How Long Will I Need You ? 2

Kaksi viikkoa oli kulunut nopeasti ja olen nyt autossa menossa meille. Niall oli välillä käynyt luonani, samoin muut pojat. En haluaisi edes käydä kotona, mutta minun on pakko. Niall pysähtyi kerrostalomme eteen. 

"Oota tässä. Mulla ei mee kauaa." Sanoin ja juoksin ovelle. Kiipesin ensimmäiseen kerrokseen, avasin ovemme ja suoraan huoneeseeni. Otin kaksi matkalaukkua ja laitoin kaikki tavarani niihin. Äitini nukkui päätään selväksi joten yritin olla hiljaa. Sain laukut pakattua ja tarkistin vielä kaiken. Otin avaimistani kotiavaimen ja jätin sen olohuoneen pöydälle. Otin skeittilautani eteisestä ja avasin oven varovasti. Otin laukkuni käytävään ja pamautin oven kiinni. Ihan sama vaikka se heräisi. Menin hissiin ja painoin sen alimpaan kerrokseen. Hississä en voinut kuin hymyillä. Tulin laukkuineni ulos ja Niall odotti auton ulkopuolella. Hän tuli vastaan ja otti toisen matkalaukuista. Ne olivat todella isot eivätkä meinanneet mahtua takakonttiin. 

"Kiva nähdä sunkin hymyilevän." Niall sanoi ja alkoi myös hymyillä. Menimme autoon ja lähdimme ajamaan poikien asunnolle. Ajoimme todella pitkään, ehkä puolen tunnin ajan ja saavuimme kauniille, todella kalliin näköiselle omakotialueelle. Katselin vain taloja ja pihoja. Yritin myös arvuutella mikä olisi tuleva kotini. Näin kadun perällä suuren valkean talon ja pihassa muutaman auton. Ajattelin sen olevan se. Pian Niall jo kaarsikin kyseiseen pihaan. Haha. Nousin autosta ja Niall otti matkalaukkuni takakontista. 

"Kiitos." Kiitin ja otin toisen laukuista ja skeittilautani. Kävelin Niallin kannoilla sisälle ja jätin kengät eteiseen Niallin tehdessä samoin. Eteisestä aukesi iso tila mikä jakaantui portaisiin ylös, portaisiin alas ja kolmeen oveen. 

"Jätetää nää tähän ja mennää olohuoneesee." Niall sanoi ja lähti edeltä yhdelle ovista. Menimme sinne ja pojat pelasivat playstation 4:pelejä ja biliardia. Olohuone oli iso ja siisti. 

"Nyt mä voitan sut !" Harry huusi Louisille. He ajoivat jotain ihme autopeliä. Menin vain istumaan hiljaa sohvalle. Pian Liam huomasi minut. 

"Ai moi Amanda." Liam hymyili. Hymyilin vain takaisin. Niall tuli viereeni istumaan. Se oli kiusallista. 

"Voinko viiä mun kamat johonki ja vaihtaa vaatteet ?" Sanoin vihdoin ja pyyhkäisin hiukseni hiusrajaa myöten taaksepäin tuoden esiin kulmakoruni. 

"Ai sulla on tollanen." Niall huomautti. Nyökkäsin vain ja odotin vastausta kysymykseeni. 

"Aa joo. Näytän sulle sun huoneen." Niall sanoi vihdoin. Menimme eteiseen ja otimme laukkuni. Menin Niallin perässä yläkertaan ja hän esitteli sen minulle. 

"Suihkut on kellarissa." Hän vielä lisäsi. Poika avasi perällä olleen oven ja näin kauniisti sisustetun lilan sävyisen huoneen. 

"Kuka tän on sisustanu ?" Kysyin ihmeissäni ja vein toisen laukuista sisälle. 

"Zaynin kihlattu Perrie." Niall hymyili ja toi toisenkin laukun. Avasin toisen laukuista ja aloin etsimään tiettyjä vaatteita. Halusin sieltä vaalean siniset farkut joista on polvet rikki, sinililan kirjavan villapaidan ja alle valkoisen topin. Niall vain istui sänkyni reunalla ja katsoi minua.

"Voisitko mennä ?" Tiuskaisin ehkä turhankin ilkeästi. Niall nousi ja lähti nopeasti huoneestani. 

Niallin näkökulma: 

Katselin kuinka Amanda kaivoi laukkujaan. Tajuan yhä enemmän miksi halusin hänet meille. Silloin kuin soitin hänelle ambulanssin tajusin, että hänessä on jotain erilaista. Jotain kiinnostavaa. Kiinnostuin hänestä jo silloin ja nyt olen jo ihastunut. 

"Voisitko mennä ?" Amanda tiuskaisi. Nousin samantien ylös ja lähdin huoneesta. Huoneesta tultuani törmäsin Harryyn ja Louisiin. 

"Uuuuu mitäs teitte kun se sulle tolleen huus ?" Harry sanoi. En vastannut vaan menin heidän ohitseen huoneeseeni. Ehkä nyt jo parasta unohtaa tunteet fania kohtaan. Ei siitä ikinä tulisi mitään. En tiedä hänestä muutakuin nimen. 

Amandan näkökulma:

Sain vaatteet vaihdettua ja aloin laittamaan vaateita vaatekaappiin. Olinkohan liian ilkeä Niallille. Olen jo tottunut ajatukseen, että asun suurimpien idolieni kanssa. Mutta en siihen, että joillain heistä olisi tunteita minua kohtaan. Äh ei Niallilla voi olla tunteita minua kohtaan. Laitoin tavaroita paikoilleen ja otin puhelimeni laturin laukusta. Haluaisin uuden puhelimen, mutta ensi pitäisi maksaa pojille siitä, että voin asua täällä. Otin puhelimeni, lompakon ja aurinkolasini. Menin huoneestani ja hiivin portaat alas. Ei, jätänkin puhelimen tänne. Jätin puhelimen portaalle jolla seisoin. Menin alas ja otin tennarini. Otin ne käsiini ja menin ulos. Juoksin muutamansata metriä ja laitoin kengät jalkaani. Katsoin vielä taakseni. Pojat eivät huomanneet, että lähdin. Huokaisin helpotukseksi. Kävelin suoraan pysäkille ja katsoin mikä menee keskustaan. Pian bussi tuli ja leimasin korttini. Katsoin monta matkaa jäljellä, nolla. Voi helvetti. Kävelen sitten takaisin. Menin ihan perälle istumaan ja hautasin kasvoni käsiini. En halua aiheuttaa pahaa mieltä niin suloiselle ja täydelliselle pojalle kuin Niallille. Matka keskustaan kesti puolituntia. Mitähän se kestäisi takaisin ? Nousin bussista ja kiitin kuskia. Menin kantapaikkaani, pieneen kahvilaan lähelle Big Beniä. Tervehdin työntekijää ja katselin vitriiniin. Minun ei ole nälkä joten taidan ottaa vain teen. 

"Yksi vihreä tee." Sanoin myyjälle ja kaivoin rahoja esiin. Maksoin ja menin odottamaan pöytään. Menin mahdollisimman kulmapöytään josta näki kuitenkin ovelle. Pian myyjä toi teeni. Kiitin vielä. Hämmentelin vain teetä. Mietin sitä mitä sanoin Niallille. Olisi pitänyt ottaa puhelin mukaan, että voisin pyytää anteeksi. Niall ja pojat ovat pitäneet minut hengissä ja ottivat minut asumaan heille. 

"Anteeks rakas." Kuulin liiankin tutun äänen. Ei helvetti. Olin juuri nousemassa, kun tulija, eksäni Alun, tarttui käteeni. 

"Mä haluun selittää." Hän aneli. 

"Olisit miettinyt sitä sillon." Tiuskaisin ja yritin lähteä. Mulkaisin Alunia, mutta katseeni heltyi, kun näin hänen oikeasti itkevän. Hän taisi olla tosissaan. Halasin poikaa. En voi kieltää tunteitani. Rakastan häntä yhä. Irtosimme halista sen verran, että pystyimme suutelemaan. Suudelman jälkeen istuimme pöytään kasvotusten. 

"Mä en tarkottanu.. Enkä halunnu satuttaa sua.. Se oli vahinko." Alun itki. Otin hänen kätensä käsiini. 

"En haluu tietää muuta kun sen että kadutko sä sitä oikeesti ?" Kysyin hiljaa. 

"Joo. En oo ikinä tehny mitää nii tyhmää." Alun sanoi. Kurottauduin suutelemaan poikaa. Istuttuani takaisin huomasin kuinka Niall katsoi kahvilan ikkunasta. Alkoi satamaan. Niall kosketti ikkunaa ja veti huppunsa päähän ja kiristi naruja. Hän lähti kävelemään katse maassa. 

"Voi vittu." Sanoin ja Alun katsoi minua ihmeissään. 

"Mun on oikeesti ihan pakko lähteä. Ootko autolla ? Jos oot nii heitä mut kotii. Selitän sulle matkalla." Sanoin ja kulautin teeni alas. 

"Joo oon autolla." Alun sanoi ja nousi myös. 

"Ainii, oon muuttanu." Sanoin samalla ja kävelin kohti Alunin autoa. Sanoin uuden osoitteen ja Alun lähti ajamaan. Selitin samalla kaiken siitä asti kun olin siellä talolla. Pääsimme talolle ja suuntasin autosta.

"Kiitos." Sanoin Alunille ja suljin auton oven. Satoi kaatamalla ja näin Niallin istumassa ulkoportailla. Kävelin hitaasti häntä kohti. Kyykistyin häntä vastapäätä. 

"Miks et mee sisälle ?" Kysyin Niallilta. Hän vain kohautti olkiaan. Tajusin vasta nyt että hän piteli puhelintani käsissään. Hän avasi lukituksen ja esiin tuli taustakuvani.

"Miks sulla on mun kuva taustakuvana ?" Hän huokaisi. 

"Oot mun idoli ?" Sanoin varovasti. 

"Niinpäniinpä." Niall huokaisi ja laittoi puhelimeni taakseen. 

"Entä se poika siellä kahvilassa ?" Niall jatkoi. 

"Mun ex." Sanoin. Niall hieroi vain kasvojaan. "Miks oot tollai mua kohtaan ? Otit mut asumaan tänne, kävit sairaalassa, soitit ambulanssin. Oisit vaa antanu mun kuolla sillon niin ku muutki tekis." Sanoin ja menin sisälle ottaen puhelimeni. Juoksin kengät jalassa yläkertaan suoraan huoneeseeni. Lukitsin oven ja poistin kaikki kuvat Alunista, hänen numeronsa ja keskustelumme. Estin hänet kaikkialla. En halua kuulla hänestä enään. Kaivoin laukkujani ja otin sieltä meikkipussini. Tajusin jättäneeni kaikki veitset kotiin. Avasin lukon varovasti ja hiivin alakertaan. Muut pojat eivät olleet kotona. Menin keittiöön ja otin sieltä puukon. Nostin paitani hihaa ja viilsin melko syviä ja pitkiä viiltoja. Otin villapaidan pois ja nostin toppini rinnoille asti. Viilsin myös lantiolle. Valuin vasten keittiön tasoja ja minua alkoi huimata. 

"Amanda !" Kuulin huudon, mutta en saanut selvää kuka se oli. Pyörryin. 

//helloo taas luku olkaa hyvät, sanokaa onko hyvän pitusii ko ite en osaa sanoo (: