~ It's My Thing 3

Heräsin herätyskelloni ärsyttävään pirinään. Taas yksi puuduttava koulupäivä odottaa. Nousin väsyneenä ylös sängyltäni ja laahustin hitaasti peililleni. Otin harjan pöydältäni ja harjasin hiukseni. Otin kaapista eiliset vaatteeni ja vaihdoin vain topin. Pistin ne päälleni ja otin laukkuni pöydältä. Laahustin vessaan meikkaamaan ja nappasin omenan keittiön korista. Tänään ei tarvitse mennä tallille joten voisin olla kavereideni kanssa ja mennä vaikka shoppailemaan. Kello lähestyi kahdeksaa ja otin kenkäni jalkaa ja kypärän hyllyltä. Menin ulos ja lähdin koululle.

Matikkaa. Otin kirjani kaapista ja menin Helenin luokse.
"Moi. Tulisiks mun kaa tänää kaupungille koulun jälkeen ?" Kysyin häneltä.
"Äh emmä voi." Hän vastasi kiusaantuneena.
"Aa.. Ei sit." Vastasin hiljaa.
"Mä en voi tulla koska Zayn pyys mua ulos." Hän sanoi nopeasti. Suuni tippui varmaan lattiasta läpi.
"Mitä ?" Lähes huusin.
"Shhh." Hän hyssytteli sillä muutama oli jo kääntynyt katsomaan meitä. "Siis joo. Mehä ollaa puhuttu jo jonku aikaa facessa ja sillee. Mut eile se pyys mua sen kaa keskustaa. Mä voin kyllä kysyy jos säki voisit tulla." Helen selitti.
"Äh älä. En mä haluu nähä jos te..." Aloitin kunnes Zayn tuli Harry ja Liam perässään luoksemme.
"Moi." Zayn hymyili.
"Moi." Vastasin. Helen katsoi Zaynia ja hymyili.
"Zoe kysy mua ulos illalla, en varmaa pääsekkää." Helen sanoi.
"Ei ku sä meet Zaynin kaa koska aikasemmi sovitte." Väitin vastaan ja vedin hiuksiani taksee päin.
"Siis ?" Zayn kysyi hämillään.
"Helen tulee sun kanssa ja mä meen yksin kaupunkiin." Sanoin ja katsoin kelloa. Opettaja on jo kymmenen minuuttia myöhässä joten tiedossa taitaa olla hyppytunti. Lähdimme kaapeillemme viemään kirjoja ja menimme tupakointialueelle. Zayn kaivoi askin taskustaan ja otti tupakan sieltä ja tarjosi meille kaikille mutta muut paitsi Liam kieltäytyivät. He sytyttivät tupakkansa ja juttelivat samalla kaikesta. Olimme vain Harryn kanssa hiljaa. Se oli kiusallista.

Hyppytunti oli ohi ja piti mennä englannim tunnille. Otimme kirjamme ja laahustimme luokkaan. Istuin takariville ikkunapaikalle ja Harry istui viereeni ja muut porukastamme valtasivat loput takarivin paikat niin kuin aina. Opettajamme tuli ja aloitimme tunnin. Katselin ulos ikkunasta ja mietin kaikkea. Miten juuri Harryn molemmat siskot käyvät meidän tallilla ? Harry on itse sellainen... Niin. Mikä hän on ? En osaa sanoa. Hänessä on jännää ja samaan aikaan kiehtovaa. Hänen hymynsä ja hymykuoppansa. Ne tekevät hänestä Harryn, samoin hänen hiuksensa. Ei. En pidä hänestä sillä tavalla, vain kaverina.
"Zoe." Harry kuiskasi.
"Zoe." Kuulen opettajamme sanovan.
"Ni-i-iin." Sanoin hämilläni.
"Voisitko lopettaa uneksemisen ja kertoa seitsemännen kohdan tästä tehtävästä ?" Hän sanoi tiukkana. Koko luokka oli kääntynyt katsomaan minua. Mumisin jotain vastaukseski ja yritin etsiä oikeaa sivua.
"Neljäkymmentä." Harry sanoi.
"Kiitti." Vastasin ja kerroin vastauksen opettajalle. Sen jälkeen olin vain hiljaa paikallani ja suhertelin vihkooni kaikkea turhaa.

// NYT ANTEEKS OIKEESTI !:c en ole kerenny kirjottaa mut nyt kerkesin :) olkaa hyvät ! Koitan taas olla hieman aktiivisempi ja sillee :) kiitos kaikille jotka on jaksanu oottaa yli kuukauden tätä lukuu !

~ It's My Thing 2

Teimme iltatalleja Natalien kanssa ja Amandakin oli vielä täällä. Kävelin Sugarin karsinalle ja hyvästelin sen. Kävin toimistossa ja otin skootterikypäräni ja laukkuni.
"Mä lähen nyt. Tuun taas huomenna !" Huusin Natalielle.
"Joo, nähää huomenna." Hän vastasi. Lähdin tallista ja kävelin kohti skootteriani. Huomasin sen vieressä moottoripyörän ja sen vieressä oli ihminen.
"Taas heppatyttö täällä. Toihan on vaa ruualla leikkimistä !" Tuttu ääni huusi, Harry.
"Oothan säki täällä." Sanoin takaisin ja laitoin laukkuni kunnolla olalleni.
"Hakemassa pikkusiskoa." Harry mutisi.
"Nii, nii." Sanoin ja laitoin kypäräni päähän. Hän on vain niin ärsyttävä. Onneksi osaan sanoa vastaankin tarpeen tullessa. Istuin skootterini kyytiin ja käynnistin sen. Suuntasin varovasti tallin ohi, päätielle ja lähdin kotiin päin.

"Moi mä oon kotona !" Huusin kun astuin sisälle.
"Moi. Menikö Sugar tänään hyvin ?" Isäni kysyi ja tuli keittiöstä.
"Joo, ei hypätty tänää, mentii vaa maastossa." Vastasin ja heitin laukkuni ja kypäräni huoneeseeni.
"Onko ruokaa ?" Kysyin ja väkersin ratsastushousuja jalastani.
"Joo, siellä on kanawokkia. Sain sen juuri valmiiksi." Isä sanoi ja meni edeltä keittiöön. Heitin talli vaatteet päältä, laitoin lökärit ja topin päälleni, sekä avasin hiukseni. Menin keittiöön ja otin ruokaa. Menin istumaan isää vastapäätä.
"Millainen päivä sinulle on huomenna ?" Isäni kysyi.
"Hmm. Kaheksasta kolmeen koulussa. Kui ?" Vastasin ja ladoin ruokaa suuhuni.
"Jos harjoittelisitte huomenna esteitä. Voisin tulla valmentamaan kun minulla on aikaakin." Isäni vastasi.
"Ainii, eiks sulla alkanu se loma nytten ?" Kysyin.
"Joo." Isäni vastasi. Söin loppuun ja laitoin astiani tiskiin. Menin huoneeseeni tekemään läksyjä. Sain läksyni nopeasti tehtyä ja kävelin peilini eteen. Katsoin itseäni päästä varpaisiin. Olenko minä tosiaan se joka ei ole koskaan seurustellut ? Olenko minä se jota haukutaan aina ? Huokaisin syvään ja lähdin suihkuun. Pesin itseni kunnolla ja menin nukkumaan.

Aamulla:

Heräsin herätyskellooni ja nousin sängylle istumaan. Taas alkaisi tylsä kouluviikko. Nousin hitaasti sängyltäni ja kävelin vaatekaapille. Otin sieltä vaalean topin, vaaleanpunaisen paidan, vaaleat farkut ja kaulahuivin. Laitoin vaatteet päälleni ja harjasin hiukseni. Otin lopuksi meikkini ja meikkasin tavallisesti. Pakkasi  laukkuni ja menin keittiöön. Pöydällä oli lappu: 'lähdin kauppaan. Hyvää koulupäivää'. Jaa. Menin jääkaapille ja otin vain omenan ja söin sen. Join lasin vettä ja katsoin kelloa, pitää lähteä. Hain huoneestani kypäräni sekä reppuni ja otin kenkäkaapista mustat korkokengät ja laitoin ne jalkaani. Otin avaimet hyllyltä ja ajohanskani. Astuin ulos ovesta ja suuntasin skootterilleni. Laitoin kypäräni päähän ja lähdin koululle.

Pääsin koululle ja pysäköin skootterini. Pian jo kaverini, Helen, oli luonani.
"Moi." Helen sanoi.
"Moih." Vastasin ja otin kypäräni pois.
"Et ikinä arvaa mitä koulul liikkuu ?" Hän kysyi.
"Oisko että Harry Styles oli eilen tallilla ?" Kysyin virnistäen.
"Hä oliko ?" Helen kysyi hämillään.
"Joo. Mut mitä liikkuu ?" Kysyin.
"Et Natasha ois raskaana." Hän sanoi hiljaa.
"Oikeesti ?" Kysyin. Natasha on meidän ikäisistä se suosituin ja ollut varmaan jokaisen pojan sängyssä, paitsi Harryn. Hänen sänkyynsä on kuulemma vaikea päästä, vaikka hän onkin kaikkien tyttöjen unelma. Tai niin ainakin hän luulee.
"Joo, joo. Kuulemma Zaynille." Helen sanoi. Zayn on yksi Harryn kavereista.
"Mitä. En usko et se Zaynille ois." Sanoin kun kävelimme oville.
"Kysytää." Helen sanoi.
"Okei." Sanoin naurahtaen. Kävelimme kohti matematiikan luokkaa missä Zayn olikin jo. Menimme suoraan hänen luokseen.
"Ooks kuullu et koulus liikkuu huhuu et Natasha ois sulle raskaana ?" Kysyin.
"Mitä ? Mä en siihe huoraa koskis pitkällä tikullakaa ! Se lehmä on ollu jokasen lakanoissa." Zayn sanoi järkyttyneenä.
"Nii mä vähän arvelinkin." Sanoin naurahtaen. Juttelumme kuitenkin loppui nopeasti sillä Harry tuli Liamin kanssa. Menimme Helenin kanssa toiselle puolelle käytävää istumaan. Olisimme muuten jääneet Zaynin luo, mutta Zaynin ollessa kavereidensa seurassa hän esittää ettei meitä olisi. Pian opettajamme tulikin ja pääsimme luokkaan. Aloimme heti tekemään teoriaa.

Laitoin viimeiset turhat kirjat kaappiini ja olin sulkemassa ovea kun joku toinen ehti ensin. Käännyin ympäri ja näin Harryn.
"Et sitte sano kellekkää siitä et olin eilen siellä." Hän sanoi. Tunsin hänen hengityksensa naamallani.
"Ai missä olit ?" Kysyin ärsyttäekseni häntä.
"Siellä tallilla." Hän mutisi.
"En kuullut." Sanoin vaikka kuulin oikein hyvin.
"Siellä tallilla." Harry sanoi hieman kovempaa ja tuli lähemmäs. Olin nyt painautuneena Harryn ja kaappini väliin.
"En voi sietää luokan sisäisiä suhteita ! Nyt tulette mukaani !" Kuulin luokanvalvojamme Mrs. Greigin huutavan.
"Kiitti." Sanoin ja Harry siirtyi edestäni. Kävelimme kohti opettajanhuonetta.
"Mitä aattelit sanoo sille ?" Kysyin Harryltä.
"Jaa. Riippuu mitä se kysyy." Hän mumisi. Menimme istumaan opettajaa vastapäätä.
"Mitäs te nuoret siinä käytävässä teitte ?" Mrs. Graig kysyi tiukkana.
"Mut tönästii Zoe päi." Harry sanoi.
"Kuka sen mahto tehä ?" Opettaja kyseli.
"No emmä tiiä se käytävä oli iha täys porukkaa." Harry sanoi hermostuneena.
"Zoe ?" Mrs. Graig kysyi ja katsoi minuun.
"Joo. Se vaa tönästii." Sanoin, sillä halusin päästä mahdollisimman nopeasti pois sieltä.
"No selvä. Jos tämä toistuu tulee puhuttelua lisää." Hän sanoi. Poistuimme huoneesta.
"Kiitos." Sanoin ja katsoin Harrya.
"Ei mitää. Pitäähän mun pelastaa mun..." Harry aloitti kunnes lopetti hieman nolona.
"Nii sun mikä ?" Kysyin.
"Ei mitää. Unoha." Poika sanoi ja katosi luotani. En edes kerenny vastata mitään. Laitoin kypäräni päähän ja menin skootterilleni. Lähdin kohti kotia, miettien yhä Harryn sanoja.

Pääsin kotiin, heitin vain koululaukkuni huoneeseeni, vaihdoin vaatteeni, nappasin omenan, söin sen ja lähdin samantien tallille. Pääsin nopeasti tallille, vaikka se onkin toisella puolella kaupunkia. Pysäköin skootterini ja lähdin kohti toimistoa. Vein laukkuni ja kypäräni kaapille. Laitoin hiukseni ponnarille. Otin kaapistani raippani ja lähdin toimistosta.
"Moi." Moikkasin Natalieta.
"Hei. Tuleeko isäsi tänään ?" Hän kysyi.
"Joo tulee. Soitan sille kohta." Vastasin ja kaivoin puhelimeni tallitakkini taskusta. Soitin isälleni.

(puhelu)

"Moi." Isäni vastasi.
"Moi, koska sä tuut ? Et kerkeenkö monella tunnilla auttaa." Kysyin.
"Joo. Menee vielä pari tuntia joten ole huoletta kerkeät auttamaan." Isäni sanoi.
"Okei. Moikka." Sanoin ja katkaisin puhelun. Menin takaisin Natalien luokse.
"Se tulee parin tunnin päästä. Onks sulla mulle hommia ?" Kysyin.
"Joo. Putsaa tyhjät karsinat ja tarkista vielä satulahuone." Hän sanoi.
"Okei." Vastasin ja lähdin hakemaan siivoustarvikkeita. Menin kottikärryjen kanssa hevosten käytävälle ihan päähän asti ja katsoin onko Sugar karsinassaan. Ei ollut.
"Hei. Ooks sä nähny sitä kimoa joka tääl pitäs olla ?" Kysyin joltain ratsastajalta joka laittoi viereistä hevosta kuntoon.
"Joo. Toi Natalie sano vievänsä sen laitumelle." Tyttö vastasi.
"Okei, kiitos." Sanoin ja aloin siivoamaan Sugarin karsinaa.
"Mutta sehän on yksäri et ei sil voi ratsastaa ja sitä ei voi hoitaakkaa." Tyttö ihmetteli.
"No se on mun hevonen." Vastasin ja jatkoin siivoamista.
"Ai. Oot saanu upeen hevosen." Tyttö sanoi.
"Joo mäki tykkään siitä." Vastasin hymyillen.
"Mitä sä treenaat sillä ?" Tyttö kysyi.
"Esteitä. Mun isä valmentaa mua." Vastasin.
"Ooh siistii. Kuka sun isäs on ?" Tyttö kysyi.
"Fred Hudson." Sanoin.
"Ai se entinen esteratsastaja ?" Tyttö kysyi ihmeissään.
"Just se." Naurahdin.
"Vau." Tyttö sanoi.
"Mikä sun nimi on ?" Tyttö uteli.
"Zoe, sun ?" Kysyin. Tyttö vaikutti todella mukavalta.
"Gemma." Hän vastasi.
"Onks sul sisaruksii ?" Kysyin sillä Harryn yhden sisko on Gemma.
"Joo on. veli ja pikkusisko joka kävi tääl eilen." Gemma vastasi.
"Eli oot Harryn sisko." Huokaisin ja menin seuravaan karsinaan.
"Ai, sä tunnet sen." Gemma totesi ja sulki hoitamansa raudikon karsinan oven.
"Samalla luokalla, valitettavasti." Vastasin.
"Ai mun mielest se on iha mukava." Gemma puolusteli.
"Jaa-a. Ei mun mielest." Vastasin.
"Ai, no mut oli kiva jutella. Mun pitää mennä." Gemma sanoi ja lähti. Pian hänen matkansa kuitenkin pysähtyi sillä Natalie tuli Sugarin kanssa. Hän laittoi sen karsinaansa ja sulki oven.
"Mä käytin sen laitumella." Hän sanoi.
"Joo huomaan. Se on taas piehtaroinu." Huokaisin ja katsoin pölyistä hevostani.
"Mä voin hakea sun harjapakin ja pääset harjaamaan sen. Mä voin siivota nää karsinat." Natalie hymyili ja lähti satulahuonetta kohti. Hän on hyvä vuokranantaja sillä hän tajuaa, että hevosten hyvinvointi on tärkeintä. Pian tuo tulikin jo ison harjapakkini kanssa.
"Kiitos." Sanoin ja otin pakin häneltä, laskin sen maahan ja otin Sugarin riimun ja otin sen kiinni. Aloitin ensimmäisenä pölyharjalla ja jatkoin normaalisti harjaamista.

//uus luku :) ja alas sen koulu vaatteet :)

~ It's My Thing 1

Suljin hevoseni karsinan oven ja otin varusteet telineeltä, sekä harjapakin käteeni. Lähdin kävelemään käytävää pitkin kohti satulahuonetta. Pistin satulan ja harjapakin paikalleen sekä pesin kuolaimet suitsista ja laitoin ne paikoilleen. Katsoin, että muidenkin hevosten tavarat oli siististi ja lähdin satulahuoneesta sulkien oven. Kävelin käytävälle ja näin kuinka joku pikkuinen ei uskaltanut mennä ponin karsinaan.
"Tarviitko apua ?" Kysyin.
"Joo. Mulla on tunti tällä mutta en uskalla mennä karsinaan." Tyttö sanoi ujona.
"Okei kuka sulla on opena ?" Kysyin tytöltä.
"Natalie." Tyttö vastasi.
"Okei oota hetki." Sanoin ja lähdin kävelemään toiselle käytävälle mistä kuulin Natalien äänen.
"Moi. Tuolla on pikku tyttö joka ei uskalla mennä Demin karsinaan, se on varmaa sun ponikoulussa meenkö auttaa ?" Kysyin Natalielta.
"Aa sille ei tullukkaa auttajaa, mee vaa." Natalie hymyili ja jatkoi Viktory nimisen hevosen ratsastajan auttamista.

Olen Zoe Hudson, 17. Minulla on hevonen kuten huomaatte. Olen vuokralaisena tallilla ja maksan osan vuokrasta tekemällä töitä täällä. Vanhempani ovat eronneet ja äitini muutti Saksaan uuden miehen kanssa. Isäni asuu kanssani täällä, Lontoossa ja valmentaa minua esteratsastuksessa. Hän on entinen esteratsastaja. Minulla on mustat pitkät hiukset ja ruskeat silmät. Monet ovat ihmetelleet, että minä olen hevos ihminen, sillä saatan aluksi vaikuttaa sellaiselta jota ei kiinnosta, mutta todellisuudessa hevoseni, Sugar Lady, on minulle kaikki kaikkessa. Se on valkoinen ja isäni menehtyneen orin varsa. Se on ollut minulla sen varsa ajoista asti eli seitsemän vuotta.

Autoin pikku tyttöä laittamaan pienen ponin Demin valmiiksi ja lähdin tallin ilmoitustaululle ja katsoin tuntilistaa. Selasin Natalien tunnin ponit ja katsoin Demin ratsastajan nimen Amanda Styles. Ei herran jumala ! Eikai hän ole sukua luokkalaiselleni Harry Stylesille ? Hän on niin kusipää ettei paremmasta väliä. Menin takaisin tytön luo ja tarkistin, että satula on tarpeeksi kireällä.
"Onko sinulla sisaruksia ?" Kysyin tytöltä.
"Joo on mulla isoveli ja isosisko." Tyttö, Amanda, vastasi.
"Ai kiva." Vastasin hymyillen.
"Onko sulla sisaruksia ?" Amanda kysyi.
"Ei, mun hevonen on mun sisarus." Vastasin ja taputin Demiä.
"Onko se täällä tallissa ?" Amanda kysyi.
"On, se on tuolla hevosten käytävällä. Siellä perällä." Vastasin hymyillen.
"Olis kiva nähä se." Amanda sanoi.
"Mä voin näyttää sen tunnin jälkeen. Nyt pitää mennä." Sanoin kun Natalie alkoi huutamaan hevosten järjestystä. Me lähdimme ensimmäisenä. Amanda laittoi kypärän päähänsä ja lähdimme kohti maneesia.

//jei sain tän alotettuu :) laitan alas kuvan tytöstä ja sit toinen kuva sen hevosesta, sit laitan Harrynkin kuvan :)

~ Just One Look 12

Heräsin herätyskellooni ja nousin pirteänä ylös. Tänään on synttärini, en edes aluksi muistanut. Menin peilille ja suoristin hiukseni. Meikkasin normaalisti ja otin eilen valitsemani vaatteet. Repaleiset farkkushortsit, valkoinen tiukka toppi ja löysä harmaa t-paita. Otin hyllyltä myös cappini ja pistin sen päähän. Otin kamerani pöydältä, laturista ja puhelimeni sekä avaimet. En ota laukkua sillä se olisi vain tiellä. Menin alakertaan ja söin aamupalan, vanhempani olivat jo lähteneet töihin niin kuin aina. Otin myös aurinkolasini roikkumaan paidalleni. Katsoin kelloa. Kohta kaksitoista. Miten aika on mennyt näin nopeasti ? Kuulin ovikellon soivan. Menin ovelle ja avasin sen. Hymyilin kun näin pojan joka seisoi hymyillen ovella. Zaynilla oli päällän valkoinen t-paita, vaaleat farkut ja farkkutakki.
"Mennääks ?" Zayn kysyi.
"Joo." Vastasin. Vastassani tuhannet perhoset alkoivat lentämään. Vetäisin tennarit jalkaani ja lähdin pojan perässä ulos. Menimme siistille mustalle autolle. Zayn avasi minulle herrasmiesmäisesti oven. Istuin pelkääjän paikalle ja Zayn tuli viereeni kuskin paikalle.
"Mihi mennää ?" Kysyin pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Yhtee paikkaa. Se on yllätys." Zayn virnisti. Naurahdin sillä tottakai se on yllätys.

Ajoimme jonkin aikaa kunnes tajusin minne olimme menossa, rantaan. Zayn pysäköi auton ja auttoi minut autosta ja lähdimme kävelemään. Kävelimme rantaravintolaan.
"Pöytä nimellä Malik." Zayn sanoi. Tarjoilia lähti johdattamaan meitä pöytään. Se oli syrjäinen ja kauniisti katettu. Istuimme pöytään ja aloimme tutkimaan ruokalistoja. Pian tarjoilija tuli takaisin.
"Mitä haluaisitte juomaksi ?" Tarjoilija kysyi.
"Mä otan vettä." Sanoin.
"Sama mulle." Zayn sanoi.
"Entä alkuruuat ?" Tarjoilija kysyi.
"Mä otan kanasalaatin ilman tomaattia." Vastasin ja laitoin ruokalistan pois.
"Entä herralle ?" Tarjoilija kysyi. Tyrskähdin hieman, mutta sain itseni hillittyä kovemmalta naurulta.
"Mulle cesarsalaatti." Zayn sanoi ja tarjoilija poistui.
"Entä herralle ?" Zayn toisti tarjoilijan sanat pelleillen. Aloin nauramaan. Pian myös Zaynkin.

Ilta oli edennyt vauhdilla ja olemme nyt autolla. Zayn oli tarjonnut kaiken. Kello oli jo paljon.
"Mul on viel yks juttu." Zayn sanoi ja otti minua ranteesta kiinni. Hän lähti johdattamaan minua pitkin polkua. Pian tulimme kalloille ja siellä oli viltti, kynttilä, kori ja kaksi lasia. Zayn piti kädestäni kiinni ja veti minut mukanaan viltille. Hän otti korista pullon ja kaatoi siitä laseihin.
"Arvaa mitä." Sanoin hänen kaataessaan shamppanjaa laseihin.
"Ooks viel alaikänen ?" Hän kysyi. Katsoin kelloa.
"Minuutti sitte olin." Sanoin virnistäen.
"Ai oliks sul tänää synttärit ?" Zayn kysyi.
"Juu." Sanoin hymyillen.
"No hyvä. Sit tää lahja ei oo turhaan." Zayn sanoi ja alkoi kaivamaam koria. Hän otti sieltä rasian. Hän avasi sen ja siellä oli kaulakoru.
"Muistaks ku ekan kerran tavattii ? Mä rakastuin suhun heti. Siitä asti oon pelänny et sä et tykkää musta mutta sit sain kuulla huhuu et sulki ois tunteita nii uskalsin kysyy sua ulos ja täs me ollaa. Tää on sulle." Zayn sanoi. Hänen sanansa sai minut sulamaan.
"Sama. Mäki rakastuin suhun heti." Sanoin hiljaa. Otin hellästi pojan kasvoista kiinni ja kasvomme lähenivät. Zayni tuli itsekkin lähemmäs ja hänen kätensä menivät lantiolleni. Samassa huulemme olivat yhdessä. Ilotulitukset räjähteli sisälläni. Olin onnellinen. Tämä oli se mitä olen pitkään halunnut. Tämä tuntui oikealta. Irrottauduimme hymyillen ja Zayn laittoi kaulakorun kaulaani.
"Ooks sä nyt mun tyttöystävä ?" Tuo kysyi.
"Hmm..." Mietin kiusallani.
"Ai. Anteeks." Zayn sanoi pettyneenä. Kurotuin suutelemaan uudestaan häntä.
"Oliks toi myöntävä vastaus ?" Zayn kysyi.
"Joo." Sanoin. Poika suuteli minua hellästi.
"Mut edetää hitaasti ja ei viel heti kerrota muille." Sanoin.
"Joo." Zayn sanoi. Asetuin istumaan Zaynia vasten. Katselimme siinä auringonlaskua.
"Tää on kaunis päivä, olen onnellinen." Lauloin hiljaa. Zayn kääntyi katsomaan minua.
"Nii mäki." Zayn sanoi hiljaa ja suuteli minua nopeasti. Kaikki oli nyt hyvin.

//tää loppu nyt tähän. Koska inspi on uuteen ja haluun niin paljo alottaa sen ! Kiitos kaikille lukioille ! Ootte ihan mahtavii ! Kiitos. Ja alas kuva sen tytön ja zaynin vaatteist :)

~ Just One Look 11

*aikahyppy puolitoista vuotta*

Koulu on sujunut ja sain kuulla että pääsen kolmella vuodella lukiosta. Zaynin kanssa emme ole jutelleet paljoa mutta tunteeni ovat yhä samat, rakastan häntä. Robyn on kanssa jatkanut eläämäänsä. Kävin kesällä Amerikassa ja se oli parasta. Oli mukava olla siellä. Troyn ja muiden kanssa olen lähentynyt paljon. Vanhempani ovat iloisia siitä että olen saanut kavereita. Nykyään heilläkin menee hyvin sillä tienaamme hyvin äidin ja isän palkalla. Voisin sanoa olevani onnellinen. Nyt olen menossa kotiin koulusta. Vielä pari kuukautta koulu. Olen jo kolmosella. Mikä on hieman sääli sillä en näe Zayniä niin usein. Pian puhelimeni värisi taskussani. Otin sen sieltä, Zayn soittaa. Vastasin hänelle.

(puhelu)

"Moi." Vastasin.
"Moro. Onks sul suunnitelmii viikonlopuks ?" Zayn kysyi.
"Ei. Kui ?" Vastasin.
"Ok nyt on. Haen sut lauantain tasan kahelttoist." Poika sanoi.
"Ai. No mitä pistän päälle ?" Kysyin.
"Jotai kivaa. Mut mun pitää mennä. Moikka." Zayn sanoi ilmeisesti virnistäen.
"Okei. Moikka." Sanoin hämilläni. En ole ollut kertaakaan Zaynin kanssa kahdestaan ulkona. Minua alkoi jännittämään. Olen saanut kuulla että hänellä olisi jollakin tasolla tunteita minua kohtaan. Mitähän teemme ? Minua alkoi jännittää. Tänään on perjantai joten se olisi huomenna. Menin kotiin ja aloin miettimään vaatteita. Kyllä olen sellainen joka miettii kaiken monta päivää etukäteen. Kuulin oven käyvän.
"Moi oletko jo kotona ?" Kuulin äitini huutavan alakerrasta.
"Joo, olen." Vastasin ja lähdin alakertaan.
"Mä meen huomenna Zaynin kaa ulos." Sanoin äidilleni kun autoin häntä purkamaan kauppakassit.
"Ai meneekö sinulla pitkään ?" Äitini kysyi.
"En tiedä. Ilmoitan kun tiedän." Vastasin. Onneksi vanhempani ovat aika rentoja, eivätkä kauheasti kysele. Menin huoneeseeni ja aloin tekemään läksyjä. Laiton musiikin soimaan ja aloitin matematiikan läksyt.

Olin juuri saanut läksyt tehtyä kun ulko-ovi taas kävi.
"Hei olen kotona !" Hän huusi. En kiinnittänyt huomiota vaan odotin että hän tulee huoneeseeni tuttuun tapaan. Pian hän tulikin.
"Hei kultaseni." Hän sanoi.
"Moi." Vastasin ja käännyin katsomaan häntä.
"Äitisi kertoi että olet menossa huomenna ulos jonkun pojan kanssa." Isäni sanoi ja istui sängylleni.
"Joo olen." Sanoin hymähtäen.
"Olethan varovainen. En halua että menetän toisen lapsenikin." Hän sanoi loppua kohden hiljentäen.
"Mitä ? Mitä sä selität ?" Kysyin hädissäni. Näin veljeni eilen. Mitä hän tarkoittaa ?
"Mitä !?" Huudahdin kun isäni ei vastannut. Nousin seisomaan ja isäni teki samoin. Huomasin hänen kasvoiltaan totuuden.
"Ei..." Kuiskasin hiljaa. Isäni halasi minua.
"Hän ajoi kolarin ja menehtyi välittömästi vammoihinsa." Isäni sanoi hiljaa. Kyyneleet tulvivat silmistäni. Ei voi. Ei minun veljeni voi olla kuollut.
"Ei mun veli voi olla kuollut !" Huudahdin.
"Anteeksi mutta se on totta. Joshua on poissa." Isäni sanoi hänki alkoi melkein itkemään. Haluan pois. Nyt. Otin kamerani ja puhelimeni ja lähdin huoneestani menin portaat juosten alas ja kuljin äidin ohi. Hänkin itki, isä oli kertonut hänelle. Vedin kenni jalkaan ja lähdin ulos.

Suuntasin suoraan Troylle sillä tiesin että hän, Kate ja Vanessa ovat siellä. Soitin ovikelloa ja kyyneleet valuivat poskilleni yhä vuolaammin. Pian Vanessa tuli avaamaan oven nauraen, mutta hänen naurunsa loppui kun hän näki minut.
"Mi..?" Vanessa yritti aloittaa mutta kapsahdin hänen kaulaansa.
"Joshua on kuollut." Sanoin itkien.
"Shh." Vanessa sanoi ja silitti selkääni.
"Se ajo kolarin ja kuoli heti vammoihinsa." Selitin itkien yhä. Vanessa auttoi minut olohuoneeseen missä muut olivat.
"Mitää ?" Troy kysyi ja tuli luokseni. Vanessa pudisteli päätään ja halasin Troytä. Pian Katekin liittyi haliin. Menimme sohvalle istumaan. Kuivasin kyyneleeni ja tajusin yhden asian. Minun on pakko soittaa puhelu.
"Mun on nyt pakko soittaa yks puhelu. Kerron sitte." Sanoin niiskuttaen ja menin ulos. Otin puhelimeni ja näppäilin siihen Robynin numeron ja painoin 'soita'.

(puhelu)

"Moi." Robyn mumisi unisena.
"Joshua on kuollut." Sanoin suoraan ja kyyneleeni valuivat uudestaan poskilleni.
"Mitä ??" Robyn kysyi.
"Nii. Mul ei oo enää veljee." Sanoin itkien.
"Shh.. Mä oon pahoillani. Otan todella paljon osaa. Muista et muhun voit luottaa." Robyn sanoi hiljaa ja myötätuntoisesti.
"Mun on lopetettava. Mä laitan viestin muille. Moikka." Sanoin ja lopetin. Kirjoitin ryhmäkeskusteluumme viestin mitä on tapahtunut ja lähdin takaisin sisälle.

Illalla:

Olen nyt kotona ja isäni sai puhelun tuntemattomasta numerosta ja puhuu nyt puhelimessa. Istumme äidin kanssa olohuoneessa ja mietimme onko tämä oikeasti totta. Pian isäni asteli hymyillen keittiöstä.
"Mitä ?" Kysyin sillä hänellä on ärsyttävä hymy.
"Se oli todellisuudessa joku toinen poika sillä Joshua oli silloin tyttöystävänsä kanssa kotonaan. Joku oli varastanut Joshuan lompakon ja siellä oli ollut ajokortti ja se oli luultu siitä. Joshua on siis elossa. Oli vain joku varas joka kuoli hänen henkkarit taskussaan." Isäni sanoi hymyillen. Hymyni nousi korviin. Veljeni on elossa !
"Mä haluun soittaa sille iha varmistukseks !" Sanoin ja lähdin yläkertaan, nyt itkin ilosta. Kerroin kaikille kavereilleni että mitä oli oikeasti tapahtunut ja soitin veljelleni.

Lopetimme pitkän puhelun ja lähdin suihkuun. Pesin itseni kunnolla ja laitoin yöpukuni päälle. Menin koneelleni ja kävin facebookissa ja muualla ja juttelin vielä kavereilleni. Suljin koneeni ja menin sängylleni. Nyt minun on hyvä mieli nukahtaa ellei huomisen jännitystä lasketa. Nukahdin nopeasti.

// uutta lukuu pukkaa ;)anteeks et on lyhyit mut on inspii tähän sekä uuteen joten haluun tän loppuu et saan uuen alotettuu :) se ois sit vissii Harryn vuoro. Kommenttii tulemaa !:)

~ Just One Look 10

Katsoin kelloa, kaksitoista. Kaikki olivat jo nukahtaneet. Nousin sohvalta ja suljin telvision. Lähdin Troyn terassille ja otin kamerani mukaan. Katselin kaunista yötaivasta ja otin kuvia. Tälläinen taivas muistutti minua Amerikasta ja kavereistani. Huokaisin syvään ja jätin kamerani roikkumaan kaulalleni. Zayn on ollut koko päivän hiljainen ja hieman outo. Katselin ympärilleni ja mietin Amerikkaa. Samassa Zayn tuli seisomaan viereeni.
"Moi." Sanoin ja vilkaisin poikaa.
"Moi." Hän vastasi hiljaa.
"Mikä sulle oikeesti tuli ku häivyit sillee ?" Kysyin suoraan. Zayn pysyi hiljaa. "Tai ei sun oo pakko kertoo." Sanoin nopeasti.
"Eiku tuli vaa iha sika huono olo ja oksetti, pyörrytti ja sillee. Oli saatava happee." Zayn sanoi.
"Okei." Vastasin. Zayn kaivoi taskustaan tupakka-askin ja otti sieltä yhden ja sytytti sen. Hän asetti sen huulilleen.
"Anna yks." Sanoin suoraan. Amerikassa poltin ennen kuin seurustelimme Robynin kanssa, mutta hän sai minut lopettamaan.
"Sähä oot alaikänen." Zayn kummasteli.
"Sitte ? Mä poltin jo Amerikassa ennen ku aloin seurustelee yhen Robynin kaa." Sanoin. Zayn vain kohautti olkiaan ja antoi minulle yhden tupakan. Hän antoi myös tulen ja asetin tupakan huulilleni. Poltin sen tottuneesti ja tumppasin sen. Samoin teki Zayn. Pian kuitenkin en enään meinannut saada happea, aloin haukkomaan henkeäni.
"Hei, mitä nyt ?" Zayn kysyi huolestuneena.
"Mä. E-en saa happee." Änkytin, haukoin henkeäni. Pian tajusin mistä oli kyse, astma-kohtaus. Tämä oli osa syy lopettamiseeni.
"Mä haen apuu." Zayn sanoi ja yritti lähteä. Otin kuitenkin hänen ranteesta kiinni.
"Älä. Mä en haluu et muut saa tietää." Sanoin ja sain jo hieman paremmin happea. Zayn näytti ymmärtävän sillä ei lähtenyt, vaan auttoi minut istumaan penkille. Suljin silmäni ja hengitin syvään.
"Tuliks toi tupakasta ?" Zayn kysyi. Nyökkäsin, sillä en voi valehdella hänelle. Hän on se jota rakastan. Kyllä, rakkautta ensisilmäyksellä. Hän on vain jotain erilaista.
"Miks sit halusit sitä jos siit tulee tollai ?" Zayn jatkoi kyselyä.
"Mä halusin päästä mun tuskist." Sanoin hiljaa. Sain happea jo ihan normaalisti.
"Mitä ? Mistä tuskista ?" Zayn kysyi. "Mun ikävästä. Tunteista väärää ihmistä kohtaan. Viime yöstä." Vastasin. Minusta tuntui että olen rakastunut väärään ihmiseen. Zayn tuli istumaan viereeni. Minulla alkoi olla kylmä. Tärisin hieman. Samassa Zayn kietoi kätensä varovasti ympärilleni. Minulla oli turvallinen olo, minusta tuntui että minun pitää luottaa Zayniin ja kertoa hänelle viime yöstä ja Robynistä. Minun oli pakko kertoa jollekkin. Nyt se joku saa olla Zayn.
"Ikävästä sen verran, mul on ikävä mun parasta kaverii Amerikassa. Se on myös mun entinen. Sit se viime yö. Eilen ku käveltii Troyn kaa kotii siin kävi jotai ja heräsin sit seuraavana aamuna sen vierestä niillä." Sanoin hiljaa. Zayn pysyi hiljaa piti vain minut kiinni itsessään.
"Älä sit kerro kellekkää." Sanoin ja käännyin katsomaan poikaa. Hän katsoi maahan ja näytti mietteliäältä.
"Joo en." Hän vihdoin vastasi. Nousin ylös ja lähdin sisälle. Zayn jäi vielä ulos. Menin nukkumaan omalle patjalleni.

Aamulla:

Heräsin kolinaan keittiössä. Nousin ylös ja menin keittiöön. Siellä oli Vanessa.
"Me juteltii yöllä Zaynin kaa." Sanoin hiljaa. Kello oli seitsemän ja muut nukkuivat vielä.
"Uu. Mitäs se ?" Vanessa intoili.
"Se sano et sil tuli huono olo ja sillee. Sit se poltti röökin ja pyysin yhe ja se anto." Vastasin. Vanessa jäi katsomaam minua virnistäen.
"Mä en tiennykkä et poltat." Hän sanoi.
"En mä ookkaa polttanu melkee vuotee." Vastasin.
"Miks sit nyt ?" Vanessa kyseli.
"Halusin apuu tuskii." Sanoin ohimennen.
"Tuskiin ? Voiks selventää ?" Vanessa kysyi. Katsoin olohuoneeseen, kaikki nukkuivat hyvä.
"Ok en ollu perjantai yön kotona. Olin tääl." Sanoin hiljaa.
"Mitä ?!" Vanessa huudahti.
"Shh. Hiljempaa. Mä en tiiä mitä tapahtu, oltii kännis." Sanoin hiljentäen kaveriani.
"Mä voin sanoo et jos jotai tapahtu nii sua sattuu yhä." Vanessa sanoi hiljaa ja meni hieman noloksi.
"Mitä ? Ooks säki kokeillu sen kaa ?" Kysyim kuiskaten.
"No joo, oltii lisäks kännis." Vanessa sanoi hiljaa.
"Ok eli me ei tehty sen kaa mitää koska mua ei satu mihkää." Sanoin hieman huvittuneena.
"Mut Troy vaikutti kyl oudolt ennen ku lähin." Sanoin hiljaa.
"Mitä jos se valehteli ?" Kysyin.
"Ai mistä ?" Vanessa kysyi.
"Siit et tapahtuks mitää. Must jotenki tuntuu et jotai muutaki ku se suutelu tapahtu." Sanoin hiljaa.
"Hmmh... Sun on kysyttävä. Koska se on valehellu Katellekki et ei tapahtunu mitää mut sit Kate tuli raskaaks." Vanessa sanoi varovasti.
"Voi vittu." Sanoin hiljaa.
"Mä kysyn silt heti." Sanoin ja lähdin yläkertaan.

Menin Troyn ovelle ja koputin. Hän vastasi myöntävästi. Menin sisälle ja näin hänet istumassa täysissä pukeissa sängyllään.
"Moi. Mun on pakko kysyy suoraa, koska must tuntuu et valehtelit mulle." Sanoin ja istuin hänen viereen.
"Ai mistä ?" Hän kysyi.
"Siitä et tapahtuks mitää." Sanoin.
"Okei mä valehtelin. Laskin mun kondomipaketin sisällö ja siel oli yks vähemmä sit ku häivyin nii menin vessaa ja se oli roskikses. Eli kyl tapahtu mutta me ollaa näköjää käyetty ehkäsyy." Troy sanoi.
"Arvasin. Mut mä en oo vihanen jos sul oli hyvä syy olla kertomatta." Sanoin ja katsoin poikaa.
"Mä en kertonu koska sua ei sattunu ja kumpikaa ei muistanu mitää ja pelkäsin et se pilais meijä välit." Troy selitti.
"Mä uskon sua. Mutta oisit saanu kertoo. Eikä anneta tän pilaa meijän välei, koska eihä meil on tunteita toisiimme kohtaa siinä mielessä." Sanoin ja hymyilin rohkaisevasti.
"Joo ei oo tunteita." Troy hymyili. Lähdimme alas syömään muiden kanssa.

// anteeks lyhyt luku mut jatkoin sentää :)

~ Just One Look 9

Heräsin valon osuessa silmiini. Nousin istumaan sängylle. Katsoin ympärilleni. En ollut omassa huoneessani joten missä olen ? Katsoin viereeni, Troy. Voi ei. Katsoin itseäni, minulla oli jokin pojan paita päällä. Teimmeköhän mitään ? Katsoin kelloa. Kymmenen. Vittu, muut tulevat kohta. Rupesin ravistelemaan Troytä hereille. Hän heräsi mumisten.
"Mhmm. Mis mä oon ?" Troy sanoi unisena.
"Sä oot sun omassa huoneessa ja en yhtää tiiä mitä viime yön on tapahtunu." Sanoin ja nousin ylös. Samassa Troy nousi salamana ylös ja katsoi peiton alle.
"No ?" Kysyin ja keräilin vaatteitani.
"Joo mul on housut jalas. Katon viel yhen jutun nii voin olla varma ettei mitää tehty." Troy vastasi ja alkoi tonkimaan laatikoitaan. Sen jälkeen hän lähti jonnekkin. Vaihdoin nopeasti omat vaatteeni ja lähdin kanssa huoneesta. Näin Troyn etsimässä puhdasta paitaa.
"No ooks varma ettei tehty mitää ?" Kysyin.
"Joo uskosin ettei se on vaa siit kii et sattuuks sua. Nimittäi oon kuulemma kännis vähä rajumpi." Troy sanoi hieman nolona.
"Ei satu. Mut mä meen hakee himast kamat ja suihkuu tuun sit." Sanoin ja lähdin ulos saatuani takin päälle. Kiiruhdin kotiin ja vanhemmat olivat tuttuun tapaan jo töissä kirjoitin heille lapun että olin Vanessalla yötä ja tulin hakemaan tavarani. Kävin suihkussa ja otin tavaroita mukaan ja katsoin vielä itseäni peilistä. Onneksi syysloma alkoi. Katsoin kelloa, varttia vaille yksitoista. Minulla on hetki aikaa. Päätin ottaa puhelimeni esiin ja laittaa Robynille viestin. 
-Mä en tiiä mut taisin just tehä mun elämän suurimman virheen... :( x- Sain pian vastauksen.
-Mitä ?! Kerro ? Muista et muhun voit luottaa :) x- Aloin kirjoittamaan vastausta sillä Robyniin voin oikeasti luottaa.
-Muistatko meijän ekan kerran ?- Laitoin viestin ja odottelin vastausta.
-Joo. Haha. Mitä siitä ? Se oli vähä erikoista mut kannatti ;)- Naurahdin vastaukselle.
-Nii... Mut menin vissii ekoissa känneissäni mun kaverin kaa sänkyy. Mä en tiiä mitä tapahtu ja seki sanoo ettei mitää oo tapahtunu... Mut en tiiä.- Vastasin. Pian Robyn vastasi.
-onks sulla tunteita sitä kohtaa ? Meinaa jos on nii sillon se ei haittaa nii paljoo. Ehkä.- Rupesin miettimään mitä vastaisin.
-noku tykkään ehkä vähäsen yhestä kolmosesta meijän koulus... mut eihän sua haittaa ? Et jos sul on tunteit mua kohtaa. Siis kyl mä sua viel rakastan mut en sillä tavalla enää. Mut oot mun paras kaveri !<3- Vastasin ja joo, se kolmonen on Zayn. Heitin takkini päälle. Otin laukkuni olalleni ja lähdin ulos. Kävelin Troylle ja soitin ovikelloa. Pian naurava Luke tuli avaamaan oven. Laitoin laukkuni ja takkini naulakkoon, sekä laitoin kenkäni hyllylle. Laskin kenkiä. Niitä oli yhdet enemmän ja ne ei ollut kenenkään jonka piti tulla tänään. Kuulin muiden äänet olohuoneesta ja menin sinne Luken perässä. Katsoin sohvalle, Zayn.
"Ai moi ! Säki pääsit tulee !" Vanessa huusi ja tuli halaamaan minua.
"Moi." Sanoin hieman hiljaa. Otin puhelimeni taskusta. Robyn on vastannut.
-soita jos pystyt, haluun puhuu.-
"Hei mun on pakko soittaa yks tärkee puhelu. Ei mee kauaa. Meen tonne ylös." Sanoin ja valitsin samalla Robynin numeroa. Pääsin ylös ja painoin 'soita'.
(puhelu)
"Moi." Vastasin varovasti, sillä minua pelotti että hän on vihainen.
"Moi. Mä halusin vaa sanoo tällee et mul on ikävä ja mulle on okei jos oot ihastunu. Se on just hyvä et pystyt jatkaa eteepäi. Mäki oon vähä ihastunu. Ja se sun kaveri juttu, sun pitää kysyy siltä pojalta suoraa tapahtuks jotain. Mäki rakastan sua parhaana kaverina." Robyn sanoi. Sydämmeni oli sulaa. Tästä näkee että entiset pystyvät olemaan parhaita kavereita keskenään.
"Aww. Oikeesti oot ihana. Muista et rakastan sua. Ikävä pus ! Mut mun on pakko lopettaa, kaverit oottaa. Moikka."
"Säki oot ihana. Mäki rakastan sua. Mulki on ikävä pus ! Ja joo mäki käyn nukkumaa öitä." Robyn vastasi ja lopetimme puhelun. Istuin Troyn sängyllä ja huokaisin syvään. Onneks me ollaan voitu olla hyvissä väleissä Robynin kanssa aina erosta asti.

Zaynin näkökulma:

Olin lähtenyt Dianan perään sillä luulin että hänen puhelu ja poistuminen oli minun vikani. Pääsin yhdelle ovelle ja kuulin Dianan äänen.
"Aww. Oikeesti oot ihana. Muista et rakastan sua. Ikävä pus ! Mut mun pakko lopettaa, kaverit oottaa. Moikka." Kuulin Dianan sanovan puhelimeen. Maailmani tuntui romahtavan. Rakastuin Dianaan ensi silmäyksellä. Kyllä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Minun on päästävä pois. Lähdin portaat rymisten alakertaan ja suoraan takaovesta ulos. Menin Troyn pihakeinuun ja jäin miettimään asioita.

Dianan näkökulma:

Kuulin kuinka joku rymisteli portaat alakertaan. Nousin sängyltä ja lähdin alakertaan.
"Mitä siel tapahtu ku Zayn tuli portaat rymisten alas ?" Kate kysyi. Kaikki katsoivat minua.
"Ai oliks se Zayn ? Mä soitin Robynille. Sit puhelun loputtuu kuulin ku portait rymisteltii alas ja sit oonki tässä." Vastasin ihmeissäni. Troy lähti heti ulos ja Vanessakin nousi ylös. Vanessa tuli luokseni ja veti keittiöön kanssaan.
"No ?" Kysyin ja nojasin keittiö tasoon.
"Mikä oli viiminen mitä sanoit Robynille ?" Vanessa kuiskasi. Mietin hetken.
"Jotai et oot ihana ja rakastan sua, on ikävä pus ja jotai tollast. Kui ?" Vastasin miettien.
"Se on kuses suhun." Vanessa sanoi vakavaan äänen sävyyn.
"Mistä sä nii luulet ?" Kysyin hieman uteliaana.
"No jos se kato luulee et sul on joku ja tuli mustasukkaseks." Vanessa sanoi. Purin huultani ja mietin sitä vaihtoehtoa.
"En usko." Vastasin kuitenkin.
"Okei. Ei sit." Vanessa sanoi ja lähti keittiöstä. Menin hänen perässään ja aloimme juttelemaan muiden kanssa. Troy ja Zayn olivat yhä ulkona.

Zaynin näkökulma:

Taas rakastuin varattuun. Aina minä. Miks ne ei voi kukaa olla ikin vapait ? Näin sivusilmällä kuinka Troy asteli luokseni.
"Mitä siel tapahtu ?" Hän kysyi ja istui minua vastapäätä. Katsoin käsiini. En vastannut.
"Jätkä on rakastunu !" Troy huudahti.
"Turpa kii !" Huudahdin jottei muut kuulisi.
"Eli oot." Troy sanoi.
"No ehkä sit nii... Mut ei sil oo välii. Se on varattu." Sanoin ja katsoin käsiäni. Kuulin kuinka Troy alkoi nauramaan.
"Mitä ?" Kysyin, ja katsoin poikaa.
"Se puhu sen parhaan kaverin kaa joka on sen entinen poikaystävö ja se asuu Amerikassa." Troy sanoi naurahtaen.
"Voi vittu." Sanoin hiljaa. "Mitä selitän muille ? En haluu viel kertoo." Kysyin. Troy näytti mietteliäältä.
"Hmmh. Sanotaa et sul tuli tosi huono olo ja piti päästä hakee happee ja jäit vaa ottaa happee kunnolla." Troy sanoi. Nyökkäsin vain ja lähdimme sisälle.
"Mikä sulle tuli ?" Kate kysyi.
"Alko pyörryttää ja oli tosi huono olo oli pakko päästä saamaa happee." Sanoin ja kävin istumaan nojatuoliin.
"Joo tääl on kyl aika huono ilma." Luke sanoi.

Dianan näkökulma, illalla:

"Noni alotetaa nää elokuvat ! Mikä ekana ?" Harry kysyi ja hääri television eessä. Kate ja Vanessa olivat Troyn kanssa hakemassa herkkuja keittiöstä. Harry laittoi jonkun kauhuleffan ja aloimme katsomaan sitä.

//hehe toinen luku tänään  :) alas laitan kuvan sen vaatteista vaikka niitä en kuvailekkaan

~ Just One Look 8

Musiikin tunti loppui ja pakkailimme kirjojamme. Muut olivat lähteneet.
"Oikeesti Zayn on iha kuuman suhu ! Minkähä ikäi se on ? Koska se ei oo ykköi."  Vanessa intoili.
"No eikä oo. Enkä tiiä minkä ikäi, eikä ees kiinnosta." Sanoin. Todellisuudessa minua kiinnosti. Zaynissa oli jotain todella kiinnostavaa. Hän on todella kuumaa kamaa.
"Nii tuuks viikoloppun Troylle ?" Vanessa herätti minut ajatuksistani.
"Joo tuun. Ketä sinne tulee ?" Vastasin.
"No me, Kate, Troy ja ne kaks sen kaverii rinnakkaisluokalta. Oisko ollu Harry ja Luke." Vanessa vastasi.
"Juu." Vastasin. Lähdimme kävelemään keskustaan sillä meidän piti tavata Troy ja Kate siellä. Kuljimme pitkin katuja ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Vanessasta on tullut minulle todella tärke, samoin Katesta ja Troysta. Vaikka Troykin aluksi vain katseli minua niin nykyään hän on mukava, häneen pitää vain tutustua. Saavuimme keskustaan ja kaivoin puhelimen taskustani. Valitsin Troyn numeron ja soitin hänelle.
"Moih. Mis ootte ?" Kysyin ja potkin kiviä maassa.
"Tääl kahvilas tulkaa tänne." Troyn sanoi toisessa päässä.
"Ok joo nähää koht." Sanoin ja lopetin puhelun. Lähdimme kävelemään kahvilalle. Katsoin puista tippuvia lehtiä. Ruska on jo lopuillaan jokaisessa puussa enään muutama hassu lehti. Tänään olisi hyvä mennä valokuvaamaan. Pian olimme kahvilalla ja menimme suoraan Katen ja Troyn luokse.
"Tiiätteks te millä luokalla se joku Zayn on ?" Vanessa kysyi heti kun oli saanut tilattua ja pääsimme pöytään ja otimme takkejamme pois.
"Hmm.. Joo tiiän. Se on kolmone." Troy sanoi hetken mietittyään. Niin paljon vanhempi ?! Ei hän voi olla.
"Ja se piti viel välivuoden et se on nyt 20." Troy jatkoi. Herran jumala.
"Kui miks kysyit ?" Troy kysyi ja hörppäsi juomaansa.
"Ku-kuha kysyin." Vanessa vastasi selvästi hieman järkyttyneenä. Aloin hämmentämään tilaamaani cappucinoa. Onko hän tosiaan niin vanha ?
"Mistä sä tiiät ?" Uskallauduin kysymään, katseeni pysyi silti kupissani.
"Se on joku Harryn kaveri, Harryhän on kans jo 18 se vaa jäi peruskoulus luokallee kerra ja piti väli vuoden." Troy selitti. Huh huh. Aika tiukkaa settii. Joimme siinä juomiamme ja pian Troyn puhelin soi. Hän vastasi ja sanoi 'joo voitte tulla.' ketähän tänne vielä tulee ? Troy lopetti puhelun ja joi juomaansa.
"Harry ja Luke tulee tänne. Voijaa sit suunnitella kaikkee viikonlopuks." Troy sanoi.
"Kiva." Kate sanoi. En ole ennen nähnyt Lukea joten on ihan hyvä että hänkin tulee. Odottelimme siinä poikia ja pian tuttu kihara pää tuli ovesta sisään, jokin blondi poika perässään. Harry on samassa kuvis ryhmässä kanssani joten tiedän hänet. Katsoin Lukea päästä varpaisiin. Hän oli pitkä verrattuna Harryyn, lähes saman pituinen kuin Robyn. Hänelläkin oli blondit hiukset. Hän piti käsiään taskuissaan. Silmäni alkoivat kostua. Nostin käteni kasvoilleni. Luke muistutti liikaa Robynia. Tunsin kaikkien katseet minussa. Tunsin kuinka vieressäni istunut Vanessa nousi halaamaan minua. Itkin hänen olkaansa vasten.
"Mi.." Harry yritti aloittaa mutta kuulin kuinka Kate esti. Nostin pääni ylös ja pyyhin kyyneleeni. Minulla on vain niin ikävä heitä.
"Luke muistuttaa niin paljon Robynia..." Sanoin hiljaa. Huokaisin syvään. Tasasin hengitykseni ja suljin silmäni hetkeksi. Harry tuli istumaan toiseen päätyyn ja Luke seisoi Harryn takana katsoen maahan.
"Kuka Robyn on ?" Harry avasi suunsa. Troy katsoi tiukasti häntä.
"Ei se haittaa vaik kysyit. Se on mun entii jonka jouduin jättää ku muutettii tänne." Vastasin.
"Ehkä mun pitäs lähtee." Luke sanoi hiljaa matalalla äänellään ja oli jo menossa ovesta.
"Älä mee. Mulla tuli vaan ikävä niit mun kavereit. Oon päässy siit erostki yli." Hymyilin rohkaisevasti. Vihdoin Lukekin hymyili. Hän tuli istumaan minua vastapäätä. Tilasimme uudet juomat, tällä kertaa niissä oli alkoholiakin ja aloimme suunnittelemaan viikonloppua.

Kello oli jo paljon ja lähdimme Troyn kanssa kävelemään kotiin. Olimme ottaneet paljon alkoholia ja oli hieman hankala kävellä. Ajatukseni pysyivät Robynissä. Minulla on niin hirveä ikävä. Suuntasin katseeni maahan ja potkin kiviä. Milloinhan pääsen Amerikkaan ?
"Diana." Troy aloitti.
"Nii ?" Kysyin ja katsoin poikaa.
"Miks sust tuli sellanen ku näit Luken ?" Hän kysyi suoraan. Nialaisin ja suuntasin katseeni takaisin maahan.
"Mulla on niin hirvee ikävä mun kavereita Amerikassa... Eikä niist ku Robyn oo puhunu täl viikol." Vastasin hiljaa. "Ihan kuin ne ois ilosii siit et lähin... Tai et ne haluu unohtaa mut." Jatkoin. Tunsin kyyneleen valuvan poskelleni. Troy pysäytti liikkeeni ja käänsi minut katsomaan häntä päin. Katsoin häntä silmiin. Hän pyyhkäisi kyyneleeni poskeltani.
"Miten ne reagoi siihen uutiseen et lähet ? Alotetaa siitä." Troy sanoi ja hymyili hieman. Vedin syvään henkeä.
"No kaikki itki..." Sanoin hiljaa ja mieleeni tuli viimeinen päiväni Amerikassa. Se kuinka suutelimme Robynin kanssa viimeisen kerran. Sen kuinka kaverini antoivat kuvakollaasin minkä olivat yhdessä koonneet.
"Mikä nyt ?" Troy sanoi ja nosti kasvojani.
"Muistot. Mul on vaa liian ikävä..." Sanoin hiljaa. Samassa Troy vetäisi minut rintakehäänsä vasten. Hänen halaaminen oli ensimmäinen hali Robynin halin jälkeen Amerikassa. Minun oli pakko repiä itseni irti.
"Anteeks." Troy sanoi.
"Ei mitää. Se oli vaa eka hali Robynin halin jälkeen Amerikassa mun viimisenä päivänä." Sanoin ja lähdin jatkamaan matkaa. Pian huomasin että Troy ei seurannutkaan minua. Katsoin ylös päin, lunta. Otin kamerani laukusta ja otin kuvan pimeästä kadusta, Troystä joka seisoi katulampun alla. Pian Troy tuli lähemmäs. Jatkoin matkaani kunnes tunsin lumipallon selässäni.
"Lumisota !" Troy huusi samaan aikaan. Laitoin kamerani laukkuun ja otin lunta maasta. Siitä saisi hyvän lumipallon. Tein pallon ja heitin sen Troytä suoraan haaraväliin.
"Ai saakeli ! Mite sä osaat noi hyvi ?" Troy mumisi ja piti käsiään haroissaan. Hänen ilmeestä näki että se sattui.
"Amerikka opettaa." Irvistin ja heitin uuden lumipallon. Pian Troykin oli taas mukana.

Saavuimme kilpaa meidän talojen eteen. Pian Troy otti kädestäni kiinni ja vetäisi minut kiinni itseensä. Kello oli arviolta kymmenen ja lunta leijaili hiljaa maahan. Katsoimme siinä toisiamme katulampun alla. Tunsin Troyn hengityksen kasvoillani. Pojan kasvot lähenivät omiani. Samassa pojan lämpimät huulet olivat omillani. Suudelma oli lämmin ja täydellinen. Erosin hapen puutteessa. Huomasin kuinka Troy hymyili. Esitin etten olisi halunnut suudelmaa ja pian Troyn hymy hyytyi.
"A.." Hän aloitti mutta keskeytin hänet painamalla huuleni hänen huulilleen. Jätin suudelmaan lyhyeksi ja irrottauduin hymyillen. Troy asetti huulensa takaisin omilleni ja alkoi peruuttamaan kohti heidän oveaan. Huulemme olivat tiukasti yhdessä. Pian irrottauduin jotta Troy sai oven auki.
"Meil ei oo ketää kotona saadaa olla kahestaa eikä tuu kukaa kyselee." Troy sanoi ja yritti avata ovea. Otin avaimen hänen kädestään ja avasin oven. Heitimme laukkumme eteiseen ja samaan kasaan menivät ulkovaatteetkin. Lähdimme portaita yläkertaan ja tajusin tulleemme huoneeseen joka on huonettani vastapäätä. Troy sulki oven ja verhot sekä veti minut kiinni itseensä. Samalla hän tönäisi minut oven ja hänen väliin. Hän piti käsiiän molemmilla puolilla minua ja omani olivat hänen rintakehällään. Asetin huuleni hänen huulilleen ja lähdin kävelemään kohti sänkyä. Tönäisin pojan sängylle ja otin hupparini pois. Heitin sen lattialle, sillä minulla oli kuuma. Troy kiepsautti meidät toisin päin ja alkoi suutelemaan kaulaani. Aloin kikattamaan sillä se kutitti. Troy siirsi huulensa huulilleni ja laitoin käteni hänen paitansa alle. Tunsin samalla hänen lihaksikkaan vartalon. Troy otti paitansa pois ja näin hänen lihaksensa. En voinut olla tuijottamatta. Pian oma toppini ja molempien loputkin vaattet löytyivät samasta kasasta. Loput varmaan arvaatte itsekkin.

//jes anteeks tauko ! Mutta nyt on syysloma ja yritän kirjottaa useemmin :) alas laitan kuvan vanessasta ja katesta sekä troystä. Kiitos kommenteista ! Ne on ihania ! Ja mitäääh ! Noin monta katselu kertaa ?! Ootte iha huippui kiitos !

~ Just One Look 7

*neljän kk päästä*
Olemme nyt kävelemässä kouluun Troyn kanssa. Tänään olisi ekat tunnit musiikkia. Meistä on tullut Vanessan, Katen ja Troyn kanssa hyviä ystäviä. Heidän avullaan olen päässyt myös yli erostamme Robynin kanssa. Hänkin kuulemma. Mikä on ihan hyvä, sillä eihän meidän elämät voi siihen tyssätä.
"Onks sul tänää musaa ?" Kysyin Troyltä.
"Joo aamusta. Eli eri aikaa ku sul ja Vanessalla. Onneks Kate on mun kaa siel." Troy sanoi.
"Ok onks sul sit koska kuvist ?" Kysyin.
"Huomenna. Mä pääsen enne ku teil on musa." Troy vastasi.
"No joo reiluu." Sanoin. Pääsimme pian perille Vanessan ja Katen luo.
"Moi." Sanoin kun pääsimme heidän luo. He vastasivat samalla tavalla. Aloimme juttelemaan kaikesta. Pian meidän piti lähteä sisälle. Lähdimme Vanessan kanssa kävelemään kohti kuvaamataidon luokka. Kävimme välissä kaapeillamme. Istuimme penkeille käytävässä ja odotimme opettajaa. Pian meidän opettaja tulikin. Menimme luokkaan ja aloitimme tunnin.

Laitoin kirjani kiinni ja pistin tavarat reppuuni, meidän enkun tunti loppui juuri. Enään olisi musiikki. Kate ja Troy sanoivat heipat ja lähtivät. Lähdimme kävelemään Vanessan kohti musan luokkaa. Katsoin Vanessaa ja puhuimme kaikesta. Pian kuitenkin löysin itseni maasta. Suljin silmäni ja pidin otsaani, sillä siihen sattui.
"Vittu varosit senki..." Nuoren miehen ääni aloitti huutamaan mutta pian hän lopetti. Vanessa auttoi minut ylös ja putsasin vaatteeni. Katsoin poikaa. Hot hot hot hot hot hot hot hot hot hot hot. Ajattelin. Katsoin poikaa kunnolla päästä varpaisiin. Hänellä oli tummat siistit hiukset ja hän oli minua pidempi. Hänen käsivarsillaan näkyi tatuointeja. Tunsin meneväni hieman punaiseksi. Vanessa vieressäni virnisti ihan selvästi, näin sivusilmällä.
"A-anteeks." Poika alkoi änkyttämään. Hän oli yhtä häkeltynyt kuin minä.
"Ei se mitää. Mä en kattonu eteeni." Vastasin hiljaa.
"Eiku et huusin." Poika sanoi ja käänsi katseensa maahan.
"Ei se mitää." Sanoin.
"Mä oon Zayn." Poika, siis Zayn sanoi.

Zaynin näkökulma:

Kävelimme Liamin ja Niallin kanssa kohti musiikin luokkaa ja jäimme ovelle odottamaan opettajaa. Pian kuitenkin lensin poikia päin. Joku käveli päin. Käännyin katsomaan taakseni.
"Vittu varosit senki..." Aloin huutamaan. Lopetin kuitenkin nopeasti. Näin tuon tytön upeat kasvot. Hän on kaunis. Aivoni pysähtyivät ja sydämmeni alkoi takomaan lujempaa. Haluan tutustua häneen. Hänellä on kauniit siniset silmät ja ruskeat hiukset. En voi uskoa että tuo upeus on meidän koulussa.
"A-anteeks." Aloin änkyttämään anteeksipyyntöä tytölle.
"Ei se mitää. Mähä sua päin kävelin." Tuo vastasi hiljaa.
"Eiku et huusin." Sanoin nolona ja katsoin maahan.
"Ei se mitään." Tyttö sanoi hieman kovempaa jo.
"Mä oon Zayn." Esittelin itseni.
"Diana." Tyttö sanoi. Juttelumme kuitenkin keskeytyi kun opettajamme tuli. Menimme hänen perässään luokkaa ja istuimme poikien kanssa takariviin.

Dianan näkökulma:

"Se on iha kuuman suhu !" Vanessa kuiskasi kun siirryimme luokkaan.
"No eikä oo !" Väitin vastaan mennessämme istumaan poikien eteen. Hän on vielä samalla musan kurssilla. Mitähän tästäki tulee ?
//noni nyt tiiätte sen pojan :) olkaa hyvääääh

~ Just One Look 6

Heräsin taas aamulla herätyskellooni. Nousin väsyneenä ylös ja harjasin taas hiukseni. Katsoin puhelimeni ja vastasin viesteihin. Robyn oli taas valittanut kuinka ikävä oli. Olihan minullakin häntä. Menin vaatehuoneeseeni ja otin valkoisen bandeaun, henkarista otin ohuen valko-musta raitasen kauluspaidan, hyllyltä otin vielä mustat tiukat pillifarkut. Puin vaatteet ylleni ja suoristin hiukseni. Otin pöydältä rannekoruni jonka sain Robyniltä kun olimme seurustelleet kaksi kuukautta. Katsoin kuvakollaasia jonka kaverini antoivat minulle. Aloin hymyilemään ja miettimään meidän muistoja. Lopetin haaveiluni ja meikkasin meikkini ja pakkasin laukun. Otin laukun mukaani alakertaan. Tein saman aamupalan kuin eilen ja avasin koneeni jonka eilen unohdin tänne. Menin facebookiin ja etusivulleni nousi ensimmäisenä Robynin päivitys.
"ihan kauhee ikävä... :'( mä haluun sut takas... muista et sulla on aina paikka mun sydämmessä <3 täst on jo aikaa mut love you !:*" Luin kuvan kuvauksen ja katsoin kuvaa. Se oli kollaasi. Siinä oli meidän paras suutelukuva, kaikkia tyhmiä ilmekuvia, kaikkia mitä kaverit oli ottanut ja niitä joita olimme itse ottaneet. Kommentoin kuvaa ja suljin koneeni. Katsoin kelloa, piti lähteä. Menin eteiseen ja otin hyllystä mustat korkokenkäni ja vedin ne jalkaan. Otin avaimeni hyllyltä ja tungin ne taskuuni. Avasin oven ja katsoin kadulle. Troy. Niinpä tietenkin. Onneksi hän oli jo matkalla eikä huomannut minua. Suljin ovemme ja lähdin kävelemään. Kävelin ihan normaalia vauhtia. Troy puhi jonkun kanssa puhelimessa eikä kiinnittänyt minun huomiota. Hän lopetti puhelun. Jatkoin matkaani ja suuntasin katseen maahan. Pian kuitenkin törmäsin johonkin.
"Ai helvetti !" Huusin sillä löin pääni.
"Wow älä nyt sentää sylii kävele !" Kuulin Troyn naurahtavan.
"Ai sori en kattonu eteeni." Sanoin hieman nolona.
"No ei mitää. Mitä sul on ekana ?" Troy kysyi. Lähdin kävelemään.
"Matikkaa." Vastasin.
"Jaa no mulki." Troy hymyili. Hymyilin hieman takaisin.
"Millasta siel Amerikas oli ? Tai niiku oliks siel kiva asuu ?" Troy kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Siel oli ihan mahtavaa, ihan paras paikka." Sanoin.
"Kaipaaks sinne takasin ?" Troy kysyi.
"Joo. Täällä ei tunnu sillee kotoselta ku ei oo kavereita." Sanoin hieman haikeana.
"Kyl sä saat kavereita. Me ainaki ollaa jo sun frendei." Troy sanoi rohkaisevasti.
"Ketkä me ?" Kysyin ihmeissäni.
"Minä, Kate, Vanessa." Troy luetteli. Olivatko he tosiaan kavereitani ? Hymyilin pienesti ajatukselle että meistä tulisi ystäviä. Pian olimme koululla.
"Tuu." Troy sanoi ja viittoi mukaansa. Hän käveli päättäväsesti Vanessan ja Katen luo.
"Moi Diana !" Kate sanoi hymyillen ku pääsimme heidän luokse.
"Moi." Vastasin hiljaa. He rupesivat juttelemaan kaikesta ja pian he alkoivat kyselemään kaikkea minulta.
"Ooks sä ikinä seurustellu ? Eikai oo liia henkilökohtast ?" Troy kysyi.
"Joo..." Kerkesin aloittaa kunnes piti mennä sisälle luokkaan. Matikkaa.Menin istumaan takariviin, ikkunan viereen. Katsoin ajatuksissani ulos. Olisimmekohan koskaan suudelleet uudestaan tai mitään ellen olisi lähtenyt ? Olisimmeko yhdessä ? Pian Vanessa tuli istumaan viereeni, täällä on pari pulpetit. Kate ja Troy tulivat eteemme. Opettajamme alkoi jakamaan kirjoja. Pian hän olikin jo selittämässä aihetta.
"Jatka mitä olit kertomas enne tätä." Troy kuiskasi. Vedin henkeä sisään.
"Mä seurustelin yhen pojan kanssa puol vuotta kuukaus ennen tänne muuttoa. Me erottiin koska ei ollut aikaa. Mut mun viimisenä päivänä suudeltii ja tajuttii mitä me menetetää." Sanoin hiljaa niin että he kaikki kuulivat. Kirjoitimme samaan aikaan matikan teoriaa.
"Sit tän aja mitä oon ollu täällä me ollaa juteltu ja kaikkee. Sit se laitto oisko ollu tänää sellase kuva kollaasin meist sen face seinälle. Me yhä rakastetaa toisiimme..." Jatkoin ja katsoin lisää tekstiä taululta. He eivät vastanneet mitään.
"Voi harmi..." Kate vastasi pian.
"Niipä. Olitte varmaa suloi pari." Vanessa vastasi hiljaa ja kirjoitti taas lisää. Troy ei vastannut mitään vaan kirjoitti tiuhaan tahtiin. Pian Kate kuitenkin tönäisi häntä hieman kylkeen ja katsoi tiukasti.
"Harmi juu." Troy sanoi ja jatkoi kirjoittamista. Siirryimme pian tekemään laskuja.

Suljin kirjani ja laitoin sen reppuuni. Nousin penkiltä ja lähdimme ulos luokasta. Koulu loppui. Minua harmittaa että musiikki ja tanssi alkavat vasta ensi jaksossa, mutta onneksi ne jatkuvat loppu vuoden. Sanoimme heipat Katelle ja Vanessalle ja lähdomme Troyn kanssa kävelemään. Kävelimme syvässä hiljaisuudessa. Se oli jopa hieman kiusallista.
"Rakastaks sä oikeesti sitä poikaa vai sanoks sä vaa ?" Troy pamautti. Tuotako hän tosiaan mietti ?
"Joo, kyllä rakastan." Sanoin tiukasti.
"Niipä nii." Troy sanoi katsettaan kääntämättä.
"Mitä sua ees kiinnostaa ?" Kysyin ihmeissäni ja pysähdyin. Troy pysähtyi vähän matkan päähän ja jäi katsomaan eteensä.
"Mä ite muutin tänne Amerikasta. Mä vannoin et rakastan sitä tyttöö mutta heti ku tääl käveli kaunis tyttö vastaa nii kuolasin sen perää." Troy sanoi, katsetta kääntämättä.
"Mun kestää toipuu erosta." Sanoin ja lähdin kävelemään pojan ohi. Pian kuitenkin Troy otti minut kiinni.
"Okei sori. Ehkä sä et ookkaa samallai ku mä. Anteeks." Troy sanoi.
"Joo no en oo. Ei mitää. Mut voiks antaa mun ite toipuu ?" Sanoin ja katsoin vain maahan.
"Joo anteeks. Mun moka." Troy sanoi. Olimme pian perillä ja hyvästelimme toisemme. Menin sisälle ja rupesin vaihtamaan kuulumisia vanhempieni kanssa niinkuin eilen. Juttelun jälkeen menin koneelleni ja minulle oli kolme kaveripyyntöä facessa. Troy, Vanessa ja Kate. Hyväksyin heidät ja lähdin tekemään läksyjäni.

// joo piti tulla jo sunnuntaina mutta en vain kerkee kirjottamaan anteeks :/ alas sen vaatteet :)

~ Just One Look 5

Heräsin herätyskelloni ärsyttävään pirinään. Nousin sängyltä ja kävin sammuttamassa sen. Otin hiusharjani ja rupesin harjaamaan hiuksiani. Katsoin itseäni peilistä ja huokaisin syvään. Saisinko ikinä kavereita ? Kiusattaisiinko minua ? Äh, sen näkee sitten. Lähdin vaatehuoneelleni ja otin sieltä repaleiset farkut, harmaan college paidan ja alle valkoisen topin. Vaihdoin vaatteni ja meikkasin nopeasti. Katsoin puhelimeni viestit ja lähdin alakertaan. Talo oli hiljainen, vanhempani olivat lähteneet töihin. Kävimme eilen koululla ja tiedän mihin luokkaan menen sain myös kaapin avaimen. Rehtori ja opettajat vaikuttivat ihan mukavilta. Menin jääkapille ja otin sieltä voileipä tarvikkeet ja aloin keittämään uutta kahvia. Tein samalla leivän itselleni. Söin aamupalani ja katsoin kelloa. Kahdeksan, menen vasta yhdeksään. Minun pitäisi lähteä kävelemään puolelta joten minulla on vielä aikaa. Päätin ottaa puhelimeni ja sillä muutaman kuvan itsestäni ja laittaa parhaan instagramiin. Tein niin ja pian minulle tuli jo tykkäyksiä. Minua pelottaa etten saa kavereita. Olen todella ujo mutta nyt aion tehdä poikkeuksen ja olla sosiaalinen. Kuvan ottamisessa oli mennyt aikaa ja oli lähdettäävä. Kipusin yläkertaan ja hain laukkuni. Tulin takaisin alakertaan ja otin kenkähyllyltä harmaat skeittikenkien tapaiset kengät. Avasin oven ja lähdin kävelemään koululle.

Pääsin koululle ja katsoin muita oppilaita. Näin siellä muutaman tytön yksin. Jos heillä on samoja tunteja kuin minulla voisin jutella heille. Pian kellot soivat ja lähdimme kaikki sisälle. Sisällä aloin suunnistamaan luokkaan. Pääsin luokan eteen ja näin siinä muutamia ihan mukavan oloisia nuoria, tyttöjä sekä poikia. Yksi pojista vilkuili minua kokoajan ja hymyili. Hänellä oli tummat hiukset ja olihan hän myös ihan kivan näköinen. Pian opettajamme Mrs. Callah käveli korot kopisten luoksemme ja avasi luokan oven. Menin oppilas massan mukana sisälle ja menin istumaan mahdollisimman taakse. Luokanvalvojamme on myös äidinkielenopettaja.
"Noniin. Ensimmäisenä jaan teidän lukujärjestykset ja kerron kaiken oleellisen. Sitten menemme kierrokselle koulussa." Mrs. Callah selitti edessä. Hän alkoi jakamaan lukujärjestyksiä aakkosjärjestyksessä ja sain tietää muiden nimiä. Yksi nimi minkä eniten halusin tietää oli minua vilkuilleen pojan nimi. Pian opettaja sanoi nimeni. Hain lukkarini ja katsoin sitä. Se oli ihan hyvä.
"Troy Westerlund." Opettaja kiekaisi seuraavaksi ja minua vilkuillut poika lähti opettajan luokse. Noni nyt tiedän hänen nimensä. Heti jälkeeni aakkosissa. Hän oli myös viimeinen. Ennen minä olen ollut viimeinen. Enpä onneski enään. Nyt opettaja alkoi selittämään sääntöjä.
"Sääntö yksi. Koulumme ei suvaitse oppilaiden keskeisiä suhteita." Opettaja sanoi. Mitä ? Kaikki olivat ihan ymmällään. Katsoin Troytä, sillä tunsin jonkun katseen minussa. Hän oli hieman pettyneen oloinen. Muutamat tytöt katsoivat hieman pettyneinä Troytä. Hmm. Hän taitaa olla se suosittu poika. Hyvä tietää. Pian opettaja kertoi muutkin säännöt ja pääsimme kierrokselle. Kävimme kaikki luokat ja tälläiset hyödylliset paikat läpi. Oli aika mennä ruokailuun. Menimme ruoka jonoon.

Otin tarjottimeni ja lähdin etsimään pöytää. Pian löysinkin tyhjän pöydän. Aloin syömään ruokaa ja katsoin puhelintani samalla. Pian sain kuitenkin pöytä seuraa. Pari tyttöä tulivat pöytääni.
"Moi voiko tähän istua ?" Blondi tyttö kysyi hymyillen.
"Joo, voi." Vastasin. Tytöt istuivat pöytääni.
"Oliks sä Diana ?" Brunette tyttö kysyi.
"Joo oon." Vastasin.
"Mä oon Vanessa." Blondi tyttö, siis Vanessa sanoi hymyillen.
"Ja mä oon Kate." Brunette tyttö kertoi.
"Mistä sä oot muuttanu kun sun aksentti on noin erilainen ? Siis hyvällä tavalla." Kate kysyi.
"Me muutettii kesän alussa tänne Amerikasta." Vastasin.
"Oih mä oon aina halunnu Amerikkaa. Millasta siel on ?" Vanessa kysyi vuorostaan.
"Siel on sellast isompaa. Tai siis mähä asuin Los Angelesis." Sanoin.
"Aa. Vähä kiva." Kate hymyili.
"Onks sulla sisaruksii ?" Vanessa kysyi.
"Joo on. Iso veli Joshua." Sanoin naurahtaen.
"Uu. Onks se minkä ikäi ? Onks se hyvännäköi ?" Vanessa uteli.
"Se on mua 7 vuotta vanhempi ja se on kihloissa." Naurahdin.
"Vanessa on aina vaa jätkien perään." Kate naurahti väliin. Aloimme nauramaan. Heidän seurassaan on mukavaa. Voisin saada heistä ehkä ystäviä.
"Mutta mennääks. Toi kyttää jo tuol."Sanoin ja viittasin Mrs. Callahiin.
"Joo mennää vaa." Kate sanoi. Nousimme ja veimme astiat pois. Lähdimme kävelemään ulos välitunnille. Menimme istumaan koulunpihan penkeille. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, kerkesin jopa kertomaan kaikista kavereistani jotain ja he omistaan. Tutustuimme tosiimme ja meillä sujui, pidimme samoista asioista.

Koulupäivä sujui hyvin ja tutustuimme Katen ja Vanessan kanssa hyvin. Nyt olen kävelemässä kotiin ja kaverini Amerikassa heränneet. Voisin ottaa heidän kanssaan ryhmäpuhelun. Kaivoin puhelimen taskustani ja valitsin heidän numerot ja soitin heille. Aloimme puhumaan paljon mutta pian jokainen joutui lopettaa sillä heidän piti lähteä kouluun. Kävelin rauhassa kohti kotia. Pian kuulin juoksuaskelia takaani. Katsoin taakseni ja näin Troyn juoksevan minua kiinni.
"Moi." Tuo sanoi kun pääsi luokseni.
"Moi." Vastasin ja naurahdin hieman Troylle joka huohotti.
"Haittaaks sua et puhun sulle ?" Troy kysyi tasattuaan hengityksensä.
"Ei. Amerikas mun monet kaverit oli poikii." Sanoin hymyillen.
"Ai ooks sä Amerikasta ?" Troy kysyi.
"Joo oon. Losista." Sanoin ja aloin jatkamaan matkaa, Troy käveli vieressäni.
"Aa siel on siistii oltii siel kerran porukoitte kaa." Troy hymyili.
"Ai kiva." Sanoin. Rupesimme Troynkin kanssa puhumaan kaikesta ja hän oli sellainen poika joka ei hävennyt puhua minulle.
"Mutta mä asun tässä." Sanoin kun pääsimme meidän talon kohdalle.
"Ai säkö muutit mun naapuriin ?" Troy naurahti.
"Ai hä ? Asuks siis mis ?" Kysyin naurahtaen.
"Tossa." Troy sanoi ja osoitti koulun puoleista taloa.
"Miks sit kävelit tänne asti ?" Kysyin.
"Halusin kävellä sun kaa. Mutta mun pitää mennä. Moikka." Troy sanoi ja lähti. Naurahdin tuolla ja menin sisälle. Tänään voisin taas blogata ja silleen. Voisin mennä myös kuvaamaan. Kävin syömässä ja hakemassa kamerani ja lähdin ulos kuvaamaan.

//jea uus luku :) nää on vähä lyhyit mut no koittakaa kestää

~ Just One Look 4

Nyt on se aika. Hyvästellä tämä koti, kaupunki, maa.
"Tules jo." Äitini sanoi takanani. Huokaisin syvään katsoin vielä viimeisen kerran taloa missä olen asunut tähän asti. Lähdin kävelemään taksille ja istuin takapenkille äitini kanssa. Isäni kertoi kuskille minne ajaa ja lähdimme liikkeelle. Katsoin vielä viimeisen kerran näitä maisemia. Matka kentälle kesti hieman ja autossakin oli tylsää kun ei voinut kavereille kikkaa sillä he nukkuivat yhä. Niin kello on siis viisi aamulla. Ihana aika muutta, eikö ? Silmäni alkoivat hieman painua kiinni ja olin vähällä nukahtaa mutta äitini herätri minut.
"Nuku sitten koneessa." Hän sanoi ja hymyili hieman. Niin. Voisihan se olla ihan hyvä ajatus. Hymyilin hänelle hieman takaisin ja katsoin ohi vilahtelevia maisemia. Tiedän kaverieni itkeneen illalla, myös poikien, mutta pidämme yhä yhteyttä. On vaikeaa lähteä. Minua odottaa uusi maa, uusi kaupunki, uusi lukio. Pääsin taidepainotteiseen lukioon. Asumme kuulemma iha kävely matkan päässä lukiosta, keskustaan pääse linja-autolla. Siinä on kuulemma rantakin lähellä. Veljeni kävi kuulemma katsomassa taloa ja lähetti siitä kuvia sähköpostilla vahnemmilleni ja he ihastuivat siihen. Veljeni asuu kuulemma keskustassa tai jossain, mutta lähellä. Hän on siis muuttanut viime kerrasta.

Auto kaarsi taksipysäkille ja kuski tuli nostamaan laukkumme. Isäni maksoi matkan ja taksi lähti. Menimme sisälle suoraan chek-iniin. Siellä laitoimme matkalaukkumme ruumaan. Menimme turvatarkastuksesta ja lähdimme syömään. Otin vain kanapatongin ja coca colan. Menin edeltä pöytään ja katselin niitä muutamia ihmisiä meidän lisäksi. Lento tulisi olemaan tylsä. Otin onneksi kuulokkeeni mukaan. Kaverinikin olisivat ehkä hereillä ja voisin jutella heille, mutta harmi tuleva aikaero. 10 tuntia. Liikaa, aivan liikaa. Onneksi meillä on kesäloma siellä niin opin kulkemaan ja totun aikaeroon. Saimme syötyä ja lähdimme porteille. Menimme koneeseen ja meidän lisäksi täällä oli ihan kiitettävästi ihmisiä. Oli kirkuvia pikku lapsi, kaikesta valittavia vanhuksia, muutamia liikemiehiä ja perheitä lähdössä lomalle. Menin istumaan ikkunapaikalle ja äitini istui eteeni ja isäni hänen vireensä. Minun viereeni tulee joku tuntematon tai ei ketään. Toivon jälkimmäistä. Pian kuitenkin tajusin ettei viereeni voi enään tulla ketään sillä koneen ovi sulkeitui. Suljin vyöni. Kone alkoi nousta ja oli aika lähteä.
"Hyvästi Amerikka. Hyvästi kaverit. Tulee ikävä." Kuiskasin hiljaa ja suljin silmäni. Kaivoin kuulokkeeni ja laitoin musiikkia. Nukahdin nopeasti.

Heräsin kuulutuksen ja musiikin sekamelskaan. Aloimme laskeutua. Suoristuin istuimella ja pistin kuulokkeeni pois. Kone pysähtyi paikalleen ja ovi aukesi. Kiireisimmät ihmiset alkoivat jo lipua ulos. Me vielä odottelimme rauhassa. Katsoin puhelimeni kelloa. Viisi päivällä. Aloimme vihdoin siirtyä hakemaan laukkujamme. Pian suuri musta laukkuni lipui muiden seasta. Nappasin laukkuni ja odottelimme vielä vanhempieni laukkuja. Nekin tulivat pian. Lähdimme ulko-oville ja otimme vapaan taksin. Isäni katsoi lapusta osoitteen ja kertoi sen kuskille. Hän lähti ajamaan. Ajoimne Big Benin ohitse, myös London Eyen. Katsoin taloja ja kauppoja. Katsoin kaikkea mitä tuli vastaan. Myös ihmisiä. Joo, olen stalkkeri. Haluan tietää millaisia ihmisiä täällä on. Pääsimme aika nopeasti ydinkeskustasta omakoti aluelle missä olisi jossain myös lukioni. Taksi pysähtyi ison valkoisen talon eteen ja sieltä näkyi suuri parveke. Piha oli todella kaunis ja suuri. Astuimme ulos ja isäni maksoi taas. Otimme laukkumme ja lähdimme sora polkua ovelle. Talossa oli myös autotalli. Pääsimme ovelle ja äitini avasi suuren oven. Menimme sisälle ja asetin kenkäni nätisti telineelle. Menin peremmälle ja pian oikealle lähti kierreportaat yläkertaan. Talo oli todella kaunis.
"Mene vain yläkertaan. Siellä on makkarit." Äitini hymyili. Vilkaisin häntä ja hymyilin pienesti. Rohkaistuin ja lähdin kävelemään portaita hitaasti. Pääsin portaat ylös ja siitä lähti suoraan käytävä. Menin käytävää eteen päin ja näin neljä ovea. Kummallakin puolella käytävää oli kaksi ovea. Avasin ensimmäisen oven oikealta ja se paljastautui vierashuoneeksi sillä se ei ollut järin suuri. Avasin sitä vastapäätä olleen oven ja se oli selvästi vanhempieni makuuhuone. Siellä oli suuri parisänky ja hieno lipasto. Menin viereisen oven eteen ja avasin sen. Se oli vessa. Vielä yksi ovi. Laitoin käteni varovasti kahvalle ja avasin oven todella hitaasti. Oven auettua olin vähällä pyörtyä. Huone oli suuri. Oikealle katsottuna näkyi kaunis parisänky. Sen vieressä oli valkoinen ovi. Sänkyä vastapäätä oli suuri kokovartalopeili ja koulupöytä. Suoraan katsottuna oli suuret koko seinän kokoiset ikkunat. Lähdin varovasti kävelemään kohti ikkunoita ja avasin ne. Päädyin parvekkeelle. En ollut uskoa silmiäni olikl tämä tosiaan minun huoneeni ? Menin takaisin huoneeseen ja kohti ovea josta en vielä tiennyt mitään. Avasin oven ja siellä oli vaatehuone. Siellä oli muutama vaatetanko ja monta hyllyä. Juuri sopiva minulle. Huoneessakin oli hyllyjä koriste esineille sun muille. En tarvitsekkaan enempää.
"No pidätkö ?" Isäni kysyi ovelta.
"Ai pidänkö ! Rakastan !" Sanoin ja menin halaamaan häntä. Hän oli tuonut matkalaukkunikin.
"Hyvä. Laatikot tulevat huomenna." Isäni hymyili ja lähti. Otin matkalaukkuni ja aloin purkamaan vaatteita vaatehuoneeseeni. Kamerani otin ja laitoin koulupöydälle, samoin läppärin. Laitoin puhelimenikin lataukseen yöpöydälle.

*kahden kuukauden aikahyppy*

Kesä on mennyt kaupunkiin tutustuessa. En ole saanut vielä yhtään kaveria. Huomenna alkaisi koulut. Minulla on ikävä minun vanhoja kavereitani. Haluan takaisin Amerikkaan. Puhelimeni värisi taskussani. Laskin kamerani roikkumaan kaulanauhan varaan ja otin puhelimen taskustani. Viesti Robynilta.
I don't have nothing if i don't have you.
Awww. Hän oikeasti rakastaa minua. Kyynel valui poskelleni ja minun oli pakko istua parveekkeella olevalle tuolille. Haluan hänen luokseen. Vastasin nopeasti ja menin sisälle. On aika käydä nukkumaan, jotta jaksa huomenna herätä. Laitoin kameran paikoilleen ja puhelimen laturiin, kömmin peiton alle ja mietin huomista. Nukahdin kuitenkin nopeasti.

//jee. NYT KAIKKI LUKEE TÄN ! musta on alkanut tuntumaan ettei kukaan enää lue näitä. Kommentoi jos luet ! Laita vaikka kikiin Mariiixd haluun tiedon et näit luetaa. Askiinkin voi laittaa ! Ja askiin ne kaikki "koska jatkat" jutut koska kirjotan puhelimella niin mun on vaikee vastata niihin kommiin. Linkki ask.fm/mariijohannaa

~ Just One Look 3

Heräsin aika virkeänä. Katsoin kelloa seinällä. Kymmenen. Viimeinen päivä täällä. Huokaisin ja menin peilini eteen. Harjasin nopeasti hiukseni ja katsoin puhelimeeni tulleet viestit. Ei mitään erikoista. Jätin samsung galaxy 4 puhelimeni latautumaan ja menin alakertaan. Talo oli ihmeen autio. Huhuilin vanhempiani ja menin keittiöön. Näin pöydällä lapun. Menimme kaupoille. Tulemme ennen lounasaikaa. X äiti ja isä. Jaaha. Menin kaapille ja otin sieltä kulhon. Jääkaapista otin jogurttia ja kaadoin sitä kulhoon. Otin hedelmäkorista banaanin ja pilkoin sen jogurtin sekaan. Menin istumaan koneeni ääreen ja avasin sen. Aloin syömään odotellessani koneen lämpeämistä. Avasin facebookin ja minulla oli kymmenen ilmoitusta. Osa oli ihmisten tykkäyksiä profiilikuvastani jonka vaihdoin pari päivää sitten. Osa siihen tulleita kommentteja. Oli myös joitan turhia ilmoituksia kuten pelipyyntöjä. Oli myös tullut julkaisuja seinälleni ja niihin tykkäyksiä.
Ää et saa lähtee tulee ikävä. :( Nähää tänää ! Muista et oot rakas :*
Tuon tapaisia julkaisuja oli monia. Julkaisut saivat kyyneleet valumaan poskilleni. He todella välittävät. Osa julkaisijoista oli entisiä kiusaajiani ja nykyisiä parhaita kavereita. Suljin koneeni ja laitoin kupin likoamaan. Menin takaisin yläkertaan ja otin vielä pakkaamattomista vaatteista mustat pillifarkut, mintunvihreä raidallisen villapaidan, beigen toobihuivin ja valkoisen topin. Puin vaatteet päälleni ja laitoin suoristusraudan lämpeämään. Odotellessani sitä meikkasin arkimeikkini. Suoristin hiukseni ja sutaisin ne löyhälle nutturalle. Otin puhelimeni ja katsoin oliko viestejä lisää. Otin yöpöydältäni vielä feikit lasini ja pistin ne päähän. Menin kaapilleni ja otin sieltä ruskean laukun ja sinne avaimet, lompakon, järjestelmäkamerani ja muuta tarvittavaa. Lähdin alakertaan ja laitoin kavereideni ja minun ryhmäkeskusteluun, että olen lähdössä. Otin kenkähyllyltä matalavartiset beessit tennarit. Avasin oven ja lämmin kesä tuuli tunki lävitseni. Asun hieman kauempana keskustasta joten joudun menemään bussilla. Menin bussipysäkille ja odotin bussia hetken. Menin sisälle ja leimasin korttini. Suuntasin aika perälle ja katsoin kuinka maisemat vilhatelivat ohitseni. On aika haikeaa katsoa näitä tuttuja maisemia, kun tietää lähtevänsä. Minua odottaa uusi koti, uusi koulu,uusi maa. Olen käynyt kerran Lontoossa ja siitäkin on jo kauan. Silloin olin veljeni luona kaksi viikkoa. Bussi pysähtyi päätepysäkilleen ja nousin ulos. Suuntasin kohti pientä kahvilaa missä meidän piti tavata. Olen kaikkien kanssa samaan aikaan. Ei heitä ole kuin muutama. Pian näin kahvilan. Sen edessä seisoivat Sabrina, Mark, Andy, Sophia, Robyn ja Samantha.
"Moi." Tervehdin kaikkia iloisesti. Jokainen vastasi minulle iloisesti.
"Mitä haluutte tehä ?" Kysyin kun emme näyttäneet liikkuvan mihinkään.
"Meil on suunnitelma. Mutta me ei kerrota mitään etukäteen." Robyn sanoi virne naamallaan. Robyn on entinen poikaystäväni. Erosimme koska meillä ei ollut aikaa toisillemme. Robyn on myös Samanthan entinen. Samantha ja Sabrina olivat koulun pahimmat lissut tullessani luokalle. Robyn ja Mark suorastaan palvoivat heitä silloin. He neljä ovat entiset pahimmat kiusaajani. Mark tuli kerran salaa puhumaan minulle ja siitäkös Sabrina riemastui. Mark jatkoi hänestä huolimatta minuun tutustumista ja pian myös muutkin alkoivat tutustua minuun. Markin ansiosta kiusaamiseni loppui.
"Jaa. No kai sitte mennää." Sanoin naurahtaen. Lähdimme kävelemään.
Saavuimme satamaan. Täällä oli tällä hetkellä tivoli.
"Seitsemän ranneketta." Robyn sanoi kassalla. Nainen ojensi rannekkeet ja Robyn maksoi.
"Mä oisin voinu maksaa ite." Mumisin hiljaa sillä en pidä siitä että muut maksavat puolestani.
"Sovitaa et tää on sun läksiäis lahja."Hän sanoi ja hymyili. Tuohon hymyyn minä silloin rakastuin. Kyynel alkoi nousta silmään kun muistelin vain sitä kaikkea. Tyhmiä riitoja heidän kanssaan. Ne tyhmät ilme kuvat. Kaikki ihanat muistot. Kaikki. He ovat elämäni.
"Mihin mennään eka ?" Andy kysyi ja silmäili laitteita.
"Tohon vuoristorataa." Sanoin ja osoitin vuoristorataa mikä meni myös pää alas päin. Kaikki vastasivat myöntävästi. Meidän porukassa on hyvä olla kun kaikki pitää samanlaisista asioista.

Päivä oli lopuillaan ja olimme nyt koulumme pihalla. Kaikki olivat hiljaa.
"Hei mun pitäs lähtee... Huomenna aikanen lähtö." Sanoin hiljaa. Kyynel valui poskelleni kun tiesin etten näkisi heitä enään. Nousin ylös, muutkin tekivät samoin. Sabrina käveli luokseni ja halasi minua. Kyyneleet tulvivat silmistäni.
"Tulee ikävä." Hän sanoi.
"Munki sua." Vastasin. Irrottauduimme, näin hänenkin itkevän. Halasin Markia.
"Tuuthan sä käymää ?" Mark kysyi. Hänkin melkein itki.
"Totta kai !" Sanoin ja irrottauduin hänestä. Seuraavaksi halasin Samanthaa. Hänkin itki jo.
"Et saa lähtee. Anteeks vielä siitä mitä tehtii sillo." Hän sanoi halatessaan.
"Ei se mitää. Se on vanha juttu." Sanoin itkun seasta. Irrottauduin ja halasin Andya. Andykin oli vähällä itkeä.
"Me tullaa joskus käymää." Hän sanoi.
"Joo tulkaa kaikki joskus." Sanoin. Irrottauduimme ja halasin itkevää Sophiaa.
"Muista et oot rakas." Hän sanoi.
"Nii teki." Sanoin itkuni seasta. Irrottauduimme ja jäljellä oli vielä Robyn. Hän seisoi katse maassa ja niiskutti.
"Kulta..." Sanoin jotenkin vaistomisesti. "Siis Robyn..." Korjasin. Kyyneliä valui poskilleni lisää ja lisää. Katsoin tuota blondia poikaa joka potki maata ja piti käsiään taskussa. Seurustelimme kuukausi sitten puoli vuotta. Emme ole sen jälkeen kumpikaan seurustellut. Emme ole hyväksyneet eroamme. Lähdin kävelemään kohti poikaa. Seisoin nyt hänen edessään. Hän on minua melkein päätä pidempi. Otin pojan kasvot käsiini ja näin hänen punertavat silmät. Hän itki. Varvistin hieman ja vein kasvoni lähemmäs hänen kasvojaan. Huulemme osuivat yhteen. Suutelin poikaa, kyyneleet valuivat silmistäni samaan aikaan. Käteni valuivat hänen niskalleen ja hänen kädet löysivät paikkansa alaselältäni. Pian myös hän oli mukana suudelmassa. Suudelma loppui ja siirryimme suoraan halaamaan toisiamme. Kyyneleeni valuivat pojan valkoista paitaa pitkin jättäen mustan harmaan vanan.
"Rakastan sua." Sanoin hiljaa.
"Mäki sua." Robyn vastasi. Irrottauduin ja poika alkoi pyyhkimään kyyneliäni. Hymyilin hieman.
"Meil ois sulle viel yks juttu." Sabrina sanoi.
"Mikä ?" Kysyin. Hän alkoi kaivamaan laukkuaan. Hän otti sieltä ison kehyksen.
"Täs on kaikki parhaat kuvat susta. Siel on myös meijän kaikkien yhteiskuvia, mutta mikä parasta. Sun ja Robynin parhaat kuvat." Sabrina sanoi ja ojensi minulle taulun. Katsoin taulua ja kyyneleet valuivat taas poskilleni.
"Kiitos." Sanoin hiljaa.
"Kaikki anto noita kuvia. Myös Robyn. Siltä me saatii noi sulosimmat kuvat." Samantha. "Tai oliha meil muilku noita mut Robynil parhaat." Hän jatkoi. Halasin kaikkia ja hyvästelin jokaisen vielä nopeasti ja lähdin kävelemään kotiin. Pitäisi pakata vielä viimeiset tavarani.

Pääsin kotiin ja menin suoraan yläkertaan. Tervehdin kuitenkin vanhempani. Talomme on autio sillä kaikki tavarat oli pakattu. Menin huoneeseeni ja aloin ottamaan julisteitani seinältä. Otin myös kaikki valokuvani, niitä oli paljon. Otin hyllyltäni järjestelmäkamerani laukun. Katsoin että sielä on kaikki objektit ja muut ja laitoin itse kameran sinne. Niin olen siis hulluna valokuvaamiseen, tänäänkin otimme paljon kuvia kaverien kanssa ja kamerallani on paljon ihania kuvia. Ovat ne myös koneellani. Siitä tulikin mieleeni. Laskin laukun sängylleni ja lähdin alakertaan. Menin suoraan keittiöön. Vanhempani istuivat siellä.
"Mites meni kaverien kanssa ?" Äitini kysyi ja laittoi astioista laatikkoon.
"Hyvin. Tulee niin ikävä niitä." Sanoin hieman haikeana.
"Varmasti." Äiti vastasi.
"Muistatteks vielä sen et olin sen Robynin kans yhessä kuukaus sitte ?" Kysyin ja aloin ottamaan koneeni laturia seinästä.
"Joo muistan. Hän on mukava nuori mies. Harmi että erositte." Äitini sanoi.
"Nii. Mutta kuitenkin. Me suudeltii tänää." Sanoin ja kerin laturin kasaan.
"Ai no onhan teidän välit kunnossa ?" Isäni liittyi keskusteluun.
"Todellakin !" Sanoin ja otin koneeni käteen ja lähdin yläkertaan. Pääsin huoneeseeni ja laitoin koneeni konelaukkuun ja sen matkalaukkuuni. Kameralaukun laitoin myös matkalaukkuuni. Laitoin myös viimeisiä vaatteita matkalaukkuuni ja meikit sun muut mitä tarvitsisin lähes heti siellä.

Sain kaiken pakattua ja lähdin nopeaan suihkuun ja puin yövaatteeni. Huomenna sitten lähdemme. Menin makoilemaan sänkyyni ja juttelin kaverieni kanssa. Pistin kuitenkin nopeasti nukkumaan sillä aamulla olisi aikanen herätys.

// jeejee vihdoin uus luku ! Ja tää etenee tarkotuksel hitaasti et tulee lukuja :) sit alas sen vaatteet :)

~ Just One Look 2

Avasin talomme oven ja kuulin äitini iloisen tervehdyksen. Eteinen oli täysi muuttolaatikoita ja jätesäkkejä.
"Diana. Meidän ei tarvitse ottaa kalusteita sillä ostimme valmiiksi sisustetun talon. Eli jos pakkaat vaatteesi sun muut tavarat niin muuta et tarvitse." Äiti sanoi tullessaan yläkerrasta. Hän oli varmaankin pakkaamassa. "Ai hei Andy ja Sophia. Tulitteko auttamaan Dianaa ?" Äiti kysyi kun huomasi kaverini.
"Joo." He vastasivat samaan aikaan.
"Me mennään nyt pakkaamaan." Sanoin ja otin jätesäkkejä ja laatikoita mukaani. Menin yläkertaan, Andy ja Spohia seurasivat perässä. Tulimme ovelleni ja Sophia aukaisi oveni. Menin sisälle ja laskin laatikot pieneen huoneeseeni.
"Toivottavasti saan isomman juoneen Lontoossa." Mutisin ja suuntasin hyllylleni jossa oli kirjoja ja muuta sälää. Otin yhden laatikon ja yhden jätesäkin. Aloin lajittelemaan kaikkea mitä tarvitsisin mukaan ja mitä voisin viedä kierrätykseen tai roskiin.
"Mä voisin alottaa sun vaatekaapista." Sophia sanoi ja otti yhden laatikon. Hän avasi natisevt ovet ja vaatekasa tippui hänen päälleen.
"Toivottavasti saat myös vaatehuoneen Lontoossa." Sophia nauroi vaatekasan alla. Mekin aloimme nauramaan ja kävimme auttamassa hänet pois vaatteiden alta.
"Andy. Ota sä tosta yks laatikko ja pura toi lipasto." Sanoin pojalle joka mietti miten voisi auttaa. "Ja jos siellä on jotain mitä et tiedä tarvitsenko niin kysy." Sanoin ja aloin ottamaan kirjoja hyllystä. Laitoin kaikki kirjat nätisti laatikkoon ja menin seuraavalle hyllylle. Siinä oli viisi kehystettyä valokuvaa. Yhdessä olin minä ja Sophia, yhdessä minä ja Andy, yhdessä me kaikki kolme. Neljännessä oli vanha koiramme joka kuoli vuosi sitten. Otin viimeisen kuvan käteeni ja katsoin sitä olin siinä seitsemän vuotta vanhemman veljeni reppuselässä. Kuva on otettu kolme vuotta sitten. Ennen kuin veljeni muutti Englantiin, Lontooseen, riitelimme vain keskenämme mutta nykyään olemme paljon läheisempiä. On Lontooseen muutossa yksi hyväkin puoli, pääsen näkemään veljeäni. Kyynel valui poskelleni kun katsoin kuvia.
"Hei älä rakas itke. En haluu nähä ku itket tai mäki itken." Sophia sanoi ja tuli halaamaan minua.
"Mä en haluu lähteä. Mun koko elämä on täällä. Te ootte täällä." Sanoin itkun seasta. Pian myös Andy oli liittynyt halaukseen.
"Meillekki tulee ikävä sua." Andy sanoi.
"Mullekko teitä." Sanoin ja aloin pyyhkimään kyyneliäni. "Mä en unoha teitä koskaan." Jatkoin vielä ja hymyilin hieman.
"Ei mekä sua." Sophia hymyili. Käännyin takaisin kohti hyllyä ja menin seuraavalle hyllylle. Siellä olo cd-levyni. Otin yhden kasan ja selasin sitä. Laitoin kaikki levyt laatikkoon ja suljin sen sillä se tuli täyteen. Olin heittänyt kaikkea myös roskiin, vanhoja koulukirjoja, monisteita sun muuta. Kyykistyin vielä alimmalle hyllylle jossa oli valokuva albumeja. Avasin yhden. Siellä oli minun lapsuuden kuvia. Laitoin sen viereeni ja katsoin jokaisen albumin läpi nopeasti.
"Diana, tarviitko sä tätä ?" Andy kysyi ja hänellä oli kädessään rikkinäinen rannekoru.
"En mä." Sanoin.
"Aijaa kun täällä lukee 'Forever yours' aattelin et tää ois ollu sulle tärkee." Andy sanoi. Käännyin katsomaan poikaa ja ojensin käteni jotta hän antaisi korun. Hän antoi korun minulle ja katsoin sitä tarkemmin.
"Tämän veljeni antoi tyttöystävälleen kun he erosivat. Hänen tyttöystävänsä ei kestänyt Joshuasta mitään muistoja joten hän antoi sen minulle." Sanoin hiljaa. "Joshua ei tiedä mitään. Minun on aika kertoa." Sanoin ja latoin korun laatikkoon.
"Tulkaa auttaa näitten vaatteiden kaa jos ootte valmiita." Sophia kitisi vaatekaappini edessä.
"Joo." Vastasin naurahtaen. Otin yhden laatikon ja aloin laittamaan vaatteita sinne.

Saimme vihdoin suurimman osan tavaroista pakattua ja enään jäljellä oli viimeiset vaatteet, meikit sun muut. Lento lähtee ylihuomenna aikaisin aamulla. Andy ja Sophia ovat juuri lähdössä ja huomenna teemme jotain kivaa yhdessä.
"Nähää huomenna." Sophia sanoi ja avasi ulko-oven. Halasin heitä nopeasti ja hyvästelin heidät. Suljin oven heidän perässään ja jäin nojaamaan oveen. Miksi muutamme aina kun minulla alkaa sujua ? Huokaisin syvään ja lähdin kohti keittiötä. Menin istumaan läppärini eteen ja avasin sen. Odottelin hetken että kone lämpeää ja avasin netin. Kirjuaduin sisään facebookiin ja bloggeriin. Facebookissa oli kolme ilmoitusta. Katsoin ne nopeasti ja aloin päivittämään tilaa. "Se olis sitten huomenna viiminen päivä Los Angelesissa. Tulee ikävä tätä pleissii. :(" painoin 'julkaise' nappia ja menin bloggeriin. Avasin blogini ja painoin 'uusi teksti' nappia. Aloin kirjoittamaan tekstiä. "Last Day. Se ois sitten huomenna viiminen päivä täällä Los Angelesissa. Vanhempani saovat töitä Lontoosta ja meidän täytyy muuttaa. En halua. Kaikki kaverini ovat täällä. Elämäni on täällä. En halua menettää tätä kaikkea. Tulee ikävä :( x Diana". Julkaisin tekstin ja menin takaisin facebookiin ja tilaani oli tullut monia kommentteja, kuten.
"Mitä miks ?:("
"?"
"hä kerro ! Chat ?"
Aloin kirjoittamaan vastausta. "porukat sai töitä Lontoosta ja me joudutaan muuttaa ylihuomenna. :'(". Pian monet tulivat kommentoimaan uudestaan.
"ei ! Tulee ikävä ! Nähää huomen :*" saman tapaisia kommentteja oli monia. Minusta oli tullut suht suosittu sen jälkeen kun porukka tajusi ettei kiusaaminen kannata. Monista entisistä kiusaajistani oli tullut hyviä ystäviäni. Vastasin jokaiselle myöntävästi ja suljin koneeni. Huokaisin syvään sillä kyyneleet tekivät tuloaan. Tästä juuri huomaa kuinka paljon välitän ystävistäni ja he minusta. Nousin ylös ja join lasin vettä. Lähdin suihkuun ja nukkumaan.

// hehe jatkoin viel tänää :) olkaa hyvä :) alotan jatkon vielä tänää