~ It's My Thing 13

// Noni huomio ! tässä luvussa on vähän tarkemmin kuvattu harryn ja zoen kuhertelua, mutta ei voi mtn xd ja tässä on kaks aika hyppyä :D mut nauttikaa. tää on viiminen luku :)

Harryn näkökulma:

Annoin kyynelten valua. En anna itselleni anteeksi jos Zoelle käy jotain.
"Harry. Et kai sä syytä Sugaria ?" Helen kysyi varovasti.
"En... Ei se ollu Sugarin syy..." Sanoin hiljaa. Nousin ylös ja otin Zoen kypärän. Lähdin kävelemään päättäväisesti kohti tallia. Helen otti Sugarin ja tuli perässäni.
"Mitä sä aiot ?" Hän kysyi.
"Mä lähen sinne sairaalalle." Sanoin ja aloin pakkaamaan Zoen tavaroita. Helen alkoi purkamaan Sugaria.
"Mä kysyn Natalielta jos se vois pestä Sugarin." Helen sanoi ja lähti talliin. Suljin Zoen laukun ja katsoin hevosta. En voi syyttää sitä. Pian Natalie tuli tallista.
"Joo, lähtekää vaa. Mä hoidan Sugarin loppuu." Natalie sanoi.
"Kiitos." Yritin hymyillä ja lähdin kävelemään laukun kanssa Gemman autolle. Heitin laukun takakonttiin ja menin istumaan pelkääjän paikalle. Pian Helen ha Gemma tulivat.
"Sairaalaan." Tokaisin ja Gemma lähti ajamaan. Katsoin koko matkan ulos. Heti sairaalan pihassa suuntasin sisälle. Menin tiskille.
"Hei. Onko tänne tuotu tyttö joka tippui hevosen selästä ?" Kysyin.
"Joo. Tuosta oikealle ja odottakaa siinä." Nainen hymyili ylipirteästi. Lähdin kiittämättä.
"Kiitos." Kuulin Helenin kiittävän puolestani. Kävelin sinne minne meidät käskettiin. Näin Zoen isän. Hän käveli edestakaisin käytävällä.
"Onko Zoenin äidille soitettu ?" Helen kysyi.
"Joo. Sanoi tulevansa heti kun voi." Fred sanoi kireänä. Huoneen ovi avautui ja ulos tuli mieslääkäri.
"Hei. Olen Tri. Salomon. Zoella on kaksi kylkiluuta, solisluu ja käsimurtunut. Hän on tajuton, mutta toivomme hänen heräävän huomenna. Tila on vakaa ja hän sai myös aivotärähdyksen." Lääkäri sanoi.
"Tuleeks se kuntoo ?" Kysyin itkuisena.
"Hyvällä kuntoutuksella ja levolla." Tri. Salomon sanoi.
"Pääsekö hänen luokseen ?" Fred kysyi.
"Kyllä. Mutta keitä olette ?" Tri. Salomon kysyi meiltä.
"Olen Zoen poikaystävä." Sanoin epävarmana.
"Mä oon Zoen paras kaveri." Helen sanoi.
"Selvä. Muistakaa ottaa rauhallisesti." Lääkäri sanoi ja lähti. Fred meni heti sisään. Me jäimme ulkopuolelle. En halua mennä hänen kanssa samaan aikaan.
"Helen. Voinko mennä yksin ?" Kysyin hiljaa.
"Sä taidat oikeesti rakastaa Zoea ?" Helen kysyi.
"Se on mun elämä." Sanoin hiljaa.
"Haluun vaa sen mun vieree ja enkä päästää irti. Se on vaa nii tärkee mulle." Jatkoin ja muutama kyynel karkasi poskilleni.
"Eikä. Hei. Sä saat viel sen sun vieree usko se. Zoe on vahva ja selviitte tästä." Helen sanoi lohduttavasti.
"Mä en tiiä selviinkö. Mä en kestä jos menetän sen." Sanoin ja lisää kyyneliä valui poskilleni.
Olimme istuneet ehkä tunnin jo käytävällä.
"Harry. Mä lähen käymää kahviossa. Otaks sä jotain ?" Helen kysyi ja nousi. Nostin katseeni lattiasta ja mietin hetken.
"Joo. Tuo kahvi mustana ja jotain suklaata." Sanoin ja haroin hiuksiani. Helen lähti kävelemään käytävää pitkin. Kuulin samalla oven aukeavan. Fred tuli ulos huoneesta. Nousin ja kiiruhdin hänen ohitseen. Huoneeseen päästyäni kuitenkin pysähdyin. Näin valkoisen huoneen, letkuja, sängyn jossa makasi Zoe. Zoe oli kalpea. Kävelin rauhassa sängyn viereen penkille. Istuin ja katsoin Zoen kasvoja. Hänen oikea kätensä oli murtunut ja kaikki mustelmat olivat sillä puolella. Otin varovasti Zoen kädestä. Se oli hieman viileä.
"Rakas.." Kuiskasin. Oli sydäntä raastavaa nähdä itselle rakas ihminen täysin letkuissa. En jaksa. Kyyneliä valui poskilleni. En välittänyt vaan annoin niiden valua. En kestä jos menetän Zoen. Kuulin oven aukeavan.
"Harry... Tässä on sulle kahvi ja suklaata." Kuulin Helenin äänen.
"Kiitos." Huokaisin ja otin kahvikupin häneltä.
"Voinko jäädä ?" Helen kysyi.
"Joo." Sanoin ja join hieman kahvista.
"Monelta aattelit lähtee ?" Helen kysyi.
"En varmaa ollenkaa. Haluun olla sen kaa." Sanoin ja katsoin Heleniä.
"Okei. Tuonko sulle jotain ?" Helen kysyi myöntätuntoisesti.
"Jos voisitte Gemman kaa tuoda mulle meiltä lökärit ja hupparin. Saisin nää ahistavat farkut pois." Sanoin ja käännyin taas katsomaan Zoea.
"Joo. Me tuodaa. Et tarvii muuta ?" Helen varmisti vielä.
"Joo, mun puhelimen laturi ois jees." Naurahdin hieman vaisusti.
"Joo varmasti." Helenkin naurahti hieman.
"Mut me lähetää nyt hakee niitä nii keretää viel tänää." Helen sanoi ja nousi.
"Helen. Kiitos." Sanoin ja nousin halaaman häntä. Halasimme nopeasti ja Helen lähti huoneesta. Istuin takaisin ja otin Zoen käden käsieni väliin. Nukahdin aika nopeasti.

Aamulla:

"Zoe. Mä rakastan sua." Kuiskasin ja painoin pääni vasten käsiäni. Heräsin tunti sitten ja kerkesin vaihtamaan vaatteet nopeasti. Aloin miettimään kaikkea mitä olemme kokeneet. Aina siitä kaappi jutusta tähän hetkeen. Niin silloin kun aloitin sen lauseen meinasin sanoa häntä prinsessakseni. En vain halunnut silloin sanoa sitä sillä hän lähes vihasi minua silloin.
"Pitäähän mun pelastaa mun prinsessa." Sanoin vihdoin lauseen ääneen. Samassa tunsin Zoen puristavan kättäni.
Zoen näkökulma:
Tunsin kovaa kylki- ja pääkipua. Yritin avata silmiäni mutta en vielä voinut.
"Pitihän mun pelastaa mun prinsessa." Kuulin Harryn itkuisen ja hiljaisen äänen. Yritin sanoa jotain, mutta en pystynyt, koska kipu oli niin kova. Tunsin lämpöä vasemmassa kädessäni. Harry piti kättäni käsissään. Puristin hieman hänen kättään.
"Zoe ?" Harry kysyi nopeasti. Huomasin että hän yritti nousta, mutta yritin pitää hänestä kiinni. Hän kuitenkin ylettyi avaamaan oven.
"Hei. Zoe reagoi." Hän huikkasi.
"Zoe. Ootko sä hereillä ?" Hän kysyi. Nyökkäsin hieman. Pian kuulin kuinka huoneeseen tuli kaksi ihmistä.
"Noniin. Täällä onkin kuulemma herätty jo." Kuulin mies äänen. Nyökkäsin hieman. Yritin taas raottaa silmiäni ja nyt sain niitä hieman enemmän auki. Näin ympärilläni vain valkoista.
"Noniin, Zoe. Saattuuko mihinkään ?" Kuulin lempeän nais äänen. Nyökkäsin taas sillä hengittäminenkin sattui. Räpyttelin silmiäni ja aloin taas tottumaan valoon. Vasemmalla puolella näin Harryn. Yritin hymyillä hänelle hieman. Mies tuli lähemmäs ja katsoi silmiäni jonkin kirkkaan valon kanssa.
"No, Zoe. Pystytkö puhumaan ?" Mies kysyi. Hän oli jo aika vanha.
"Joo." Sanoin hiljaa.
"No hyvä. Pystytkö kertomaan mihin sua sattuu ?" Mies kysyi.
"No kylkee sattuu puhuu ja hengittää. Sit myös päähän." Sanoin varovasti.
"Joo. Sulta murtui kolme kylkiluuta, käsi ja solisluu. Sait myös aivotärähdyksen. Uskon että tulet kuntoon." Mies sanoi ja hymyili. Nyökkäsin vastaukseksi. Mies ja nainen lähtivät. Harry jäi yhä.
"Missä vaiheessa sä heräsit ?" Harry kysyi ja alkoi jo hieman hymyilemään.
"Vähä ennen ko sanoit sen." Vastasin hymyillen.
"Ai, sä kuulit sen." Harry nolostui.
"Joo." Naurahdin hieman.
"Monelt oot tullu tänne ?" Kysyin.
"Eile melkee heti ko tulit tänne." Harry hymyili.
"Ai oikeesti ? Mikä päivä tänää on ja paljo kello on ?" Kysyin ihmeissäni.
"Joojoo. On keskiviikko ja kello on ehkä kaksitoista." Harry kertoi.
"Sunha pitäs olla koulussa ?" Ihmettelin.
"Sanoin et oon kipee." Harry naurahti.
"Kiva ku oot tääl." Hymyilin.
"Mut sun pitää nyt levätä." Harry sanoi ja nousi pussaamaan minua nopeasti.

*puolen vuoden päästä*

Olimme Harryn kanssa nyt virallisesti yhdessä. Äitini oli kastanut pikkuveljeni ja eronnut siitä miehestä. En tiedä syytä. Nyt hän on muuttamassa takaisin Englantiin. Olen noussut jo ensimmäisen kerran uudestaan hevosen selkään. Nyt olemme Harryllä katsomassa asuntoja.
"Oisko tää ?" Harry kysyi ja osoitti pientä kaksiota.
"Mmm, mut se on liian pieni." Virnistin.
"Häh ? Eikä oo just sopiva meille huone ja sit olkkari yms." Harry intti.
"Laitaks sä lapses vai olohuoneesee asumaa ?" Kysyin vihjailevasti.
"Häh ? Ota nyt uusiks." Harry sanoi pöllämystyneenä.
"Haluun lapsen sun kaa." Sanoin ja suljin läppärin kannen.
"Aijaa, nyt vai heti ?" Harry virnisti ja kiepsautti minut alleen. Nostin koneen varovasti lattialle.
"Siirrytää saman tien sanoista tekoihin ?" Kysyin ja suutelin Harrya haluavasti. Harry alkoi näykkimään huuliani ja avasin samalla hänen paitansa nappeja. Sain napit auki ja heitin paidan lattialle.
"Käyn kattoo et ovi on lukossa." Harry sanoi jo hieman hengästyneenä. Hän kävi ovella ja laittoi sen lukkoon. Tullessaan takaisin hän avasi vyönsä ja otti sen pois. Olin ottanut hupparini pois ja makasin nyt selälläni odottaen Harrya. Hän kävi laittamassa verhot alas ja tuli istumaan vatsani päälle. Harry alkoi hyväilemään kaulaani. Hän nousi päältäni ja kävi kyljelleeni viereeni. Hän alkoi hieromaan vatsaani. Aina välillä hän käytti muutaman sormen farkkujeni alla ja paitani alla. Avasin farkkujeni napin ja otin housut jalastani. Aina Harryn käydessä lähellä alushousujani ja paitani alla, hengitykseni oli raskaampaa. Harry oli jo hengästynyt vaikka emme olleet edes aloittaneet. Avasin Harryn housut ja hän kiskoi ne lattialle. Harry siirtyi vatsaltani rinnoilleni ja alkoi puristamaan niitä.
"Harry." Voihkaisin.
"Niin ?" Harry kysyi ja jatkoi.
"Laita radio päälle, ettei Gemma kuule." Sanoin hengästyneenä.
"Aa joo." Harry sanoi ja kurotti radion päälle. Harry alkoi laittamaan kättään yhä syvemmälle alus housuihin ja pian olimmekin jo päässeet asiaan.

Parin viikon päästä heräsin aamulla kauheaan tunteesen. Nousin sängystäni ja juoksin suoraan vessaan. Oksensin. Ajattelin sen johtuvan kuukautisista sillä ne olisi pitänyt alkaa jo pari päivää sitten. Oksentelu ei kuitenkaan loppunut. Harry laahusti huoneestani.
"Menkat ?" Hän kysyi unisena.
"Varmaanki, uskosin ainaki." Sanoin ja oksensin taas.
"Ootko varma et on menkat ?" Harry virnisti.
"Eikä, lähetääks apteekkii ?" Kysyin. Nousin nopeasti ja laitoimme nopeasti jotkin vaatteet päällemme. Otin autoni avaimet ja suuntasimme apteekkiin.
"Mitä mä sanon tolle myyjälle ?" Kuiskasin Harrylle.
"Sano et oot ostamas äitilles." Harry rohkaisi. Kävelimme Harryn kanssa kassalle.
"Anteeks missä teillä on raskaustestit ?" Kysyin myyjältä.
"Täällä." Myyjä sanoi ja lähti johdattamaan meitä hyllylle.
"Itsellesikö ostat ?" Myyjä uteli.
"Een, isosiskolle." Sanoin ja yritin hymyillä. Myyjä ei vastannut. Otin hyllystä yhden jota myyjä suositteli ja maksoin sen. Menimme ulos.
"Haluuks sä tehä sen heti ?" Harry kysyi.
"Joo, mennää meille siel ei oo ketää kotona." Sanoin ja käynnistin auton. Ajoimme syvässä hiljaisuudessa meille. Kauaa ei mennyt kun olin jo vessassa lukemassa ohjeita. Harry odotti malttamattomana tulosta.
"Noin, tein sen. Pitää oottaa viis minaa." Huokaisin jänittyneenä.
"Mitä jos se on negatiivinen ?" Kysyin ja halasin Harrya.
"Sit me yritetaa nii kaua et se onnistuu." Harry hymyili. Viisi minuuttia tuntui tunnilta. Vihdoin aika oli kulunut.
"Noni. Katotaa." Harry hymyili. Otin testin varovasti käteeni. Kaksi viivaa.
"Harry..." Sanoin hiljaa.
"Häh ?" Hän ihmetteli.
"Susta tulee isää." Hymyilin ja onnen kyyneliä karkasi poskilleni. Harry painoi huulensa huulilleni. Olimme juuri saaneet asunnoon ja nyt tämä. Olin onnelinen. Minulla on Harry. Muuta en tarvitse.

//noni xd tää on iha sika tönkkö :d mut juu mieli piteitä ja ehotuksii seuraavaan ficiin :) se on sit Niall fic :)