konettaan." Louis hymyili ja nousimme autosta.

Kannoimme tavarat sisälle ja pojat alkoivat laittaa olohuonetta valmiiksi. Olin keittiössä ja mietiskelin omiani. Katsoin veistä pöydällä. Huokaisin syvään ja kuulin oven aukeavan. Katsoin kuka se oli. Niall tuli kannettavansa kanssa.

"Louis sano että tarviit konetta." Hän hymyili ja asetti pusun poskelleni. Hymyilin vastaukseksi. Laitoimme koneen valmiiksi ja halailimme hetken. 

"Voitko nyt mennä ? Haluisin puhua yksin." Pyysin Niallilta. Niall suostui.

"Älkääkä alottako ennen mua." Naurahdin. Suutelmimme vielä Niallin kanssa. Se tuntui täydelliseltä. Hänen huulensa olivat niin pehmeät. Niall lähti huoneesta ja istuin koneen ääreen. Huokaisin syvään ja kirjauduin skypeen. Aloitin soittamisen isoäidilleni. Pian hän vastasi. 

"Voi kultaseni ! Emme olekkaan puhuneet aikoihin." Näin suloisen isoäitini puhuvan.

"Emme niin." Sanoin hymyillen. Isoäitini on kauniisti päivettynyt Espanjan auringossa, kun he muuttivat vuosia sitten sinne. Aloin kertoa kuulumisiani aina sairaalasta tähän päivään asti. 

*Niallin näkökulma* 

Suljin oven. Hänellä oli veitsi pöydällä. En kestä jos hän viiltelee ja satuttaa itseään. Haluan hänen olevan onnellinen, mutta hän ei ole sitä minun kanssani. En ymmärrä mitä en anna hänelle koska hän on niin kylmä minua kohtaan. Huokaisin ja lähdin olohuoneeseen. Pojat olivat tehneet jo kaiken valmiiksi ja nyt pelasivat biliardia. 

"Niall mulla on sulle jotakin." Louis sanoi ja viittoi minut luoksensa. Menin epäröiden hänen luoksensa. Hän antoi minulle pienen pahvisen jutun. Katsoin häntä 'et ole tosissasi' ilmeellä. Harry vain kikatti, Zayn oli Perrien kanssa sohvalla ja Liam selasi puhelintaan. Otin ne ja laitoin taskuuni. En usko että niitä tulen käyttämään, mutta silti. Varasin itselleni paikan sohvalta ja katsoin vain puhelintani. Meni 10minuuttia ja pian Amanda tulikin keittiöstä. Pääsimme siis aloittamaan elokuvan. Amanda istui viereeni, mutta jätti kunnolla väliä. Se sattui. Miksi ? 

Ensimmäinen elokuva loppui ja oli kauhuelokuvan vuoro. Olimme syöneet ja juoneet samalla. Amanda oli ainut joka ei uskaltanut ottaa alkoholia. Miksiköhän ? 

"Amanda ota vaan." Sanoin rohkaisevasti ja tarjosin hänelle. 

"En todellakaan." Amanda sanoi tiukasti. Jatkoimme seuraavaan elokuvaan ja join vain lisää. Samoin muut pojat. Amanda oli vain hiljaa ja katsoi käsiään. Pian Perrie ja Zayn nousivat ja lähtivät talosta, selvästi lähtivät Perrien luokse. Pian Harry ja Louis päättivät lähteä baariin. Joten taloon jäi vain minä, Amanda ja Liam. Join vain lisää.

*Amandan näkökulma* 

Pian porukka vain hävisi. Niall ja Liam alkoi olla kännissä. En pidä kännissä olevista ihmisistä. Alkoi ahdistamaan. Lähdin juosten yläkertaan. En pysty olemaan heidän seurassa. Menin huoneeseeni ja pesin meikit pois. Katsoin itseäni peilistä. Näin vain käsieni arvet. Otin vaatteeni pois ja olin vain alusvaatteissa. Pian ovi aukesi, se oli Niall. Huomasin että hän halusi läheisyyttä.

"Miks katot mua noin ?" Kysyin kun hän ei lopettanut virnuilua. 

"Oot vaan niin kaunis.." Hän huokaisi. 

"Oot juonu." Sanoin hiljaa ja Niall lukitsi oven. Hän käveli lähemmäs. Pian hän ottikin jo minua vyötäröltä. 

"Niall älä." Kuiskasin. Poika ei kuunnellut. Hän siirsi kätensä takapuolelleni. Noni nyt se on menoa. Se on ihan sama onko henkilö kännissä vaiko ei, mutta haluni kasvavat ja melko varmasti se päättyy sänkyyn.

"Toi että kiellät saa mut vaan enemmän halukkaaksi." Niall sanoi vihjaillen. Asetin käteni hänen niskaansa. Pojan huulet hamusivat kaulaani. Aloin vain hengittämään raskaammin. Tätä olen suoraan sanottuna halunnut. 

"Mä en halua." Sanoin silti. Niall ei kuunnellut vaan kaatoi minut sänkyyni ja otti paitansa pois. Hänen kätensä seikkailivat ja omani pidin vain hänen vyötäröllään. Avasin varovasti hänen housujensa vyön. Suutelimme pitkään ja pian kielikin oli ensimmäistä kertaa mukana. Olemme edenneet nopeasti, ehkä jopa liian nopeasti. Annoin silti vain mennä. Avasin hänen farkut kokonaan ja tein hänelle kiusaa. Huomasin pian hänen tuskansa sillä hän vahingossa puri huultani. Pian molemmilla oli enään alusvaatteet. Nousin kuitenkin sängyltä ja suljin verhon. En halua että kukaan näkee vahingossakaan. Kävin hajareisin Niallin syliin ja hipsuttelee vain hänen rintakehäänsä. Pian tunsin Niallin kädet selässäni ja avaamassa rintaliivejä. Huomasin kuinka hänen teki mieli. Pojan kädet eivät selvästi olleet kontrollissa vaan seikkailivat ympäri kehoani ja lopulta olivat ottaneet jo rintaliivini. Aloin jo unohtamaan sen että Niall on kännissä. Aloin nauttia siitä mitä pojan kädet tekivät. Pian jo olin mukana täysillä. 

"Oih." Kuului suustani ja Niall perääntyi. 

"Teinkö jotain väärin ?" Poika hätääntyi. ja alkoi jo melkein lähtemään huoneesta. 

"Tuu takasin. Tätä oon oottanu." Sanoin ja otin stringitkin jalasta. Niall heitti bokserinsa ja noh niin, tiedätte varmasti.

Pian ovelta kuitenkin kuului koputus. Olimme juuri päässeet kunnolla hommiin ja joku koputti. Olimme molemmat hengästyneitä, mutta jomman kumman oli vastattava. 

"Niin ?" Huusin ja yritin rauhoittaa halujani. Niall vielä yritti työntää. 

"Lopeta." Tuhahdin hiljaa Niallille joka ei malttanut odottaa. 

"Voitko olla hiljempaa omien touhujen kanssa, natisee patteria vasten." Liam huusi. Katsoin Niallia. Siirsimme sänkyä ja jatkoimme. 

*Aamulla*

Heräsin auringon osuessa silmiini verhon välistä. Näin lattialla vain kaikki vaatteeni, Niallin kaikki vaatteet ja käytetyn kondomin. En muista siitä mitään. Enkä ollut edes juonut. Katsoin viereeni. Niall ? Katsoin itseäni. Joo se tapahtui. 

"Voi helvetti." Pääsi suustani. Niall liikahti. Olen harrastanut seksiä idolini kanssa. Nousin sängystä vedin alusvaatteet ja Niallin paidan päälleni. Juoksin huoneesta. Kaaduin portaissa ja lähdin keittiön kautta ulos. Juoksin pitkään. Kyyneleet valuivat poskiltani. Veitsi osui auringonsäteisiin. Juoksin metsään. Istuin kivelle ja laitoin veitsen iholleni. Verta vain valui. Kyyneleeni kirvelivät haavoja. Pilasin kaiken. Itkin ja annoin veren valua. Pian kaikki pimeni.

*Niallin näkökulma*

Heräsin kolinaan. Huomasin olevani yksin Amandan sängyssä. Muistan illasta kaiken. Valitettavasti. Amanda varmasti vihaa minua. Nousin hitaasti ja laitoin bokserit jalkaani. En löytänyt paitaani mistään. Laitoin farkut ja hain huoneestani puhtaan paidan. Kävelin alakertaan ja söin aamupalan. Mitähän Amanda piti..? Se oli täydellistä mutta mitä jos hän ei halunnut sitä. Nousin ja kävin suihkussa. Olohuone oli tyhjä ja kaikki oli siivottu. Varmaan Liam. Katsoin kelloa. 

"Mitä helvettiä ?!" Huusin niin että varmasti koko talo heräsi. 

"Pojat kello on jo yks meillä on puolen tunnin päästä haastattelu !" Huusin ja juoksin ympäri taloa. Muut pojat könysivät sänkyjen pohjalta ja lähdimme kiireellä kohti keskustaa. 

"Moikka Amanda !" Huusin vielä perääni. Suljin oven ja lähdimme haastatteluun. Haastattelun tauoilla ja ajon aikana laitoin Amandalle monia viestejä. Ehkä hän vastaa sitten kun ehtii. 

Pääsimme vihdoin kotiin. Kello oli jo yhdeksän illalla. Olimme unohtanut kokonaan sen että tää päivä on täys haastatteluja sekä levyttämistä. Menin keittiöön ja huomasin Amandan puhelimen pöydällä. Samassa tajusin että yksi suurista viestistä puutuu. 

"POJAT !" Huusin ja pian he ryntäsivät keittiöön. 

"Onko Amanda kotona ?" Sanoin ääni väristen. Pojat lähtivät heti etsimään. Lähdin itse ulos. Pian näin naapurin Mrs. Smithin.

"Hei oletko nähnyt Amandaa ?" Kysyin ystävällisesti. 

"Joku tumma tyttö tuolla metsässä kahden maissa makasi kalpeana ja pyörtyneenä. Huomasin hänet lenkillä koiran kanssa. Soitin heti ambulanssin." Mrs. Smith sanoi vakavana. 

"Ei helvetti.." Sanoin ja lähdin juoksemaan talolle. Otin auton ja lähetin pojille viestin. Ajoin suoraan sairaalalle. Jos se tyttö on Amanda en anna sitä ikinä itselleni anteeksi. Pääsin aulaan ja suuntasin neuvontaan.

"Onko tänne tuotu Amanda Hopkirk nimistä tyttöä ?" Kysyin hädissäni. 

"Oletteko omainen ?" Nainen kysyi tympeästi.

"Poikaystävä." Sanoin vaistomaisesti. 

"Huone 15 toinen kerros, odottakaa lääkäriä, hän päästää sinut sisälle jos päästää." Nainen sanoi ilkeästi. En edes kiittänyt vaan suuntasin suoraan toiseen kerrokseen. Löysin oikean huoneen. Näin käytävällä tutun lääkärin.

"Hei, oletko Amanda Hopkirkin lääkäri ?" Kysyin samalta lääkäriltä joka hoiti häntä viimeksikin. 

"Joo, kyllä olen. Ja ettekö te ole Niall Horan ?" Nainen kysyi.

"Joo. Mikä Amandalla on ?" Kysyin hädissäni.

"Hän on aliravittu. Hän oli vain pyörtynyt ja verta oli hukattu paljon." Lääkäri sanoi.

"Kuinka paljon Amanda syö ?" Lääkäri jatkoi. 

"Se sanoo kyllä syövänsä.." Sanoin hiljaa. 

"Se ei nyt riitä. Hänet pitää saada syömään." Lääkäri sanoi vakavasti. 

"Joo.. Mä teen mitä vaan kuhan se pysyy hengissä." Sanoin päättäväisesti. 

"Haluatko katsomaan häntä ? Hän on nyt nukutuksessa." Lääkäri kysyi. 

"Jos vain voin." Sanoin hiljaa.

"Onko hänen kylkiluut parantunut ?" Kysyin samalla kun menimme huoneeseen. 

"En tiedä mitä hän on tehnyt, mutta lähiaikoina hän on rasittanut keuhkojaan liikaa ja kylkiluut eivät ole ihan vielä luutuneet." Lääkäri sanoi. Näin samalla Amandan kalpeat kasvot. Menin samalla myös noloksi sillä viime yö ei varmasti ollut hyväksi.

"Jätän teidät kahden. Voit olla hetken. Sitten suosittelen lähtemään kotiin. Sinulle ilmoitetaan heti jos hän herää." Lääkäri sanoi ja poistui huoneesta. Istuin Amandan sängyn vieressä olevalle penkille ja otin hänen kätensä käteeni. Silitin toisella kädelläni hänen hiuksiaan. Hän on niin kaunis. En voi elää ilman häntä. Kulmakoru sopii hänelle vaikka aluksi en pitänyt siitä. 

"Rakas... Miks sä teet tän mulle ?" Kysyin hiljaa ja kyynel valui silmistäni. 

How Long Will I Be With You ? 4

"Mä rakastan sua." Niall sanoi. Päästin irti, valuin vain altaaseen. Minulla ei ole voimia. Kuulin kuinka joku hyppäsi altaaseen. Niall varmaan. Vesi oli kylmää. Tunsin kuinka joku tarttui minuun ja kiskoi ylöspäin. Annoin vain olla. 

Niallin näkökulma: 

Amanda päästi irti kädestäni. Helvetti. Heitin hupparini pois jotta minulla olisi edes jotain lämmintä Amandan päälle kun saan hänet ylös. Hyppäsin veteen. Altaan pää on ehkä 4 metriä syvä. En anna ikinä itselleni anteeksi jos menetän Amandan. Sain hänestä otteen ja lähdin pintaan pääsin pintaan ja samassa muut pojat juoksivat jo sisältä. 

"Auttakaa !" Sanoin ja yritin vetää Amandaa kunnolla pintaan. Liam hyppäsi kanssani altaaseen ja muut pojat ottivat Amandaa vastaan. He saivat hänet laatoille ja koittivat pulssin. 

"Pulssi on heikko." Zayn sanoi. 

"Soitan ambulanssin." Harry sanoi ja oli jo lähdossä sisälle. 

"Ei, älä. Jos me tehää se suuttuu meille ja joko lähtee tai tappaa ittensä oikeesti." Sanoin tiukasti ja nousin altaasta. 

"Totta." Louis huomautti. Pian Amanda alkoi yskimään. 

"Käännä se kyljellee !" Liam huusi. Niin Harry ja Zayn käänsivät Amandan kyljelleen ja vettä tuli hänen suustaan. Hän yski paljon vettä ulos. Kuivailin itseäni yhteen pyyhkeeseen minkä pojat olivat tuoneet. Menin istumaan maahan ja laitoin polveni Amandan pään alle. 

"Meijän pitää saada se sisälle." Zayn huomautti ja katsoi taivaalle. 

"Joo." Huokaisin ja laitoin hupparini Amandan päälle. Nostin hänet syliini ja lähdin sisälle. Kiipesin portaat ylös ja menin huoneeseeni. Laskin hänet sängylleni ja otin hupparini ja hänen vaatteet pois. Jätin vain alusvaatteet. Laitoin hänet kyljelleen ja peiton päälle. Muutama tyyny tuki hänen niskaansa. Vaihdoin itselleni collarit ja t-paidan. Istuin Amandan viereen. Katsoin hänen hieman vielä kalpeita kasvojaan. Väri alkoi onneksi palata hänen kasvoilleen. Menin makaamaan selälleni. Päivät ovat olleet uuvuttavia. Nukahdin puoliuneen. 

Amandan näkökulma: 

Aloin taas yskimään. Minun oli kylmä. Yritin kietoa peittoa vain enemmän päälleni. Katsoin kelloa. Neljä yöllä. Hetkonen. En ole omassa huoneessani. Käänsin kylkeäni. Niall nukkui sikeästi vieressäni. Katsoin vain poikaa. Nousin istumaan sängylle. Mä rakastan sua. Kuulin Niallin lauseen päässäni yhä uudestaan ja uudestaan. Tarkoittiko hän sitä oikeasti ? Voisiko idolini oikeasti rakastaa minua sillä tavalla ? Minun on pakko saada se selville. Nyt. Nojauduin suutelemaan Niallia. Wow. En tiennyt että suuteleminen hänen kanssaan olisi näin.. Ihmeellistä. Pian Niall vastasi suudelmaani. Taisin herättää hänet. Irrottauduin hitaasti ja Niall raotti silmiään. 

"Tarkotitko oikeesti sitä mitä sanoit ?" Kysyin hiljaa. 

"Todellakin. En vitsaile tälläsessa." Niall sanoi ja suuteli minua uudestaan. Hymyilin vain suudelman jälkeen. 

"Mun on kylmä." Sanoin ja kävin makaamaan selkä Nialliin päin. Tunsin kuinka Niall tuli lähemmäs. Pian hänen kätensä kietoituivat paljasta ihoani vasten. Tunsin myös jotain muuta. 

"Niall." Kuiskasin hiljaa ja vedin takapuoltani kauemmas Niallista. 

"Häh ? Ai anteeks et halasin." Niall hätiköi ja oli jo irroittamassa. 

"Ei, ei mitää. Sulla vaan taitaa vähän." Sanoin vihjaavasti. Niall muuttui ihan punaiseksi.

"Anteeks ihan helvetisti." Niall takelteli. Joo, kyllä. Tunsin kuinka Niallilla seisoi. Niall meni hetkeksi kauemmas. Hän myös irroitti kätensä. Minulle tuli taas kylmä. 

"Sori mutta tää ei lopu." Niall kuiskasi nolona. 

"Halaa mua. Piä musta kiinni." Sanoin hiljaa. Niall laittoi kätensä varovasti ylleni. Menin itse lähemmäs, vaikka tunsinkin saman kuin aikaisemmin. Kesti hieman tottua, mutta nukahdin kuitenkin nopeasti. 

*aamulla*

Heräsin oven aukeamiseen. 

"Shh. Ne nukkuu vielä. Annetaa niitten olla. Eilen oli raskas päivä. Ne on kyl aika sulosii tolleen." Kuulin Zayn kuiskaavan. 

"Mä haluun mennä herättää ne." Kuulin Harryn vinkuvan. 

"Älä mee. Antaa niien olla." Louis sanoi. Käänsi samalla kylkeäni mahdollisimman luontevasti ja menin samalla lähemmas Niallia. 

"Heräskö se ?" Harry kysyi. 

"En usko." Liam kuiskasi. Raotin silmiäni niin, että näin missä Niallin huulet ovat. Tunsin kuinka Niall otti minua vielä lähemmäs. Suutelin hänen pehmeitä huuliaan. 

"Ei helkkari. Kyllä se heräs." Zayn sanoi ja kuulin kuinka he juoksivat pakoon. Avasin silmäni ja nousin istumaan sängylle. Olemme edenneet Niallin kanssa nopeasti. Tai siis emmehän me seurstele. Nousin sängyltä ja otin peiton mukaani. Kävelin peitto ylläni huoneeseeni. Lukitsin oven ja otin puhtaat vaatteet laukusta. En ole purkanut vielä kaikkea. Harjasin hiukseni ja meikkasin. Hiukseni ovat likaiset joten laitoin ne kiinni. Menin huoneestani alakertaan ja keittiöön. Minulla ei ollut yhtään nälkä. Muut pojat istuivat keittiössä pöydän ympärillä ja Harry virnuili minulle. 

"Mitä ?" Ihmettelin sillä ei se voinut johtua vaatteistani, sillä minulla oli collarit, toppi ja Niallin huppari. 

"Eii mitää." Harry virnisti. Otin jääkaapista mehua ja kaadoin siitä lasiin. Join lasin tyhjäksi ja olin lähdössä, kun huomasin Niallin tulleen ovelle. Hän katsoi minua tiukasti. Käännyin takaisin ja otin kaapista jugurtin ja kaadoin siitä kulhoon. Pilkoin myös banaanin sen joukkoon. Istuin pöytään ja aloin syömään sitä väkisin. 

"Kerro itestäs jotain ?" Liam aloitti. 

"Noh, oon 16." Aloitin. Kaikkien leuat tippuivat maahan. 

"Mä luulin että oot jotain 20." Harry huokaisi. Niall oli vain hiljaa. Hän taisi järkyttyä.

"Tässä oli tietoa ihan tarpeeks." Louis sanoi, kun pystyi hengittämään. Niall nousi paikaltaan ja Liam lähti hänen peräänsä. 

Niallin näkökulma:

"Kerro itestäs jotain ?" Liam kysyi vihdoin tuon kysymyksen. 

"Noh. Oon 16." Amanda sanoi. Siis mitä. Kaiken päälle, että hän on fani hän on 16. Sinne meni. Emme voi olla yhdessä. Hän ei varmasti halua neljä vuotta vanhempaa poikaystävää. Tai toisaalta. Hän on suudellut minua kaksi kertaa omasta tahdostaan. 

"Mä luulin että oot jotain 20." Harry möläytti. 

"Tässä oli tietoa ihan tarpeeksi tietoa." Louis huokaisi. Joo niin oli. Nousin pöydästä ja menin ulos. Kävelin hetken ajan pitkin katua ja kuulin kuinka Liam juoksi perässäni. Ai mistä tiesin ? Liam on paras kaverini ja auttaa minua aina. 

"Mikä on ?" Liam kysyi ja pysäytti minut.

"Mä en voi olla neljä vuotta nuoremman kaa." Sanoin hiljaa. Katseeni pysyi maassa. 

"Se on suudellu sua jo ainakin kerran omasta tahdosta. Onko useemmin ?" Liam sanoi. 

"On." Huokaisin. 

"Noni. Kyllä te voitte olla keskenää. Onks muuta tapahtunu ?" Liam kysyi. Menin hieman noloksi. 

"No tää on noloo mutta.. Yöllä Amanda heräs ja suuteli mua. Heräsin siihen ja se kysy et..." Sanoin ja lopetin. Pitää kertoa kaikki siis. 

"Okei alotan tän mutta et kerro kellekkään." Huokaisin ja aloin kertomaan kaiken aina sieltä kahvilalta tähän hetkeen. Kävelimme samalla Liamin kanssa pitkin katuja ja menimme myös metsään. Menimme takaisin talolle ja sain tarinan loppuun. 

"En tiiä mitä sanoo." Liam huokaisi. Näimme kuinka Amanda istui pihaportailla.

"Mä meen eeltä." Liam sanoi ja meni sisälle. Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa. 

"Mä täytän 17 huomenna." Amanda sanoi itkuisena. 

"Rakas älä itke." Sanoin ja nostin hänet halaukseen. Tajusin vasta nyt, että Amanda on oikeasti minua paljon lyhyempi. 

"Anteeks." Amanda sanoi ja itki vain. 

"Älä pyydä anteeks. Mä haluun auttaa sua, jos sä annat mun auttaa." Sanoin hiljaa ja silitin tytön selkää. 

"Auta mua." Amanda sanoi hädin tuskin kuuluvasti. Irrottauduin ja suutelin häntä hellästi. Hän on vain täydellinen ja haluan hänet itselleni. 

"Tuu mun vieree ens yönäki." Amanda kuiskasi. 

"Joo. Ei kerrota pojille." Sanoin, sillä Harry vain virnuilisi. Enkä halua hätäillä. 

"Mutta nyt mennää syömää. Ja sitte kaupungille shoppailee !" Huikkasin ja hymyilin tytölle. 

"Mut.." Amanda aloitti, mutta laitoin sormen hänen suulleen. 

"One Direction maksaa." Hymyilin ja tartuin hänen käteensä. Menimme sisälle ja suoraan keittiöön. 

Amandan näkökulma: 

Minulla oli pitkästä aikaan oikeasti nälkä. Menin Niallin perässä keittiöön ja istuin paikalleni. 

"Tee mulle jotai ruokaaaaaaaa." Vinguin Niallille. Niall katsoi minua ihmeissään. 

"Nii. Mulla on nälkä." Naurahdin. Niall teki minulle lämpimät voileivät. 

"Syödää sitte keskustas mäkkärissä." Niall naurahti. "Nii, siis lähetään shoppailee ku ollaan valmiita. Tuutteko mukaan ?" Hän jatkoi. Pojat myöntyivät ja söimme loppuun. Menin yläkertaan ja aloin etsimään vaatteita. Otin mustat housut, viininpunaisen puseron ja bandeuan. Otin laukustani myös mustat korot. Laitoin vaatteet päälleni ja korjasin meikkini. Ainiin. Hiukseni ovat ihan likaiset. Avasin ne ja laitoin niihin kuivashamppoota. Sain ne puhtaiksi ja kiharsin niitä hieman. Otin puhelimeni ja vähäiset rahani. Otin myös aurinkolasini ja menin alakertaan. Pojat odottelivat jo alakerrassa. Ei, Zayn puuttuu. 

"Missä Zayn on ?" Ihmettelin. 

"Laittamassa hiuksiaan." Louis huokaisi. 

"Ai mä aattelin, että mulla kestää." Naurahdin. 

"Mulla on Niallille asiaa." Sanoin ja vedin hänet perässäni keittiöön. 

"No ?" Niall ihmetteli. Olin nyt melkein Niallin pituinen ja minun oli helpompi katsoa häntä silmiin. 

"Kerroit Liamille ?" Huokaisin. Niall katsoi pois päin. 

"Joo, koska se on mun paras kaveri ja haluu auttaa mua ja myös sua." Niall huokaisi. Menin mitään sanomatta takaisin eteiseen ja Zaynkin oli jo ilmestynyt. Menimme ulos ja suoraan tila autolle mihin mahdumme kaikki. 

"Huomenna muuten juhlitaan !" Niall huudahti. Voi vittu. 

"Nii.. Kiva juttu. En haluis kyllä juhlii. Nii että täytän huomenna 17." Huokaisin ja katsoin vain ulos. 

"Eikä, oikeestikko ?" Louis ihmetteli.

"Korkeintaa katotaa elokuvia ja vietetää aikaa." Sanoin ja hymyilin hieman. 

"Okei." Pojat myöntyivät. En halua mitään juhlia. 

Pääsimme keskustaan ja lähdimme kiertelemään kauppoja. Pian vastaan tuli pari fania. 

"Omg tuolla on Niall Horan !" Kuulin tyttöjen sanovan suomeksi. Joo, ymmärrän suomea ja osaan myös puhua hieman, sillä yksi kaverini asuu Suomessa ja olenkin käynyt siellä pari kertaa. 

"Tuolla on faneja." Naurahdin Niallille. 

"Häh missä ?" Niall ihmetteli. 

"Noi tuolla." Sanoin ja osoitin heitä huomaamattomasti. 

"Aa. Mut en haluu mennä fanien luo." Niall sanoi hiljaa. 

"Joo, mennää vaikka tonne." Hymyilin ja lähdimme toiseen kauppaan. Katselin vaatteita ja löysin paljon kivoja vaatteita. Mutta melkein missään vaatteissa ei ollut kokoja. Onneksi kauppa oli pieni eikä asiakkaita ollut paljoa. 

"Löytyykö ?" Niall kysyi ja katsoi itsekkin farkkuja. 

"Miks oon niin pieni." Huokaisin hiljaa. 

"Etkä oo. Oot just sopiva." Niall sanoi ja tuli lähemmäs. Katsoimme hetken toisiamme ja suutelimme nopeasti. 

"Mennään johkuu toisee kauppaa jos siel ois kokoja." Niall hymyili. Lähdimme kaupasta ja menimme seuraavaan. Löysin ihanan mekon, mutta mietin milloin voisin pitää sitä. Käsieni ja jalkojeni viillotkin näkyisivät. Valitsin oikean koon ja menin sovituskoppiin. Sain mekon päälleni, mutta en saanut vetoketjua ihan kiinni. 

"Niall. Autatko ?" Kysyin ja avasin verhoa. Niall veti vetoketjun kiinni ja katsoin itseäni peilistä. 

"Avaa vaa se vetoketju. En voi ottaa tätä." Huokaisin. 

"Miks et ?" Niall kysyi ihmeissään. 

"Mun arvet näkyy." Sanoin hiljaa ja Niall avasi vetoketjun. Suljin verhon ja otin mekon pois ja omat vaatteet päälleni. Laitoin mekon henkariin ja vein sen takaisin paikoilleen. Lähdin uuteen kauppaan ja Niall juoksi hieman perästä. Seuraavasta kaupasta ostin kolmet shortsit ja monia erilaisia paitoja. Sen kaupan jälkeen menimme muiden kanssa syömään. Otin aterian ja menin odottamaan pöytään. Pian pojat tulivat aterioiden kanssa. Aloimme syömään ja juttelemaan mitä ostamme ruokakaupasta. Olen nainen talossa joten hoidan ostokset ja pojat tulevat kantamaan tavarat sun muuta sellaista. Saimme syötyä ja päätimme lähteä autolle. 

"Mä käyn ostaa yhestä kaupasta mulle farkut vielä. Nähää sitten autolla." Niall sanoi ja lähti. Lähdimme autolle ja siivoilimme autoa, mikä oli aika järkyttävässä kunnossa. Pian Niall tuli kassin kanssa ja pääsimme lähtemään. Menimme suureen ruoka kauppaan ja otimme kahdet kärryt. Otimme lihaa, kalaa, kanaa, pekonia, makaronia, riisiä, hedelmiä, kasviksia, suklaata, karkkia, sipsiä, mausteita, leipää, nutellaa, dippejä ja kaikkea. Kärryt alkoivat täyttyä ja minusta tuntui, että jotain puuttui.

"Ei saatana. Öö saanko mä vähän rahaa ?" Kysyin hiljaa Niallilta. Tiesin, että omani eivät riittäisi. Niall otti muutaman setelin lompakostaan ja oli jo antamassa niitä minulle. 

"Mihin tarviit ?" Niall kysyi. 

"Naisten tavaroihin." Sanoin todella hiljaa. 

"Aa, ymmärrän." Niall naurahti. 

"Menkää eeltä autolle ja maksakaa sun muuta." Sanoin ja lähdin. Tajusin, että pitää ostaa tamponeita, sheiveri ja vaahto. Aloin etsimään niitä. En kuitenkaan löytänyt niitä joten päätin kysyä apua. 

"Anteeksi, mutta missä teillä on sheiverit ?" Kysyin naismyyjältä. 

"Joo ne onkin vähän hassussa paikassa. Tulen näyttämään." Myyjä sanoi hymyillen. Kävelin myyjän perässä ja kysyin vielä muutkin etsimäni asiat. Sain tavarani ja kiitin myyjää. Menin kassoille ja maksoin ostokseni. Lähdin kävelemään autolle missä pojat vielä yrittivät saada kaikkia kasseja autoon. Huokaisin ja heitin tavarani autoon. 

"Nonii. Ottakaas noi kevyet pois ja laittakaa noi painavat ensin." Sanoin huvittuneena ja Harry säikähti minua. 

"Hui saakeli !" Poika kiljaisi. Me muut aloimme nauramaan. Pojat saivat kassit hyvin autoon ja lähdimme kotiin. Auto matka oli hiljainen. 

"Kotona laitetaa ruuat kaappii ja siivotaa koko talo." Sanoin hetken päästä. Pojat katsoivat minua et ole tosissasi-ilmeillä. 

"Se kämppä on sellassessa kunnossa että huh huh." Naurahdin. 

"Niin kyllä on." Liam huokaisi. 

"Ensin viedään mattoja ulos, imuroidaan lattiat, mopataan ja pyyhitään pölyt. Sitten mattojen tamppaus ja matot paikoilleen." Mietin ja laskeskelin kauan siinä menee. 

"Kauan siinä menee ?" Harry marisi. 

"Jos ootte nopeita nii kaks tuntii, jos ootte hitaita nii loppu päivä." Naurahdin. 

"Mitäs jos ollaan nopeempii ?" Zayn virnisti. 

"Saatte jokanen yllätyksen." Nauroin sillä eivät he alle kahden tunnin selviäisi. Pääsimme kotiin ja minä aloin purkamaan kasseja ja pojat siivoamaan. 

"Koskee myös omia huoneita ! Mä siivoon sitte omani." Huusin vielä pojille. Sain tavarat kaappiin ja aloin siivoilemaan keittiötä. Katsoin millaisia kattiloita ja patoja pojilla on sillä voisin tehdä jotain ruokaa. Olin alakaapilla ja kuulin kuinka keittiön ovi sulkeutu. Joku pojista tuli varmaan hakemaan siivous tavaroita komerosta. Tunsin kuitenkin pian kuinka joku laittoi kätensä takapuolelleni. Niall. Nousin suoraan ja käännyin katsomaan tuliaa. Joo Niall. 

"Mees nyt siivoomaa." Naurahdin ja yritin päästä pojan ja kaapin välistä. Niall kuitenkin piti tiukasti kiinni ja toi kasvonsa lähemmäs. Huulemme juuri osuivat toisiinsa, kun joku avasi oven. 

"Anteeks." Liam hätäili ja oli jo lähdössä. 

"Ei haittaa. Tuu vaa imuroimaa." Niall sanoi ja irrottautui. Jatkoin kattiloiden katsomista, Niall otti mopin ja lähti. Katselin hieman maustekaappeja. 

"Amanda." Liam kuiskasi. 

"Niin ?" Ihmettelin ja käännyin katsomaan poikaa joka lukitsi oven. 

"Nyt kun mulla on mahollisuus nii haluisin jutella." Liam sanoi ja istui pöydän ääreen. 

"Joo. Käy." Sanoin ja istuin myös pöydän ääreen. 

"Ensinnäki. Niall oikeesti rakastaa sua. Se ei ois ottanu iha ketä tahansa masentunutta fania meille asumaan." Liam aloitti. En vastannut. 

"Niall muuten kertoi minulle kaiken. Kahvilalta siihen asti kun tulimme kävelyltä." Liam jatkoi. Arvasin. 

"Mutta oikeesti. Niall itkee sun vuoks ihan jatkuvasti. Ja sillon kun olit vielä sairaalassa se vaan mietti, että haluisitko ees asuu täällä, vaan koska oot fani." Liam selitti. 

"Niall hoki siellä altaalla sitä kuinka se rakastaa mua ja haluu auttaa." Sanoin hiljaa. 

"Niin. Ja se että se pyytää sua syömään. Se merkkaa, että se välittää susta ihan helvetisti." Liam sanoi. "Älä jooko nyt tyrmää sitä. Se meinaa sano tekevänsä mitä vaan, että saa sut, vaikka oot fani ja täytät vasta 17." Liam jatkoi. En aio tyrmätä Niallia ikinä. 

"Mitä tarkotat tolla, että vaikka oonki fani ja täytän vasta 17 ?" Kysyin hetken päästä. Liam oli hetken hiljaa. 

"Se on aina vannonu ettei halua fanin kanssa suhteesee, koska pelkää että satuttaa sitä kun lähetää kiertueelle, niinku ens viikollaki ja.." Liam sanoi, mutta keskeytin hänet. 

"Ens viikollakin ? Lähetteks te ens viikolla kiertueelle ?" Lähes huusin. 

"Shhh. Meijän piti kertoo. Ja luulin, että tiiät kerta oot fani." Liam hyssytteli. 

"Millä mä mukan pääsisin mihinkää facebookiin tai twitteriin tällä puhelimella ?" Sanoin, otin puhelimeni taskusta ja näytin sen Liamille. Hän meni hiljaiseksi. Samassa Liamin puhelin soi. Nousin pöydästä ja laitoin valitsemaani kattilaan vettä kiehumaan. Kuuntelin samalla Liamin puhelua. 

"Moi." Liam sanoi. Otin kaapista carrya ja laitoin sitä veteen. Otin myös riisiä ja laitoin sen kiehuvaan veteen. 

"Ei, ollaan kotona." Liam sanoi puhelimeen. Otin myös paistinpannun ja aloin ruskistamaan kanaa. 

"Joo. Nähään sitte. Moii." Liam sanoi ja lopetti puhelun. Hän nousi paikaltaan ja alkoi imuroimaan keittiötä. Miks Niall ei ollut puhunut kiertueen alkamisesta ? Kyynel valui poskelleni. He olisivat poissa monta kuukautta. Eikä Niall ole puhunut siitä minulle. En omista muita kavereita, kun pojat. Miten pärjäisin. Liam sai imuroitua ja pian Niall tuli moppaamaan. En kääntänyt katsettani vaan keskityin ruokaan. Pian Niall kuitenkin tuli halaamaan minua takaa päin.

"Mikä on ?" Hän kuiskasi. 

"Miks et kertonu siitä kiertueesta ?" Sanoin ja annoin kyynelten valua. 

"Etkö sä oikeesti tienny ?" Niall ihmetteli. 

"Vittu milläs kattosin ja tietäsin kun puhelin on täys paska. Ja kyllä mä oletin että siitä olisit sanonu." Ärähdin pojalle ja hän perääntyi. Kaadoin kanan joukkoon kermaa ja tein siitä kastikkeen. 

"Anteeks." Niall huokaisi. 

"Ruoka on kohta valmista. Ootteko te ? Jos joku teistä on valmis voi tulla pilkkomaan salaattia ja kattamaan pöytää." Sanoin sivuuttaen Niallin anteeksi pyydöt. Hän vain huokaisi ja lähti. Kuulin kuinka ulko-ovi kävi. Pian Zayn tuli auttamaan minua. 

Niallin näkökulma: 

Helvetin kiertue. En lähde. Jään vaikka väkisin tänne. Hankin itseni kipeäksi ihan mitä vain, jotta voin jäädä Amandan kanssa. Otin autoni avaimet ja lähdin ulos. Menin autolle ja suuntasin kohti kauppakeskusta jossa olimme aikaisemmin tänään. Jos saisin edes hieman hyvitettyä sitä etten kertonut. Nousin autosta ja etsin kaupan missä Amanda kokeili sitä mekkoa. Onneksi katsoin koon aiemmin. Otin oikean kokoisen ja menin kassalle. Maksoin mekon ja lähdin takaisin kotiin. Olen pilannut kaiken. Olisi pitänyt kertoa. Vielä yksi juttu. En menekkään vielä kotiin. Ajoin lähimpään Applen myymälään. 

"Moi. Ostasin kultasen iPhone 5s. Ja siihen hyvä liittymä." Sanoin myyjälle. Myyjä näpytteli koneellaan ja haki puhelimen. Maksoin ostokset ja liittymän. Kiitin vielä myyjää ja lähdin kotiin. Amanda ei anna minulle ikinä tätä anteeksi. Voi paska vielä jotain. Menin lähimpään kukka kauppaan ja menin sisälle. 

"Haluaisin mahdollisimman isoja ruusuja viisi kappaletta. Makso mitä makso." Sanoin myyjälle. 

"Hmm. Okei katsotaas. Täällä olisi joitain." Myyjä sanoi ja vei minut vitriinin luo.

"Noita vaaleanpunaisia." Sanoin. 

"Selvä. Laitetaanko sellofaniin vai irtonaisia ?" Myyjä kysyi ja otti kaikkein isoimmat ja kauneimmat ruusut. 

"Irtonaisina." Sanoin ja kaivoin tarpeeksi tahaa. Maksoin ja kiitin myyjää. Lähdin autolle ja istahdin alas. Onhan nyt kaikki ?  On. Lähdin ajamaan kotiin. Pääsin kotiin ja menin sisälle. Toivottavasti Amanda antaa mulle anteeksi. Menin keittiöön. Hän ei ollut siellä. Pojat vain olivat syömässä. 

"Missä.." Kerkesin aloittaa kunnes Liam jo keskeytti. 

"Ylhäällä. Huoneessas." Liam sanoi. Huokaisin ja lähdin yläkertaan. Mitä hän huoneessani tekee ? Menin yläkertaan ja avasin oveni varovasti. Amanda istui sängylläni. 

Amandan näkökulma:

Menin Niallin huoneeseen. Istuin hänen sängylleen ja otin hänen hupparinsa. Laitoin sen päälleni ja nojasin käsiä peittäviin hihoihin. Annoin kyynelten valua. Miksi hän ei kertonut ? Kuulin oven avautuvan. En välittänyt. Itkin vain. 

"Amanda." Niall huokaisi. En kääntänyt katsettani. Hän istui eteeni lattialle. Hän laittoi kätensä kasvoilleni ja nosti katseen häneen. Eikä, hänkin itki. Nojauduin hieman vastaan ja Niall suuteli minua hellästi. 

"Anteeks etten kertonu. Luulin ihan oikeesti, että tiiät." Niall sanoi ja ojensi viisi ruusua minulle. 

"Voi Niall. Ei sun olis tarvinnu." Sanoin ja itkin lisää. 

"Laita tää päälles." Poika jatkoi ja ojensi minulle pussin. Katsoin pussiin. Se oli se mekko kaupasta. Oliko hän oikeasti ostanut sen ? Se oli niin kalliskin. Nousin ylös ja otin vaatteeni pois ja Niall auttoi taas vetoketjun kiinni. Laitoin hiukseni toiselle olalle ja Niall antoi ruusut minun käteeni. 

"Mä nään eessäni kuusi maailman kauneinta ruusua." Niall huokaisi. 

"Häh ? Laskinko väärin ?" Aloin ihmettelemään ja laski ruusut uudestaan. 

"Ei höpsö. Tarkotin sua." Niall hymyili ja tuli lähemmäs. Halasimme vain. Kauan pystyn vielä olemaan tässä ? Mitä sitten kun he lähtevät kiertueelle ? Liittymäni menee umpeen enkä pysty soittamaan heille. Irrottauduimme ja pyyhin meikkini. Lähdimme alakertaan. Menimme keittiöön ja muut hymyilivät meille paitsi Harry, hän vain virnuili. 

"Ainii. Paul soitti ja se tulee.." Liam aloitti ja ovikello soi. 

"About nyt." Hän naurahti ja lähti ovelle. 

"Öö, pojat. Tietääkö Paul, että asun täällä ?" Kysyin hiljaa. 

"Ei muuten tiiä." Zayn hätääntyi. 

"Ei kerrota vielä. Vaan koska oot fani." Niall sanoi ja alkoi miettimään. 

"Mee kodinhoitohuoneeseen !" Louis sanoi hiljaa. Niin myös tein. Siellä oli ahdasta. Kauanhan Paul viipyy ? Etsin mukavan paikan missä istua ja meitin Niallin sanoja. Nukahdin sinne.

"Jes ! Amanda !" Heräsin huutoon. Niall ? 

"Hmh ?" Kysyin ihmeissäni ja Niall avasi oven. Nousin ylös ja Niall otti minut syliinsä. 

"Mitä ?" Naurahdin. 

"Kiertue on peruttu. Ihan kokonaa." Niall hehkutti. 

"Mitä ? Miks ?" Sanoin iloisena. 

"Siis senhän piti olla vaan kotimaan kiertue, mutta keikkatilaajat peruivat." Niall sanoi ja suuteli minua pitkään. Irrottauduimme ja istuimme pöydän ääreen muiden poikien kanssa. 

"Paljon kello on ?" Kysyin haukotellen. 

"Kymmenen." Harry nauroi. 

"Niin paljon. Mä lähen nukkumaa." Sanoin ja nousin. Menin yläkertaan ja kävin hakemassa vaatteeni Niallin huoneesta. Menin huoneeseeni ja otin mekon pois. Katsoin itseäni peilistä. Arvet peittivät käsiäni, jalkojani, lantiota ja myös rintakehässä oli muutama. Olen vain kasa arpia. Koskin siteitä jotka peittivät uusimpia arpia. Otin ne pois. Näin vain lisää arpia. Otin kaapista kangasshortsit ja topin. Kävin pesemässä meikkini pois ja rasvasin naamani. 

"Saako tulla ?" Niall kysyi oven takaa. 

"Tuu vaan." Vastasin ja menin istumaan tyynyjeni lähelle. Niall tuli sisälle pelkät collarit jalassa. Niallkin tuli istumaan sängylleni. 

"Miks sä oot mulle näin mukava ?" Kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. 

"Koska mä rakastan sua ja haluun auttaa sua." Niall sanoi hetken päästä. Katsoimme vain toisiamme silmiin. 

"Anteeks." Huokaisin hiljaa. 

"Älä pyydä anteeks. Mä autan sua." Niall hymyili. "Ainiin. Mulla on sulle vielä jotain." Niall sanoi ja otti pussin selkänsä takaa. Hän ojensi sen minulle. Katsoin sitä hetken. Avasin pussia hieman ja otin sieltä laatikon. IPhone 5s kultainen. 

"Voi.. Niall." Sanoin hiljaa ja nostin toisen  käteni suulleni. Niall vain hymyili. 

"Kato mitä muuta siellä on." Hän sanoi hetken päästä. Siellä oli uusi sim-kortti. 

"Paras liittymä mitä olla voi." Niall hymyili.

"Eikä. Miten voin kiittää sua ?" Sanoin ja aloin itkemään ilosta. Niall tuli lähemmäs ja suuteli minua. 

"Jos mä saan nukkuu tänkin yön sun vieressä nii se piisaa." Hän hymyili. Halasin poikaa. Kauan pystyisimme jatkamaan näin ? Suhteemme ei toimisi. En kestäisi sitä media pyöritystä ja sitä vihaa faneilta. Kiertueet estäisivät suhteemme. En tiedä. Laskin puhelimen lattialle ja kömmin peiton alle. Niall tuli viereeni. 

"Piä musta kiinni." Sanoin hiljaa ja kyyneliä valui poskilleni.

"En päästä susta enää irti." Niall sanoi ja tiukensi otettaan. En halua menettää häntä. 

//Heiiiii, uus lukuu (: alas sen päivä vaatteet ja se mekko (: 

How Long Will I Hold You ? 3

Niallin näkökulma: 

Tulin sisälle ja olin menossa keittiöön. Pääsin ovelle ja näin kuinka Amanda rojahti vasten keittiökaappeja. 

"Amanda !" Huudahdin ja juoksin hänen luokseen. Näin hänen viillellyt ranteet ja verisen topin. Koitin pulssia. Tunsin pulssin ja otin tytön syliini. Kannoin hänet olohuoneeseen ja juoksin takaisin keittiöön. Otin sidetarpeet ja katsoin veistä lattialla. Miksi hän tekee näin ? Menin tarpeiden kanssa olohuoneeseen. Istuin varovasti sohvan reunalle ja aloin puhdistamaan haavoja. Sidoin myös ne. Pyyhkäisin hänen hiuksensa pois kasvoilta. 

"Jos hän ei olisi fani..." Huokaisin itsekseni ja koskin kädelläni hänen kasvojaan. Onneksi hän hengittää normaalisti ja pulssi on normaali. 

Amandan näkökulma:

Heräsin jostain pehmeältä. Taasko sairaalasta. Raotin silmiäni ja näin olohuoneen. Huh. Laitoin käteni jonkun kädelle. Tuo puristi kättäni. 

"Anteeks." Kuiskasin vaikka en tiennyt kuka se oli. 

"Koska oot viimeks syöny ?" Kuulin Niallin äänen. 

"Aamulla." Valehtelin. En oikeasti edes muista koska olen viimeksi syönyt muuta kuin jugurtin. 

"Ja kello on jo kuus. Nyt syöt." Niall hätääntyi. 

"Okei. Tuo mulle jugurtti." Huokaisin ja nousin istumaan. Niall katsoi minua tiukasti. "Okei. Jotai muutaki." Huokaisin. En halua syödä. Ei ole nälkä. Niall katosi ja jäin yksin. Mitä sanon Niallille viiltelystäni ? En mitään. Niin, en kerro. Ainakaan vielä. 

Niallin näkökulma:

Menin keittiöön hakemaan jugurtin ja jotain muuta syötävää Amandalle. Haluan että on kunnossa. En tajua miten vain yhtäkkiä ihastuin häneen ja nyt tekisin mitä vain, jotta hän olisi kunnossa. Se vain tapahtui. Olen aina vannonut että en halua ikinä fanista mitään. Nyt asiat on toisin. Amanda on niin upea. Pelkään että menetän hänet. Otin jugurtin ja tein hänelle leivän. Menin olohuoneeseen. Missä Amanda seisoskeli hyllyn luona. 

"Haluisitko kattoo jonkun ?" Naurahdin ja laskin tuomiseni pöydälle. 

"Joo ! Nää ?" Amanda sanoi ja otti Sawit pinossa. Myönnyin ja lähdin tekemään lisää leipiä. Otin myös kannullisen mehua ja lasit. Menin taas olohuoneeseen, mutta pysähdyin nähdessäni, että Amanda ei ollut siellä. 

"Amanda ?" Huhuilin ja laskin tavarat pöydälle. Hän oli syönyt jugurtin. Menin yläkertaan ja huhuilin. 

"Sori. Kävin vaihtamassa vaatteet." Amanda sanoi ja tuli huoneestaan napapaidassa ja collareissa. Nuo arvet. 

"Miks sä viiltelet ?" Kysyin suoraan. Amanda ei vastannut. 

"Kerron alhaalla." Hän huokaisi ja lähti alas. Onneksi pojat tulevat vasta tunnin päästä. Menin hänen perässään. Amanda istui kulmasohvamme kulmaan katse käsissä. Istuin hänen viereensä. 

"Mun mutsi vaa juo, faijaa ei oo ikinä ollu, poikaystävä petti, mulla ei oo mitää. Kukaan ei välitä mitä mulle kuuluu tai mitä teen." Amanda kertoi ja alkoi itkemään. Otin hänet halaukseen. 

"Shh.. Mä ainakin välitän." Hyssyttelin ja silitin tytön selkää. Hän irrottautui hieman. 

"Miks..?" Amanda kuiskasi. Vein huuleni lähemmäs hänen huuliaan. Huulemme jo hipoivat toisiaan. Yhtäkkiä Amanda kuitenkin perääntyi. Hän nousi sohvalta ja juoksi ulos. Voi helvetti. Pilasin kaiken. Hautasin vain kasvoni käsiini. 

Amandan näkökulma:

"Miks..?" Kysyin hiljaa. Nuo silmät. Nekin alkoivat itkeä. Hänen huulensa lähenivät omiani. Tunsin niiden hipaisevan omiani. Ei, en voi. Vedin itseäni taakse päin ja nousin sohvalta. Juoksin ulos ja menin istumaan altaan reunalle. Harmahtavat pilvet liikkuivat ylläni. Harmaat pisarat valuivat juuri puhtaalle paidalleni. Tunsin kuinka pisaria alkoi myös satamaan taivaalta. Kyyneleeni sekoittuivat sateeseen. En halua enään olla täällä. Itkin vain. Ei minu tarvita. Olin jo hyppäämässä altaan syvään päähän kun joku tarttui minuun. Hän piti kädestäni kiinni. Ainiin enhä edes osaa uida. Halusin vain päästää irti. 

"Anna mun mennä." Itkin. 

"En. Mä pidän susta kiinni tuli mikä tuli." Kuulin Niallin itkevän. 

"Auta mua ja päästä mut pois." Sanoin hiljaa. 

Niallin näkökulma: 

Näin kuinka ulkona alkoi satamaan. Menin ulos ja näin kuinka hän oli hyppäämässä altaaseen. Ei. Juoksin hänen luokseen ja otin hänen kädestään. Hän roikkui altaassaa ja piti kiinni minusta, mutta oli valmis päästämään irti. 

"Anna mun mennä." Amanda itki. 

"En. Mä pidän susta kiinni tuli mikä tuli." Itkin ja tiukensin otettani. 

"Auta mua ja päästä mut pois." Amanda sanoi hiljaa. 

"En ikinä päästä luotani tollassii aarteitaku sinä. En anna sun lähtee. Mä autan sua. Me autetaa sua." Itkin ja yritin nostaa Amandaa vedestä, mutta se oli mahdotonta. "Mikä tärkeintä me rakastetaa sua. Mä rakastan sua." Sanoin ja mietin oikeasti sitä että kauan pystyn enään pitämään hänen kädestään kiinni. 

//hellouuu (: voi olla että tääki oli taas lyhyt luku :/ mutta hei. kertokaa kaikille taas että oon jatkanu ja kommentoikaa myös (:

How Long Will I Need You ? 2

Kaksi viikkoa oli kulunut nopeasti ja olen nyt autossa menossa meille. Niall oli välillä käynyt luonani, samoin muut pojat. En haluaisi edes käydä kotona, mutta minun on pakko. Niall pysähtyi kerrostalomme eteen. 

"Oota tässä. Mulla ei mee kauaa." Sanoin ja juoksin ovelle. Kiipesin ensimmäiseen kerrokseen, avasin ovemme ja suoraan huoneeseeni. Otin kaksi matkalaukkua ja laitoin kaikki tavarani niihin. Äitini nukkui päätään selväksi joten yritin olla hiljaa. Sain laukut pakattua ja tarkistin vielä kaiken. Otin avaimistani kotiavaimen ja jätin sen olohuoneen pöydälle. Otin skeittilautani eteisestä ja avasin oven varovasti. Otin laukkuni käytävään ja pamautin oven kiinni. Ihan sama vaikka se heräisi. Menin hissiin ja painoin sen alimpaan kerrokseen. Hississä en voinut kuin hymyillä. Tulin laukkuineni ulos ja Niall odotti auton ulkopuolella. Hän tuli vastaan ja otti toisen matkalaukuista. Ne olivat todella isot eivätkä meinanneet mahtua takakonttiin. 

"Kiva nähdä sunkin hymyilevän." Niall sanoi ja alkoi myös hymyillä. Menimme autoon ja lähdimme ajamaan poikien asunnolle. Ajoimme todella pitkään, ehkä puolen tunnin ajan ja saavuimme kauniille, todella kalliin näköiselle omakotialueelle. Katselin vain taloja ja pihoja. Yritin myös arvuutella mikä olisi tuleva kotini. Näin kadun perällä suuren valkean talon ja pihassa muutaman auton. Ajattelin sen olevan se. Pian Niall jo kaarsikin kyseiseen pihaan. Haha. Nousin autosta ja Niall otti matkalaukkuni takakontista. 

"Kiitos." Kiitin ja otin toisen laukuista ja skeittilautani. Kävelin Niallin kannoilla sisälle ja jätin kengät eteiseen Niallin tehdessä samoin. Eteisestä aukesi iso tila mikä jakaantui portaisiin ylös, portaisiin alas ja kolmeen oveen. 

"Jätetää nää tähän ja mennää olohuoneesee." Niall sanoi ja lähti edeltä yhdelle ovista. Menimme sinne ja pojat pelasivat playstation 4:pelejä ja biliardia. Olohuone oli iso ja siisti. 

"Nyt mä voitan sut !" Harry huusi Louisille. He ajoivat jotain ihme autopeliä. Menin vain istumaan hiljaa sohvalle. Pian Liam huomasi minut. 

"Ai moi Amanda." Liam hymyili. Hymyilin vain takaisin. Niall tuli viereeni istumaan. Se oli kiusallista. 

"Voinko viiä mun kamat johonki ja vaihtaa vaatteet ?" Sanoin vihdoin ja pyyhkäisin hiukseni hiusrajaa myöten taaksepäin tuoden esiin kulmakoruni. 

"Ai sulla on tollanen." Niall huomautti. Nyökkäsin vain ja odotin vastausta kysymykseeni. 

"Aa joo. Näytän sulle sun huoneen." Niall sanoi vihdoin. Menimme eteiseen ja otimme laukkuni. Menin Niallin perässä yläkertaan ja hän esitteli sen minulle. 

"Suihkut on kellarissa." Hän vielä lisäsi. Poika avasi perällä olleen oven ja näin kauniisti sisustetun lilan sävyisen huoneen. 

"Kuka tän on sisustanu ?" Kysyin ihmeissäni ja vein toisen laukuista sisälle. 

"Zaynin kihlattu Perrie." Niall hymyili ja toi toisenkin laukun. Avasin toisen laukuista ja aloin etsimään tiettyjä vaatteita. Halusin sieltä vaalean siniset farkut joista on polvet rikki, sinililan kirjavan villapaidan ja alle valkoisen topin. Niall vain istui sänkyni reunalla ja katsoi minua.

"Voisitko mennä ?" Tiuskaisin ehkä turhankin ilkeästi. Niall nousi ja lähti nopeasti huoneestani. 

Niallin näkökulma: 

Katselin kuinka Amanda kaivoi laukkujaan. Tajuan yhä enemmän miksi halusin hänet meille. Silloin kuin soitin hänelle ambulanssin tajusin, että hänessä on jotain erilaista. Jotain kiinnostavaa. Kiinnostuin hänestä jo silloin ja nyt olen jo ihastunut. 

"Voisitko mennä ?" Amanda tiuskaisi. Nousin samantien ylös ja lähdin huoneesta. Huoneesta tultuani törmäsin Harryyn ja Louisiin. 

"Uuuuu mitäs teitte kun se sulle tolleen huus ?" Harry sanoi. En vastannut vaan menin heidän ohitseen huoneeseeni. Ehkä nyt jo parasta unohtaa tunteet fania kohtaan. Ei siitä ikinä tulisi mitään. En tiedä hänestä muutakuin nimen. 

Amandan näkökulma:

Sain vaatteet vaihdettua ja aloin laittamaan vaateita vaatekaappiin. Olinkohan liian ilkeä Niallille. Olen jo tottunut ajatukseen, että asun suurimpien idolieni kanssa. Mutta en siihen, että joillain heistä olisi tunteita minua kohtaan. Äh ei Niallilla voi olla tunteita minua kohtaan. Laitoin tavaroita paikoilleen ja otin puhelimeni laturin laukusta. Haluaisin uuden puhelimen, mutta ensi pitäisi maksaa pojille siitä, että voin asua täällä. Otin puhelimeni, lompakon ja aurinkolasini. Menin huoneestani ja hiivin portaat alas. Ei, jätänkin puhelimen tänne. Jätin puhelimen portaalle jolla seisoin. Menin alas ja otin tennarini. Otin ne käsiini ja menin ulos. Juoksin muutamansata metriä ja laitoin kengät jalkaani. Katsoin vielä taakseni. Pojat eivät huomanneet, että lähdin. Huokaisin helpotukseksi. Kävelin suoraan pysäkille ja katsoin mikä menee keskustaan. Pian bussi tuli ja leimasin korttini. Katsoin monta matkaa jäljellä, nolla. Voi helvetti. Kävelen sitten takaisin. Menin ihan perälle istumaan ja hautasin kasvoni käsiini. En halua aiheuttaa pahaa mieltä niin suloiselle ja täydelliselle pojalle kuin Niallille. Matka keskustaan kesti puolituntia. Mitähän se kestäisi takaisin ? Nousin bussista ja kiitin kuskia. Menin kantapaikkaani, pieneen kahvilaan lähelle Big Beniä. Tervehdin työntekijää ja katselin vitriiniin. Minun ei ole nälkä joten taidan ottaa vain teen. 

"Yksi vihreä tee." Sanoin myyjälle ja kaivoin rahoja esiin. Maksoin ja menin odottamaan pöytään. Menin mahdollisimman kulmapöytään josta näki kuitenkin ovelle. Pian myyjä toi teeni. Kiitin vielä. Hämmentelin vain teetä. Mietin sitä mitä sanoin Niallille. Olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että voisin pyytää anteeksi. Niall ja pojat ovat pitäneet minut hengissä ja ottivat minut asumaan heille. 

"Anteeks rakas." Kuulin liiankin tutun äänen. Ei helvetti. Olin juuri nousemassa, kun tulija, eksäni Alun, tarttui käteeni. 

"Mä haluun selittää." Hän aneli. 

"Olisit miettinyt sitä sillon." Tiuskaisin ja yritin lähteä. Mulkaisin Alunia, mutta katseeni heltyi, kun näin hänen oikeasti itkevän. Hän taisi olla tosissaan. Halasin poikaa. En voi kieltää tunteitani. Rakastan häntä yhä. Irtosimme halista sen verran, että pystyimme suutelemaan. Suudelman jälkeen istuimme pöytään kasvotusten. 

"Mä en tarkottanu.. Enkä halunnu satuttaa sua.. Se oli vahinko." Alun itki. Otin hänen kätensä käsiini. 

"En haluu tietää muuta kun sen että kadutko sä sitä oikeesti ?" Kysyin hiljaa. 

"Joo. En oo ikinä tehny mitää nii tyhmää." Alun sanoi. Kurottauduin suutelemaan poikaa. Istuttuani takaisin huomasin kuinka Niall katsoi kahvilan ikkunasta. Alkoi satamaan. Niall kosketti ikkunaa ja veti huppunsa päähän ja kiristi naruja. Hän lähti kävelemään katse maassa. 

"Voi vittu." Sanoin ja Alun katsoi minua ihmeissään. 

"Mun on oikeesti ihan pakko lähteä. Ootko autolla ? Jos oot nii heitä mut kotii. Selitän sulle matkalla." Sanoin ja kulautin teeni alas. 

"Joo oon autolla." Alun sanoi ja nousi myös. 

"Ainii, oon muuttanu." Sanoin samalla ja kävelin kohti Alunin autoa. Sanoin uuden osoitteen ja Alun lähti ajamaan. Selitin samalla kaiken siitä asti kun olin siellä talolla. Pääsimme talolle ja suuntasin autosta.

"Kiitos." Sanoin Alunille ja suljin auton oven. Satoi kaatamalla ja näin Niallin istumassa ulkoportailla. Kävelin hitaasti häntä kohti. Kyykistyin häntä vastapäätä. 

"Miks et mee sisälle ?" Kysyin Niallilta. Hän vain kohautti olkiaan. Tajusin vasta nyt että hän piteli puhelintani käsissään. Hän avasi lukituksen ja esiin tuli taustakuvani.

"Miks sulla on mun kuva taustakuvana ?" Hän huokaisi. 

"Oot mun idoli ?" Sanoin varovasti. 

"Niinpäniinpä." Niall huokaisi ja laittoi puhelimeni taakseen. 

"Entä se poika siellä kahvilassa ?" Niall jatkoi. 

"Mun ex." Sanoin. Niall hieroi vain kasvojaan. "Miks oot tollai mua kohtaan ? Otit mut asumaan tänne, kävit sairaalassa, soitit ambulanssin. Oisit vaa antanu mun kuolla sillon niin ku muutki tekis." Sanoin ja menin sisälle ottaen puhelimeni. Juoksin kengät jalassa yläkertaan suoraan huoneeseeni. Lukitsin oven ja poistin kaikki kuvat Alunista, hänen numeronsa ja keskustelumme. Estin hänet kaikkialla. En halua kuulla hänestä enään. Kaivoin laukkujani ja otin sieltä meikkipussini. Tajusin jättäneeni kaikki veitset kotiin. Avasin lukon varovasti ja hiivin alakertaan. Muut pojat eivät olleet kotona. Menin keittiöön ja otin sieltä puukon. Nostin paitani hihaa ja viilsin melko syviä ja pitkiä viiltoja. Otin villapaidan pois ja nostin toppini rinnoille asti. Viilsin myös lantiolle. Valuin vasten keittiön tasoja ja minua alkoi huimata. 

"Amanda !" Kuulin huudon, mutta en saanut selvää kuka se oli. Pyörryin. 

//helloo taas luku olkaa hyvät, sanokaa onko hyvän pitusii ko ite en osaa sanoo (: 

How Long Will I Love/Need/Hold/Be With/Want You ? 1

Annoin veren valua hitaasti pitkin jalkojani. Avasin natisevan oven varovasti ja menin sisälle. Kipusin varovasti lahot portaat yläkertaan ja kuuntelin hiljaisuutta. Sain juuri tietää, että poikaystäväni on pettänyt minua. Olin muutenkin jo masentunut ja hän oli kaikki mitä minulla on. Äitini vain juo päivät pitkät ja isää minulla ei edes ole, ei ole ikinä ollutkaan. Sisaruksiakaan minulla ei ole saati sitten kavereita. Nousin portaat yläkertaan asti ja huomasin kuinka purua varisi, hämähäkkien seitit peittivät ikkunat, kulmat, kaapit joka paikan. Talo on kuin kummituselokuvasta. Kello on ehkä yksitoista illalla ja äitini on juuri palaamassa ryyppy reissulta enkä aio olla kotona. Menin huteralle parvekkeelle ja katsoi rauhallista taivasta. Kuulin kuinka laudat rätisivät allani. Ne katkeaisivat hetkellä millä hyvänsä. Kävisi minulle. Kuolema olisi melko varma sillä alla on kovaa asfaltia ja pudotusta on monta metriä. Pölyä ja purua taas lenteli. Talo sortuu. Maa hävisi altani. 

Olen Amanda Hopkirk, 16. Asun Lontoossa äitini kanssa, mutta en ole kotona tai olen vain omassa huoneessa lukkojen takana. Sairastan anoreksiaa, ja todettua masennusta. En ole koulussa sillä pidän välivuoden. Niin täyttäisin siis 17 muutaman kuukauden päästä. Olen jaksanut hädin tuskin elää yhden bändin vuoksi, One Direction. 

*pip*pip*pip* Piipitys kuului. En pystynyt avaamaan silmiäni sillä valo sattui silmiini. Olenko elossa ? Liikutin hieman sormiani ja joka paikkaan sattui. Sain silmiäni hieman auki ja räpyttelin vain niitä. Näin valkoisen katon ja kirkkaat lamput. Katsoin oikealle. Näin jotain koneita kiinni itsessäni. Katsoin vasemmalle ja näin tyhjän penkin. Niinpä niin. Tyhjä. Edes isoäitiäni ei kiinnosta. Olin huoneessa yksin. Pian tajusin että mikään paikka ei ollut kipsissä. Mitä helvettiä ? Eikö mitään raajoja murtunut. Tajusin olevani hengitys laitteissa joten kylkiluita on saattanut murtua tai ainakin siltä se tuntuu. Kuulin oven käyvän. 

"Ai oletkin jo herännyt." Lempeä naishoitaja sanoi. "Kutsunkin lääkärin." Hän hymyili. Hoitaja vaikutti mukavalta. Olen sosiaalinen, mutta kukaan ei halua ikinä tutustua minuun. Kukahan edes minun näki tippuvan. Hoitaja oli tulossa vaihtamaan tippaa, mutta olin hereillä niin lähti hakemaan lääkärin. Pian huoneeseen tuli sama hoitaja ja naislääkäri. Yritin hymyillä hieman heille. Olin niin väsynyt, että sekin oli vaikeaa. 

"Väsyttääkö ?" Lääkäri kysyi ja tarkisti pulssini. Nyökkäsin vain. Hoitaja laittoi uuden tipan ja he kyselivät kaikkea ja vastailin miten pystyin. He ottivat myös happilaitteet pois, koska hengitin hyvin itse. Sain tietää että kaksi kylkiluuta on murtunut ja muuten olen päässyt säikähdyksellä. 

"Kauan olen ollut täällä." Kysyin. 

"Viikon verran, sait kovan tällin ja sinut leikattiinkin." Lääkäri sanoi.

"Mitäs teit siellä talolla ?" Lääkäri kysyi vakavoituen ja hoitaja lähti huoneesta. Kyynel valui poskelleni. 

"En tiedä." Sanoin hiljaa. 

"Olet aliravittu joten pidämme sinut täällä pari viikkoa." Lääkäri sanoi. "Ilmoitimme äidillesi, että olet täällä." Hän jatkoi. 

"Ei, äitiäni ei kiinnosta. Hän vain juo." Parkaisin. Lääkäri katsoi kysyvästi.

"Siksikö siellä olit ?" Lääkäri kysyi. Nyökkäsin vain. 

"En haluu mennä enää kotiin." Sanoin ja kyyneleet tulvivat silmistäni. 

"Sitten menet lastenkotiin." Lääkäri huokaisi. 

"Hän voi tulla meille asumaan." Kuulin liiankin tutun ja ihanan äänen. Niall James Horan. Katsoin ovelle. Siellä hän seisoi. 

"Ainiin. Tämä nuori herra löysi sinut sieltä talolta ja näki kuinka tipuit." Lääkäri sanoi. En pystynyt vastaamaan katsoin vain Niallia uskomatta silmiäni. 

"Amanda ? Mikä tuli ?" Lääkäri kysyi. Havahduin. 

"Ootko sä oikeesti siinä ?" Kysyin ihmeissäni. Niall katsoi minua hölmistyneenä. 

"Oot vissiin fani ?" Hän vihdoin tajusi. Nyökkäsin vain. Nousin hieman istuvanpaan asentoon. Lääkäri lähti huoneesta ja Niall istui penkille. 

"No.. Mitä jos oikeesti muuttasit meille ?" Niall kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. 

"Mitä tarkottaa meille ?" Kysyin hetken päästä. 

"No meille, One Directionille." Niall naurahti. Mietin hetken. Mitä siitä seuraisi jos asuisin maailman suosituimman bändin luona. 

"No.. Okei." Myönnyin. Niall alkoi hymyillä. "Vaan koska en haluu mennä lastenkotiinkaa." Jatkoin. "Ja maksan teille mun ylläpidosta heti kun saan töitä." Sanoin vielä. 

"Katotaa sitä sitte." Niall hymyili. Juttelimme hetken kaikesta. Sovimme, että Niall tulee hakemaan minut sairaalasta ja menemme meille hakemaan tavarani. Niall lähti ja jäin yksin. Nukahdin nopeasti. 

//anteeksi. poistin sen vanhan koska sain paremman inspin. anteeks että oli lyhyt luku mutta selitän nyt vähän tästä tän ficin nimestä. se on tässä ekassa tollai /joku/joku/ koska käytän niistä sanoista aina sitä mikä kuvaa sitä lukua parhaiten (: toivottavasti tajusitte 

ja alas kuva tytöstä ja Niallista 

~ It's My Thing 13

// Noni huomio ! tässä luvussa on vähän tarkemmin kuvattu harryn ja zoen kuhertelua, mutta ei voi mtn xd ja tässä on kaks aika hyppyä :D mut nauttikaa. tää on viiminen luku :)

Harryn näkökulma:

Annoin kyynelten valua. En anna itselleni anteeksi jos Zoelle käy jotain.
"Harry. Et kai sä syytä Sugaria ?" Helen kysyi varovasti.
"En... Ei se ollu Sugarin syy..." Sanoin hiljaa. Nousin ylös ja otin Zoen kypärän. Lähdin kävelemään päättäväisesti kohti tallia. Helen otti Sugarin ja tuli perässäni.
"Mitä sä aiot ?" Hän kysyi.
"Mä lähen sinne sairaalalle." Sanoin ja aloin pakkaamaan Zoen tavaroita. Helen alkoi purkamaan Sugaria.
"Mä kysyn Natalielta jos se vois pestä Sugarin." Helen sanoi ja lähti talliin. Suljin Zoen laukun ja katsoin hevosta. En voi syyttää sitä. Pian Natalie tuli tallista.
"Joo, lähtekää vaa. Mä hoidan Sugarin loppuu." Natalie sanoi.
"Kiitos." Yritin hymyillä ja lähdin kävelemään laukun kanssa Gemman autolle. Heitin laukun takakonttiin ja menin istumaan pelkääjän paikalle. Pian Helen ha Gemma tulivat.
"Sairaalaan." Tokaisin ja Gemma lähti ajamaan. Katsoin koko matkan ulos. Heti sairaalan pihassa suuntasin sisälle. Menin tiskille.
"Hei. Onko tänne tuotu tyttö joka tippui hevosen selästä ?" Kysyin.
"Joo. Tuosta oikealle ja odottakaa siinä." Nainen hymyili ylipirteästi. Lähdin kiittämättä.
"Kiitos." Kuulin Helenin kiittävän puolestani. Kävelin sinne minne meidät käskettiin. Näin Zoen isän. Hän käveli edestakaisin käytävällä.
"Onko Zoenin äidille soitettu ?" Helen kysyi.
"Joo. Sanoi tulevansa heti kun voi." Fred sanoi kireänä. Huoneen ovi avautui ja ulos tuli mieslääkäri.
"Hei. Olen Tri. Salomon. Zoella on kaksi kylkiluuta, solisluu ja käsimurtunut. Hän on tajuton, mutta toivomme hänen heräävän huomenna. Tila on vakaa ja hän sai myös aivotärähdyksen." Lääkäri sanoi.
"Tuleeks se kuntoo ?" Kysyin itkuisena.
"Hyvällä kuntoutuksella ja levolla." Tri. Salomon sanoi.
"Pääsekö hänen luokseen ?" Fred kysyi.
"Kyllä. Mutta keitä olette ?" Tri. Salomon kysyi meiltä.
"Olen Zoen poikaystävä." Sanoin epävarmana.
"Mä oon Zoen paras kaveri." Helen sanoi.
"Selvä. Muistakaa ottaa rauhallisesti." Lääkäri sanoi ja lähti. Fred meni heti sisään. Me jäimme ulkopuolelle. En halua mennä hänen kanssa samaan aikaan.
"Helen. Voinko mennä yksin ?" Kysyin hiljaa.
"Sä taidat oikeesti rakastaa Zoea ?" Helen kysyi.
"Se on mun elämä." Sanoin hiljaa.
"Haluun vaa sen mun vieree ja enkä päästää irti. Se on vaa nii tärkee mulle." Jatkoin ja muutama kyynel karkasi poskilleni.
"Eikä. Hei. Sä saat viel sen sun vieree usko se. Zoe on vahva ja selviitte tästä." Helen sanoi lohduttavasti.
"Mä en tiiä selviinkö. Mä en kestä jos menetän sen." Sanoin ja lisää kyyneliä valui poskilleni.
Olimme istuneet ehkä tunnin jo käytävällä.
"Harry. Mä lähen käymää kahviossa. Otaks sä jotain ?" Helen kysyi ja nousi. Nostin katseeni lattiasta ja mietin hetken.
"Joo. Tuo kahvi mustana ja jotain suklaata." Sanoin ja haroin hiuksiani. Helen lähti kävelemään käytävää pitkin. Kuulin samalla oven aukeavan. Fred tuli ulos huoneesta. Nousin ja kiiruhdin hänen ohitseen. Huoneeseen päästyäni kuitenkin pysähdyin. Näin valkoisen huoneen, letkuja, sängyn jossa makasi Zoe. Zoe oli kalpea. Kävelin rauhassa sängyn viereen penkille. Istuin ja katsoin Zoen kasvoja. Hänen oikea kätensä oli murtunut ja kaikki mustelmat olivat sillä puolella. Otin varovasti Zoen kädestä. Se oli hieman viileä.
"Rakas.." Kuiskasin. Oli sydäntä raastavaa nähdä itselle rakas ihminen täysin letkuissa. En jaksa. Kyyneliä valui poskilleni. En välittänyt vaan annoin niiden valua. En kestä jos menetän Zoen. Kuulin oven aukeavan.
"Harry... Tässä on sulle kahvi ja suklaata." Kuulin Helenin äänen.
"Kiitos." Huokaisin ja otin kahvikupin häneltä.
"Voinko jäädä ?" Helen kysyi.
"Joo." Sanoin ja join hieman kahvista.
"Monelta aattelit lähtee ?" Helen kysyi.
"En varmaa ollenkaa. Haluun olla sen kaa." Sanoin ja katsoin Heleniä.
"Okei. Tuonko sulle jotain ?" Helen kysyi myöntätuntoisesti.
"Jos voisitte Gemman kaa tuoda mulle meiltä lökärit ja hupparin. Saisin nää ahistavat farkut pois." Sanoin ja käännyin taas katsomaan Zoea.
"Joo. Me tuodaa. Et tarvii muuta ?" Helen varmisti vielä.
"Joo, mun puhelimen laturi ois jees." Naurahdin hieman vaisusti.
"Joo varmasti." Helenkin naurahti hieman.
"Mut me lähetää nyt hakee niitä nii keretää viel tänää." Helen sanoi ja nousi.
"Helen. Kiitos." Sanoin ja nousin halaaman häntä. Halasimme nopeasti ja Helen lähti huoneesta. Istuin takaisin ja otin Zoen käden käsieni väliin. Nukahdin aika nopeasti.

Aamulla:

"Zoe. Mä rakastan sua." Kuiskasin ja painoin pääni vasten käsiäni. Heräsin tunti sitten ja kerkesin vaihtamaan vaatteet nopeasti. Aloin miettimään kaikkea mitä olemme kokeneet. Aina siitä kaappi jutusta tähän hetkeen. Niin silloin kun aloitin sen lauseen meinasin sanoa häntä prinsessakseni. En vain halunnut silloin sanoa sitä sillä hän lähes vihasi minua silloin.
"Pitäähän mun pelastaa mun prinsessa." Sanoin vihdoin lauseen ääneen. Samassa tunsin Zoen puristavan kättäni.
Zoen näkökulma:
Tunsin kovaa kylki- ja pääkipua. Yritin avata silmiäni mutta en vielä voinut.
"Pitihän mun pelastaa mun prinsessa." Kuulin Harryn itkuisen ja hiljaisen äänen. Yritin sanoa jotain, mutta en pystynyt, koska kipu oli niin kova. Tunsin lämpöä vasemmassa kädessäni. Harry piti kättäni käsissään. Puristin hieman hänen kättään.
"Zoe ?" Harry kysyi nopeasti. Huomasin että hän yritti nousta, mutta yritin pitää hänestä kiinni. Hän kuitenkin ylettyi avaamaan oven.
"Hei. Zoe reagoi." Hän huikkasi.
"Zoe. Ootko sä hereillä ?" Hän kysyi. Nyökkäsin hieman. Pian kuulin kuinka huoneeseen tuli kaksi ihmistä.
"Noniin. Täällä onkin kuulemma herätty jo." Kuulin mies äänen. Nyökkäsin hieman. Yritin taas raottaa silmiäni ja nyt sain niitä hieman enemmän auki. Näin ympärilläni vain valkoista.
"Noniin, Zoe. Saattuuko mihinkään ?" Kuulin lempeän nais äänen. Nyökkäsin taas sillä hengittäminenkin sattui. Räpyttelin silmiäni ja aloin taas tottumaan valoon. Vasemmalla puolella näin Harryn. Yritin hymyillä hänelle hieman. Mies tuli lähemmäs ja katsoi silmiäni jonkin kirkkaan valon kanssa.
"No, Zoe. Pystytkö puhumaan ?" Mies kysyi. Hän oli jo aika vanha.
"Joo." Sanoin hiljaa.
"No hyvä. Pystytkö kertomaan mihin sua sattuu ?" Mies kysyi.
"No kylkee sattuu puhuu ja hengittää. Sit myös päähän." Sanoin varovasti.
"Joo. Sulta murtui kolme kylkiluuta, käsi ja solisluu. Sait myös aivotärähdyksen. Uskon että tulet kuntoon." Mies sanoi ja hymyili. Nyökkäsin vastaukseksi. Mies ja nainen lähtivät. Harry jäi yhä.
"Missä vaiheessa sä heräsit ?" Harry kysyi ja alkoi jo hieman hymyilemään.
"Vähä ennen ko sanoit sen." Vastasin hymyillen.
"Ai, sä kuulit sen." Harry nolostui.
"Joo." Naurahdin hieman.
"Monelt oot tullu tänne ?" Kysyin.
"Eile melkee heti ko tulit tänne." Harry hymyili.
"Ai oikeesti ? Mikä päivä tänää on ja paljo kello on ?" Kysyin ihmeissäni.
"Joojoo. On keskiviikko ja kello on ehkä kaksitoista." Harry kertoi.
"Sunha pitäs olla koulussa ?" Ihmettelin.
"Sanoin et oon kipee." Harry naurahti.
"Kiva ku oot tääl." Hymyilin.
"Mut sun pitää nyt levätä." Harry sanoi ja nousi pussaamaan minua nopeasti.

*puolen vuoden päästä*

Olimme Harryn kanssa nyt virallisesti yhdessä. Äitini oli kastanut pikkuveljeni ja eronnut siitä miehestä. En tiedä syytä. Nyt hän on muuttamassa takaisin Englantiin. Olen noussut jo ensimmäisen kerran uudestaan hevosen selkään. Nyt olemme Harryllä katsomassa asuntoja.
"Oisko tää ?" Harry kysyi ja osoitti pientä kaksiota.
"Mmm, mut se on liian pieni." Virnistin.
"Häh ? Eikä oo just sopiva meille huone ja sit olkkari yms." Harry intti.
"Laitaks sä lapses vai olohuoneesee asumaa ?" Kysyin vihjailevasti.
"Häh ? Ota nyt uusiks." Harry sanoi pöllämystyneenä.
"Haluun lapsen sun kaa." Sanoin ja suljin läppärin kannen.
"Aijaa, nyt vai heti ?" Harry virnisti ja kiepsautti minut alleen. Nostin koneen varovasti lattialle.
"Siirrytää saman tien sanoista tekoihin ?" Kysyin ja suutelin Harrya haluavasti. Harry alkoi näykkimään huuliani ja avasin samalla hänen paitansa nappeja. Sain napit auki ja heitin paidan lattialle.
"Käyn kattoo et ovi on lukossa." Harry sanoi jo hieman hengästyneenä. Hän kävi ovella ja laittoi sen lukkoon. Tullessaan takaisin hän avasi vyönsä ja otti sen pois. Olin ottanut hupparini pois ja makasin nyt selälläni odottaen Harrya. Hän kävi laittamassa verhot alas ja tuli istumaan vatsani päälle. Harry alkoi hyväilemään kaulaani. Hän nousi päältäni ja kävi kyljelleeni viereeni. Hän alkoi hieromaan vatsaani. Aina välillä hän käytti muutaman sormen farkkujeni alla ja paitani alla. Avasin farkkujeni napin ja otin housut jalastani. Aina Harryn käydessä lähellä alushousujani ja paitani alla, hengitykseni oli raskaampaa. Harry oli jo hengästynyt vaikka emme olleet edes aloittaneet. Avasin Harryn housut ja hän kiskoi ne lattialle. Harry siirtyi vatsaltani rinnoilleni ja alkoi puristamaan niitä.
"Harry." Voihkaisin.
"Niin ?" Harry kysyi ja jatkoi.
"Laita radio päälle, ettei Gemma kuule." Sanoin hengästyneenä.
"Aa joo." Harry sanoi ja kurotti radion päälle. Harry alkoi laittamaan kättään yhä syvemmälle alus housuihin ja pian olimmekin jo päässeet asiaan.

Parin viikon päästä heräsin aamulla kauheaan tunteesen. Nousin sängystäni ja juoksin suoraan vessaan. Oksensin. Ajattelin sen johtuvan kuukautisista sillä ne olisi pitänyt alkaa jo pari päivää sitten. Oksentelu ei kuitenkaan loppunut. Harry laahusti huoneestani.
"Menkat ?" Hän kysyi unisena.
"Varmaanki, uskosin ainaki." Sanoin ja oksensin taas.
"Ootko varma et on menkat ?" Harry virnisti.
"Eikä, lähetääks apteekkii ?" Kysyin. Nousin nopeasti ja laitoimme nopeasti jotkin vaatteet päällemme. Otin autoni avaimet ja suuntasimme apteekkiin.
"Mitä mä sanon tolle myyjälle ?" Kuiskasin Harrylle.
"Sano et oot ostamas äitilles." Harry rohkaisi. Kävelimme Harryn kanssa kassalle.
"Anteeks missä teillä on raskaustestit ?" Kysyin myyjältä.
"Täällä." Myyjä sanoi ja lähti johdattamaan meitä hyllylle.
"Itsellesikö ostat ?" Myyjä uteli.
"Een, isosiskolle." Sanoin ja yritin hymyillä. Myyjä ei vastannut. Otin hyllystä yhden jota myyjä suositteli ja maksoin sen. Menimme ulos.
"Haluuks sä tehä sen heti ?" Harry kysyi.
"Joo, mennää meille siel ei oo ketää kotona." Sanoin ja käynnistin auton. Ajoimme syvässä hiljaisuudessa meille. Kauaa ei mennyt kun olin jo vessassa lukemassa ohjeita. Harry odotti malttamattomana tulosta.
"Noin, tein sen. Pitää oottaa viis minaa." Huokaisin jänittyneenä.
"Mitä jos se on negatiivinen ?" Kysyin ja halasin Harrya.
"Sit me yritetaa nii kaua et se onnistuu." Harry hymyili. Viisi minuuttia tuntui tunnilta. Vihdoin aika oli kulunut.
"Noni. Katotaa." Harry hymyili. Otin testin varovasti käteeni. Kaksi viivaa.
"Harry..." Sanoin hiljaa.
"Häh ?" Hän ihmetteli.
"Susta tulee isää." Hymyilin ja onnen kyyneliä karkasi poskilleni. Harry painoi huulensa huulilleni. Olimme juuri saaneet asunnoon ja nyt tämä. Olin onnelinen. Minulla on Harry. Muuta en tarvitse.

//noni xd tää on iha sika tönkkö :d mut juu mieli piteitä ja ehotuksii seuraavaan ficiin :) se on sit Niall fic :)