How Long Will I Be With You ? 4

"Mä rakastan sua." Niall sanoi. Päästin irti, valuin vain altaaseen. Minulla ei ole voimia. Kuulin kuinka joku hyppäsi altaaseen. Niall varmaan. Vesi oli kylmää. Tunsin kuinka joku tarttui minuun ja kiskoi ylöspäin. Annoin vain olla. 

Niallin näkökulma: 

Amanda päästi irti kädestäni. Helvetti. Heitin hupparini pois jotta minulla olisi edes jotain lämmintä Amandan päälle kun saan hänet ylös. Hyppäsin veteen. Altaan pää on ehkä 4 metriä syvä. En anna ikinä itselleni anteeksi jos menetän Amandan. Sain hänestä otteen ja lähdin pintaan pääsin pintaan ja samassa muut pojat juoksivat jo sisältä. 

"Auttakaa !" Sanoin ja yritin vetää Amandaa kunnolla pintaan. Liam hyppäsi kanssani altaaseen ja muut pojat ottivat Amandaa vastaan. He saivat hänet laatoille ja koittivat pulssin. 

"Pulssi on heikko." Zayn sanoi. 

"Soitan ambulanssin." Harry sanoi ja oli jo lähdossä sisälle. 

"Ei, älä. Jos me tehää se suuttuu meille ja joko lähtee tai tappaa ittensä oikeesti." Sanoin tiukasti ja nousin altaasta. 

"Totta." Louis huomautti. Pian Amanda alkoi yskimään. 

"Käännä se kyljellee !" Liam huusi. Niin Harry ja Zayn käänsivät Amandan kyljelleen ja vettä tuli hänen suustaan. Hän yski paljon vettä ulos. Kuivailin itseäni yhteen pyyhkeeseen minkä pojat olivat tuoneet. Menin istumaan maahan ja laitoin polveni Amandan pään alle. 

"Meijän pitää saada se sisälle." Zayn huomautti ja katsoi taivaalle. 

"Joo." Huokaisin ja laitoin hupparini Amandan päälle. Nostin hänet syliini ja lähdin sisälle. Kiipesin portaat ylös ja menin huoneeseeni. Laskin hänet sängylleni ja otin hupparini ja hänen vaatteet pois. Jätin vain alusvaatteet. Laitoin hänet kyljelleen ja peiton päälle. Muutama tyyny tuki hänen niskaansa. Vaihdoin itselleni collarit ja t-paidan. Istuin Amandan viereen. Katsoin hänen hieman vielä kalpeita kasvojaan. Väri alkoi onneksi palata hänen kasvoilleen. Menin makaamaan selälleni. Päivät ovat olleet uuvuttavia. Nukahdin puoliuneen. 

Amandan näkökulma: 

Aloin taas yskimään. Minun oli kylmä. Yritin kietoa peittoa vain enemmän päälleni. Katsoin kelloa. Neljä yöllä. Hetkonen. En ole omassa huoneessani. Käänsin kylkeäni. Niall nukkui sikeästi vieressäni. Katsoin vain poikaa. Nousin istumaan sängylle. Mä rakastan sua. Kuulin Niallin lauseen päässäni yhä uudestaan ja uudestaan. Tarkoittiko hän sitä oikeasti ? Voisiko idolini oikeasti rakastaa minua sillä tavalla ? Minun on pakko saada se selville. Nyt. Nojauduin suutelemaan Niallia. Wow. En tiennyt että suuteleminen hänen kanssaan olisi näin.. Ihmeellistä. Pian Niall vastasi suudelmaani. Taisin herättää hänet. Irrottauduin hitaasti ja Niall raotti silmiään. 

"Tarkotitko oikeesti sitä mitä sanoit ?" Kysyin hiljaa. 

"Todellakin. En vitsaile tälläsessa." Niall sanoi ja suuteli minua uudestaan. Hymyilin vain suudelman jälkeen. 

"Mun on kylmä." Sanoin ja kävin makaamaan selkä Nialliin päin. Tunsin kuinka Niall tuli lähemmäs. Pian hänen kätensä kietoituivat paljasta ihoani vasten. Tunsin myös jotain muuta. 

"Niall." Kuiskasin hiljaa ja vedin takapuoltani kauemmas Niallista. 

"Häh ? Ai anteeks et halasin." Niall hätiköi ja oli jo irroittamassa. 

"Ei, ei mitää. Sulla vaan taitaa vähän." Sanoin vihjaavasti. Niall muuttui ihan punaiseksi.

"Anteeks ihan helvetisti." Niall takelteli. Joo, kyllä. Tunsin kuinka Niallilla seisoi. Niall meni hetkeksi kauemmas. Hän myös irroitti kätensä. Minulle tuli taas kylmä. 

"Sori mutta tää ei lopu." Niall kuiskasi nolona. 

"Halaa mua. Piä musta kiinni." Sanoin hiljaa. Niall laittoi kätensä varovasti ylleni. Menin itse lähemmäs, vaikka tunsinkin saman kuin aikaisemmin. Kesti hieman tottua, mutta nukahdin kuitenkin nopeasti. 

*aamulla*

Heräsin oven aukeamiseen. 

"Shh. Ne nukkuu vielä. Annetaa niitten olla. Eilen oli raskas päivä. Ne on kyl aika sulosii tolleen." Kuulin Zayn kuiskaavan. 

"Mä haluun mennä herättää ne." Kuulin Harryn vinkuvan. 

"Älä mee. Antaa niien olla." Louis sanoi. Käänsi samalla kylkeäni mahdollisimman luontevasti ja menin samalla lähemmas Niallia. 

"Heräskö se ?" Harry kysyi. 

"En usko." Liam kuiskasi. Raotin silmiäni niin, että näin missä Niallin huulet ovat. Tunsin kuinka Niall otti minua vielä lähemmäs. Suutelin hänen pehmeitä huuliaan. 

"Ei helkkari. Kyllä se heräs." Zayn sanoi ja kuulin kuinka he juoksivat pakoon. Avasin silmäni ja nousin istumaan sängylle. Olemme edenneet Niallin kanssa nopeasti. Tai siis emmehän me seurstele. Nousin sängyltä ja otin peiton mukaani. Kävelin peitto ylläni huoneeseeni. Lukitsin oven ja otin puhtaat vaatteet laukusta. En ole purkanut vielä kaikkea. Harjasin hiukseni ja meikkasin. Hiukseni ovat likaiset joten laitoin ne kiinni. Menin huoneestani alakertaan ja keittiöön. Minulla ei ollut yhtään nälkä. Muut pojat istuivat keittiössä pöydän ympärillä ja Harry virnuili minulle. 

"Mitä ?" Ihmettelin sillä ei se voinut johtua vaatteistani, sillä minulla oli collarit, toppi ja Niallin huppari. 

"Eii mitää." Harry virnisti. Otin jääkaapista mehua ja kaadoin siitä lasiin. Join lasin tyhjäksi ja olin lähdössä, kun huomasin Niallin tulleen ovelle. Hän katsoi minua tiukasti. Käännyin takaisin ja otin kaapista jugurtin ja kaadoin siitä kulhoon. Pilkoin myös banaanin sen joukkoon. Istuin pöytään ja aloin syömään sitä väkisin. 

"Kerro itestäs jotain ?" Liam aloitti. 

"Noh, oon 16." Aloitin. Kaikkien leuat tippuivat maahan. 

"Mä luulin että oot jotain 20." Harry huokaisi. Niall oli vain hiljaa. Hän taisi järkyttyä.

"Tässä oli tietoa ihan tarpeeks." Louis sanoi, kun pystyi hengittämään. Niall nousi paikaltaan ja Liam lähti hänen peräänsä. 

Niallin näkökulma:

"Kerro itestäs jotain ?" Liam kysyi vihdoin tuon kysymyksen. 

"Noh. Oon 16." Amanda sanoi. Siis mitä. Kaiken päälle, että hän on fani hän on 16. Sinne meni. Emme voi olla yhdessä. Hän ei varmasti halua neljä vuotta vanhempaa poikaystävää. Tai toisaalta. Hän on suudellut minua kaksi kertaa omasta tahdostaan. 

"Mä luulin että oot jotain 20." Harry möläytti. 

"Tässä oli tietoa ihan tarpeeksi tietoa." Louis huokaisi. Joo niin oli. Nousin pöydästä ja menin ulos. Kävelin hetken ajan pitkin katua ja kuulin kuinka Liam juoksi perässäni. Ai mistä tiesin ? Liam on paras kaverini ja auttaa minua aina. 

"Mikä on ?" Liam kysyi ja pysäytti minut.

"Mä en voi olla neljä vuotta nuoremman kaa." Sanoin hiljaa. Katseeni pysyi maassa. 

"Se on suudellu sua jo ainakin kerran omasta tahdosta. Onko useemmin ?" Liam sanoi. 

"On." Huokaisin. 

"Noni. Kyllä te voitte olla keskenää. Onks muuta tapahtunu ?" Liam kysyi. Menin hieman noloksi. 

"No tää on noloo mutta.. Yöllä Amanda heräs ja suuteli mua. Heräsin siihen ja se kysy et..." Sanoin ja lopetin. Pitää kertoa kaikki siis. 

"Okei alotan tän mutta et kerro kellekkään." Huokaisin ja aloin kertomaan kaiken aina sieltä kahvilalta tähän hetkeen. Kävelimme samalla Liamin kanssa pitkin katuja ja menimme myös metsään. Menimme takaisin talolle ja sain tarinan loppuun. 

"En tiiä mitä sanoo." Liam huokaisi. Näimme kuinka Amanda istui pihaportailla.

"Mä meen eeltä." Liam sanoi ja meni sisälle. Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa. 

"Mä täytän 17 huomenna." Amanda sanoi itkuisena. 

"Rakas älä itke." Sanoin ja nostin hänet halaukseen. Tajusin vasta nyt, että Amanda on oikeasti minua paljon lyhyempi. 

"Anteeks." Amanda sanoi ja itki vain. 

"Älä pyydä anteeks. Mä haluun auttaa sua, jos sä annat mun auttaa." Sanoin hiljaa ja silitin tytön selkää. 

"Auta mua." Amanda sanoi hädin tuskin kuuluvasti. Irrottauduin ja suutelin häntä hellästi. Hän on vain täydellinen ja haluan hänet itselleni. 

"Tuu mun vieree ens yönäki." Amanda kuiskasi. 

"Joo. Ei kerrota pojille." Sanoin, sillä Harry vain virnuilisi. Enkä halua hätäillä. 

"Mutta nyt mennää syömää. Ja sitte kaupungille shoppailee !" Huikkasin ja hymyilin tytölle. 

"Mut.." Amanda aloitti, mutta laitoin sormen hänen suulleen. 

"One Direction maksaa." Hymyilin ja tartuin hänen käteensä. Menimme sisälle ja suoraan keittiöön. 

Amandan näkökulma: 

Minulla oli pitkästä aikaan oikeasti nälkä. Menin Niallin perässä keittiöön ja istuin paikalleni. 

"Tee mulle jotai ruokaaaaaaaa." Vinguin Niallille. Niall katsoi minua ihmeissään. 

"Nii. Mulla on nälkä." Naurahdin. Niall teki minulle lämpimät voileivät. 

"Syödää sitte keskustas mäkkärissä." Niall naurahti. "Nii, siis lähetään shoppailee ku ollaan valmiita. Tuutteko mukaan ?" Hän jatkoi. Pojat myöntyivät ja söimme loppuun. Menin yläkertaan ja aloin etsimään vaatteita. Otin mustat housut, viininpunaisen puseron ja bandeuan. Otin laukustani myös mustat korot. Laitoin vaatteet päälleni ja korjasin meikkini. Ainiin. Hiukseni ovat ihan likaiset. Avasin ne ja laitoin niihin kuivashamppoota. Sain ne puhtaiksi ja kiharsin niitä hieman. Otin puhelimeni ja vähäiset rahani. Otin myös aurinkolasini ja menin alakertaan. Pojat odottelivat jo alakerrassa. Ei, Zayn puuttuu. 

"Missä Zayn on ?" Ihmettelin. 

"Laittamassa hiuksiaan." Louis huokaisi. 

"Ai mä aattelin, että mulla kestää." Naurahdin. 

"Mulla on Niallille asiaa." Sanoin ja vedin hänet perässäni keittiöön. 

"No ?" Niall ihmetteli. Olin nyt melkein Niallin pituinen ja minun oli helpompi katsoa häntä silmiin. 

"Kerroit Liamille ?" Huokaisin. Niall katsoi pois päin. 

"Joo, koska se on mun paras kaveri ja haluu auttaa mua ja myös sua." Niall huokaisi. Menin mitään sanomatta takaisin eteiseen ja Zaynkin oli jo ilmestynyt. Menimme ulos ja suoraan tila autolle mihin mahdumme kaikki. 

"Huomenna muuten juhlitaan !" Niall huudahti. Voi vittu. 

"Nii.. Kiva juttu. En haluis kyllä juhlii. Nii että täytän huomenna 17." Huokaisin ja katsoin vain ulos. 

"Eikä, oikeestikko ?" Louis ihmetteli.

"Korkeintaa katotaa elokuvia ja vietetää aikaa." Sanoin ja hymyilin hieman. 

"Okei." Pojat myöntyivät. En halua mitään juhlia. 

Pääsimme keskustaan ja lähdimme kiertelemään kauppoja. Pian vastaan tuli pari fania. 

"Omg tuolla on Niall Horan !" Kuulin tyttöjen sanovan suomeksi. Joo, ymmärrän suomea ja osaan myös puhua hieman, sillä yksi kaverini asuu Suomessa ja olenkin käynyt siellä pari kertaa. 

"Tuolla on faneja." Naurahdin Niallille. 

"Häh missä ?" Niall ihmetteli. 

"Noi tuolla." Sanoin ja osoitin heitä huomaamattomasti. 

"Aa. Mut en haluu mennä fanien luo." Niall sanoi hiljaa. 

"Joo, mennää vaikka tonne." Hymyilin ja lähdimme toiseen kauppaan. Katselin vaatteita ja löysin paljon kivoja vaatteita. Mutta melkein missään vaatteissa ei ollut kokoja. Onneksi kauppa oli pieni eikä asiakkaita ollut paljoa. 

"Löytyykö ?" Niall kysyi ja katsoi itsekkin farkkuja. 

"Miks oon niin pieni." Huokaisin hiljaa. 

"Etkä oo. Oot just sopiva." Niall sanoi ja tuli lähemmäs. Katsoimme hetken toisiamme ja suutelimme nopeasti. 

"Mennään johkuu toisee kauppaa jos siel ois kokoja." Niall hymyili. Lähdimme kaupasta ja menimme seuraavaan. Löysin ihanan mekon, mutta mietin milloin voisin pitää sitä. Käsieni ja jalkojeni viillotkin näkyisivät. Valitsin oikean koon ja menin sovituskoppiin. Sain mekon päälleni, mutta en saanut vetoketjua ihan kiinni. 

"Niall. Autatko ?" Kysyin ja avasin verhoa. Niall veti vetoketjun kiinni ja katsoin itseäni peilistä. 

"Avaa vaa se vetoketju. En voi ottaa tätä." Huokaisin. 

"Miks et ?" Niall kysyi ihmeissään. 

"Mun arvet näkyy." Sanoin hiljaa ja Niall avasi vetoketjun. Suljin verhon ja otin mekon pois ja omat vaatteet päälleni. Laitoin mekon henkariin ja vein sen takaisin paikoilleen. Lähdin uuteen kauppaan ja Niall juoksi hieman perästä. Seuraavasta kaupasta ostin kolmet shortsit ja monia erilaisia paitoja. Sen kaupan jälkeen menimme muiden kanssa syömään. Otin aterian ja menin odottamaan pöytään. Pian pojat tulivat aterioiden kanssa. Aloimme syömään ja juttelemaan mitä ostamme ruokakaupasta. Olen nainen talossa joten hoidan ostokset ja pojat tulevat kantamaan tavarat sun muuta sellaista. Saimme syötyä ja päätimme lähteä autolle. 

"Mä käyn ostaa yhestä kaupasta mulle farkut vielä. Nähää sitten autolla." Niall sanoi ja lähti. Lähdimme autolle ja siivoilimme autoa, mikä oli aika järkyttävässä kunnossa. Pian Niall tuli kassin kanssa ja pääsimme lähtemään. Menimme suureen ruoka kauppaan ja otimme kahdet kärryt. Otimme lihaa, kalaa, kanaa, pekonia, makaronia, riisiä, hedelmiä, kasviksia, suklaata, karkkia, sipsiä, mausteita, leipää, nutellaa, dippejä ja kaikkea. Kärryt alkoivat täyttyä ja minusta tuntui, että jotain puuttui.

"Ei saatana. Öö saanko mä vähän rahaa ?" Kysyin hiljaa Niallilta. Tiesin, että omani eivät riittäisi. Niall otti muutaman setelin lompakostaan ja oli jo antamassa niitä minulle. 

"Mihin tarviit ?" Niall kysyi. 

"Naisten tavaroihin." Sanoin todella hiljaa. 

"Aa, ymmärrän." Niall naurahti. 

"Menkää eeltä autolle ja maksakaa sun muuta." Sanoin ja lähdin. Tajusin, että pitää ostaa tamponeita, sheiveri ja vaahto. Aloin etsimään niitä. En kuitenkaan löytänyt niitä joten päätin kysyä apua. 

"Anteeksi, mutta missä teillä on sheiverit ?" Kysyin naismyyjältä. 

"Joo ne onkin vähän hassussa paikassa. Tulen näyttämään." Myyjä sanoi hymyillen. Kävelin myyjän perässä ja kysyin vielä muutkin etsimäni asiat. Sain tavarani ja kiitin myyjää. Menin kassoille ja maksoin ostokseni. Lähdin kävelemään autolle missä pojat vielä yrittivät saada kaikkia kasseja autoon. Huokaisin ja heitin tavarani autoon. 

"Nonii. Ottakaas noi kevyet pois ja laittakaa noi painavat ensin." Sanoin huvittuneena ja Harry säikähti minua. 

"Hui saakeli !" Poika kiljaisi. Me muut aloimme nauramaan. Pojat saivat kassit hyvin autoon ja lähdimme kotiin. Auto matka oli hiljainen. 

"Kotona laitetaa ruuat kaappii ja siivotaa koko talo." Sanoin hetken päästä. Pojat katsoivat minua et ole tosissasi-ilmeillä. 

"Se kämppä on sellassessa kunnossa että huh huh." Naurahdin. 

"Niin kyllä on." Liam huokaisi. 

"Ensin viedään mattoja ulos, imuroidaan lattiat, mopataan ja pyyhitään pölyt. Sitten mattojen tamppaus ja matot paikoilleen." Mietin ja laskeskelin kauan siinä menee. 

"Kauan siinä menee ?" Harry marisi. 

"Jos ootte nopeita nii kaks tuntii, jos ootte hitaita nii loppu päivä." Naurahdin. 

"Mitäs jos ollaan nopeempii ?" Zayn virnisti. 

"Saatte jokanen yllätyksen." Nauroin sillä eivät he alle kahden tunnin selviäisi. Pääsimme kotiin ja minä aloin purkamaan kasseja ja pojat siivoamaan. 

"Koskee myös omia huoneita ! Mä siivoon sitte omani." Huusin vielä pojille. Sain tavarat kaappiin ja aloin siivoilemaan keittiötä. Katsoin millaisia kattiloita ja patoja pojilla on sillä voisin tehdä jotain ruokaa. Olin alakaapilla ja kuulin kuinka keittiön ovi sulkeutu. Joku pojista tuli varmaan hakemaan siivous tavaroita komerosta. Tunsin kuitenkin pian kuinka joku laittoi kätensä takapuolelleni. Niall. Nousin suoraan ja käännyin katsomaan tuliaa. Joo Niall. 

"Mees nyt siivoomaa." Naurahdin ja yritin päästä pojan ja kaapin välistä. Niall kuitenkin piti tiukasti kiinni ja toi kasvonsa lähemmäs. Huulemme juuri osuivat toisiinsa, kun joku avasi oven. 

"Anteeks." Liam hätäili ja oli jo lähdössä. 

"Ei haittaa. Tuu vaa imuroimaa." Niall sanoi ja irrottautui. Jatkoin kattiloiden katsomista, Niall otti mopin ja lähti. Katselin hieman maustekaappeja. 

"Amanda." Liam kuiskasi. 

"Niin ?" Ihmettelin ja käännyin katsomaan poikaa joka lukitsi oven. 

"Nyt kun mulla on mahollisuus nii haluisin jutella." Liam sanoi ja istui pöydän ääreen. 

"Joo. Käy." Sanoin ja istuin myös pöydän ääreen. 

"Ensinnäki. Niall oikeesti rakastaa sua. Se ei ois ottanu iha ketä tahansa masentunutta fania meille asumaan." Liam aloitti. En vastannut. 

"Niall muuten kertoi minulle kaiken. Kahvilalta siihen asti kun tulimme kävelyltä." Liam jatkoi. Arvasin. 

"Mutta oikeesti. Niall itkee sun vuoks ihan jatkuvasti. Ja sillon kun olit vielä sairaalassa se vaan mietti, että haluisitko ees asuu täällä, vaan koska oot fani." Liam selitti. 

"Niall hoki siellä altaalla sitä kuinka se rakastaa mua ja haluu auttaa." Sanoin hiljaa. 

"Niin. Ja se että se pyytää sua syömään. Se merkkaa, että se välittää susta ihan helvetisti." Liam sanoi. "Älä jooko nyt tyrmää sitä. Se meinaa sano tekevänsä mitä vaan, että saa sut, vaikka oot fani ja täytät vasta 17." Liam jatkoi. En aio tyrmätä Niallia ikinä. 

"Mitä tarkotat tolla, että vaikka oonki fani ja täytän vasta 17 ?" Kysyin hetken päästä. Liam oli hetken hiljaa. 

"Se on aina vannonu ettei halua fanin kanssa suhteesee, koska pelkää että satuttaa sitä kun lähetää kiertueelle, niinku ens viikollaki ja.." Liam sanoi, mutta keskeytin hänet. 

"Ens viikollakin ? Lähetteks te ens viikolla kiertueelle ?" Lähes huusin. 

"Shhh. Meijän piti kertoo. Ja luulin, että tiiät kerta oot fani." Liam hyssytteli. 

"Millä mä mukan pääsisin mihinkää facebookiin tai twitteriin tällä puhelimella ?" Sanoin, otin puhelimeni taskusta ja näytin sen Liamille. Hän meni hiljaiseksi. Samassa Liamin puhelin soi. Nousin pöydästä ja laitoin valitsemaani kattilaan vettä kiehumaan. Kuuntelin samalla Liamin puhelua. 

"Moi." Liam sanoi. Otin kaapista carrya ja laitoin sitä veteen. Otin myös riisiä ja laitoin sen kiehuvaan veteen. 

"Ei, ollaan kotona." Liam sanoi puhelimeen. Otin myös paistinpannun ja aloin ruskistamaan kanaa. 

"Joo. Nähään sitte. Moii." Liam sanoi ja lopetti puhelun. Hän nousi paikaltaan ja alkoi imuroimaan keittiötä. Miks Niall ei ollut puhunut kiertueen alkamisesta ? Kyynel valui poskelleni. He olisivat poissa monta kuukautta. Eikä Niall ole puhunut siitä minulle. En omista muita kavereita, kun pojat. Miten pärjäisin. Liam sai imuroitua ja pian Niall tuli moppaamaan. En kääntänyt katsettani vaan keskityin ruokaan. Pian Niall kuitenkin tuli halaamaan minua takaa päin.

"Mikä on ?" Hän kuiskasi. 

"Miks et kertonu siitä kiertueesta ?" Sanoin ja annoin kyynelten valua. 

"Etkö sä oikeesti tienny ?" Niall ihmetteli. 

"Vittu milläs kattosin ja tietäsin kun puhelin on täys paska. Ja kyllä mä oletin että siitä olisit sanonu." Ärähdin pojalle ja hän perääntyi. Kaadoin kanan joukkoon kermaa ja tein siitä kastikkeen. 

"Anteeks." Niall huokaisi. 

"Ruoka on kohta valmista. Ootteko te ? Jos joku teistä on valmis voi tulla pilkkomaan salaattia ja kattamaan pöytää." Sanoin sivuuttaen Niallin anteeksi pyydöt. Hän vain huokaisi ja lähti. Kuulin kuinka ulko-ovi kävi. Pian Zayn tuli auttamaan minua. 

Niallin näkökulma: 

Helvetin kiertue. En lähde. Jään vaikka väkisin tänne. Hankin itseni kipeäksi ihan mitä vain, jotta voin jäädä Amandan kanssa. Otin autoni avaimet ja lähdin ulos. Menin autolle ja suuntasin kohti kauppakeskusta jossa olimme aikaisemmin tänään. Jos saisin edes hieman hyvitettyä sitä etten kertonut. Nousin autosta ja etsin kaupan missä Amanda kokeili sitä mekkoa. Onneksi katsoin koon aiemmin. Otin oikean kokoisen ja menin kassalle. Maksoin mekon ja lähdin takaisin kotiin. Olen pilannut kaiken. Olisi pitänyt kertoa. Vielä yksi juttu. En menekkään vielä kotiin. Ajoin lähimpään Applen myymälään. 

"Moi. Ostasin kultasen iPhone 5s. Ja siihen hyvä liittymä." Sanoin myyjälle. Myyjä näpytteli koneellaan ja haki puhelimen. Maksoin ostokset ja liittymän. Kiitin vielä myyjää ja lähdin kotiin. Amanda ei anna minulle ikinä tätä anteeksi. Voi paska vielä jotain. Menin lähimpään kukka kauppaan ja menin sisälle. 

"Haluaisin mahdollisimman isoja ruusuja viisi kappaletta. Makso mitä makso." Sanoin myyjälle. 

"Hmm. Okei katsotaas. Täällä olisi joitain." Myyjä sanoi ja vei minut vitriinin luo.

"Noita vaaleanpunaisia." Sanoin. 

"Selvä. Laitetaanko sellofaniin vai irtonaisia ?" Myyjä kysyi ja otti kaikkein isoimmat ja kauneimmat ruusut. 

"Irtonaisina." Sanoin ja kaivoin tarpeeksi tahaa. Maksoin ja kiitin myyjää. Lähdin autolle ja istahdin alas. Onhan nyt kaikki ?  On. Lähdin ajamaan kotiin. Pääsin kotiin ja menin sisälle. Toivottavasti Amanda antaa mulle anteeksi. Menin keittiöön. Hän ei ollut siellä. Pojat vain olivat syömässä. 

"Missä.." Kerkesin aloittaa kunnes Liam jo keskeytti. 

"Ylhäällä. Huoneessas." Liam sanoi. Huokaisin ja lähdin yläkertaan. Mitä hän huoneessani tekee ? Menin yläkertaan ja avasin oveni varovasti. Amanda istui sängylläni. 

Amandan näkökulma:

Menin Niallin huoneeseen. Istuin hänen sängylleen ja otin hänen hupparinsa. Laitoin sen päälleni ja nojasin käsiä peittäviin hihoihin. Annoin kyynelten valua. Miksi hän ei kertonut ? Kuulin oven avautuvan. En välittänyt. Itkin vain. 

"Amanda." Niall huokaisi. En kääntänyt katsettani. Hän istui eteeni lattialle. Hän laittoi kätensä kasvoilleni ja nosti katseen häneen. Eikä, hänkin itki. Nojauduin hieman vastaan ja Niall suuteli minua hellästi. 

"Anteeks etten kertonu. Luulin ihan oikeesti, että tiiät." Niall sanoi ja ojensi viisi ruusua minulle. 

"Voi Niall. Ei sun olis tarvinnu." Sanoin ja itkin lisää. 

"Laita tää päälles." Poika jatkoi ja ojensi minulle pussin. Katsoin pussiin. Se oli se mekko kaupasta. Oliko hän oikeasti ostanut sen ? Se oli niin kalliskin. Nousin ylös ja otin vaatteeni pois ja Niall auttoi taas vetoketjun kiinni. Laitoin hiukseni toiselle olalle ja Niall antoi ruusut minun käteeni. 

"Mä nään eessäni kuusi maailman kauneinta ruusua." Niall huokaisi. 

"Häh ? Laskinko väärin ?" Aloin ihmettelemään ja laski ruusut uudestaan. 

"Ei höpsö. Tarkotin sua." Niall hymyili ja tuli lähemmäs. Halasimme vain. Kauan pystyn vielä olemaan tässä ? Mitä sitten kun he lähtevät kiertueelle ? Liittymäni menee umpeen enkä pysty soittamaan heille. Irrottauduimme ja pyyhin meikkini. Lähdimme alakertaan. Menimme keittiöön ja muut hymyilivät meille paitsi Harry, hän vain virnuili. 

"Ainii. Paul soitti ja se tulee.." Liam aloitti ja ovikello soi. 

"About nyt." Hän naurahti ja lähti ovelle. 

"Öö, pojat. Tietääkö Paul, että asun täällä ?" Kysyin hiljaa. 

"Ei muuten tiiä." Zayn hätääntyi. 

"Ei kerrota vielä. Vaan koska oot fani." Niall sanoi ja alkoi miettimään. 

"Mee kodinhoitohuoneeseen !" Louis sanoi hiljaa. Niin myös tein. Siellä oli ahdasta. Kauanhan Paul viipyy ? Etsin mukavan paikan missä istua ja meitin Niallin sanoja. Nukahdin sinne.

"Jes ! Amanda !" Heräsin huutoon. Niall ? 

"Hmh ?" Kysyin ihmeissäni ja Niall avasi oven. Nousin ylös ja Niall otti minut syliinsä. 

"Mitä ?" Naurahdin. 

"Kiertue on peruttu. Ihan kokonaa." Niall hehkutti. 

"Mitä ? Miks ?" Sanoin iloisena. 

"Siis senhän piti olla vaan kotimaan kiertue, mutta keikkatilaajat peruivat." Niall sanoi ja suuteli minua pitkään. Irrottauduimme ja istuimme pöydän ääreen muiden poikien kanssa. 

"Paljon kello on ?" Kysyin haukotellen. 

"Kymmenen." Harry nauroi. 

"Niin paljon. Mä lähen nukkumaa." Sanoin ja nousin. Menin yläkertaan ja kävin hakemassa vaatteeni Niallin huoneesta. Menin huoneeseeni ja otin mekon pois. Katsoin itseäni peilistä. Arvet peittivät käsiäni, jalkojani, lantiota ja myös rintakehässä oli muutama. Olen vain kasa arpia. Koskin siteitä jotka peittivät uusimpia arpia. Otin ne pois. Näin vain lisää arpia. Otin kaapista kangasshortsit ja topin. Kävin pesemässä meikkini pois ja rasvasin naamani. 

"Saako tulla ?" Niall kysyi oven takaa. 

"Tuu vaan." Vastasin ja menin istumaan tyynyjeni lähelle. Niall tuli sisälle pelkät collarit jalassa. Niallkin tuli istumaan sängylleni. 

"Miks sä oot mulle näin mukava ?" Kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. 

"Koska mä rakastan sua ja haluun auttaa sua." Niall sanoi hetken päästä. Katsoimme vain toisiamme silmiin. 

"Anteeks." Huokaisin hiljaa. 

"Älä pyydä anteeks. Mä autan sua." Niall hymyili. "Ainiin. Mulla on sulle vielä jotain." Niall sanoi ja otti pussin selkänsä takaa. Hän ojensi sen minulle. Katsoin sitä hetken. Avasin pussia hieman ja otin sieltä laatikon. IPhone 5s kultainen. 

"Voi.. Niall." Sanoin hiljaa ja nostin toisen  käteni suulleni. Niall vain hymyili. 

"Kato mitä muuta siellä on." Hän sanoi hetken päästä. Siellä oli uusi sim-kortti. 

"Paras liittymä mitä olla voi." Niall hymyili.

"Eikä. Miten voin kiittää sua ?" Sanoin ja aloin itkemään ilosta. Niall tuli lähemmäs ja suuteli minua. 

"Jos mä saan nukkuu tänkin yön sun vieressä nii se piisaa." Hän hymyili. Halasin poikaa. Kauan pystyisimme jatkamaan näin ? Suhteemme ei toimisi. En kestäisi sitä media pyöritystä ja sitä vihaa faneilta. Kiertueet estäisivät suhteemme. En tiedä. Laskin puhelimen lattialle ja kömmin peiton alle. Niall tuli viereeni. 

"Piä musta kiinni." Sanoin hiljaa ja kyyneliä valui poskilleni.

"En päästä susta enää irti." Niall sanoi ja tiukensi otettaan. En halua menettää häntä. 

//Heiiiii, uus lukuu (: alas sen päivä vaatteet ja se mekko (: