~ I Can Find You 11

"Mitä vittua sä Harry luulet tekeväs !" Huusin pojalle. Samassa muutkin pojat olivat jo täällä. Liam ja Zayn olivat Debin luona. Hän tärisi ja pelkäsi.
"Sähä et Louis mun naista vie !" Hän huusi. Nostin käteni löin häntä poskelle, heitin hänet maahan ja menin Debbien luo. Hän hyppäsi suoraan kaulaani ja itki. Puristin hänet vartaloani vasten.
"Me mennää hotellille." Sanoin pojille ja nousin Debbien kanssa. Hän vain itki. Menimme hitaasti kohti hotellia ja samassa Paul tuli vastaan.
"Niall soitti. Ihan kauheeta. Missä Harry ja muut nyt on ?" Hän sanoi aluksi säälivänä, loppua kohden vihaisena.
"Seuraava kuja." Sanoin ja jatkoimme Debbien kanssa matkaa. Pääsimme hotellille ja aula oli tyhjä. Onneksi. Menimme hisseille ja suoraan huoneeseemme. Debbie itki koko matkan. Hän on järkyttynyt. Menimme istumaan sängylle. Annoin hänelle peiton ja hän itki minua vasten.

Debbien näkökulma:

Minulla oli kylmä ja tärisin. Peitto ja Louis lämmittivät hieman. Itkin siinä Louisin kylkeä vasten. Hänen kanssaan oli hieman turvallisemman tuntusta, ei kuitenkaan paljoa. Minua pelotti yhä. Haluan pois.
"Louis." Aloitin hiljaa itkun seasta.
"Niin ?" Hän kysyi ja kääntyi katsomaan minua.
"Mä haluan takaisin Englantiin, kotiin. Heti huomenna." Sanoin ja aloin itkemään uudestaan. En halua enään nähdä Harrya.
"Meil on tän Pariisin jälkeen lomaa kotona. Jos olisit vielä tän Pariisin ?" Louis sanoi samaan aikaan ymmärtäväisenä ja säälivänä.
"Niin kai sitten. Mutta nyt haluan suihkuun." Sanoin huokaisten ja yritin nousta mutta jalkani eivät kantaneet ja horjahdin sängylle takaisin.
"Jos kävisit aamulla ?" Louis kysyi ja alkoi ottamaan housujaan pois ja vetäisi collegensa jalkaan. Nyökkäsin vain. Louis ojensi minulle lökärini ja otti farkkuni ja pitkähihaiseni. Laitoin lökärit jalkaan ja menin paikalleni sängylle. Pian Louis tuli taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni ja puristi minut halaukseen. Otin hänen käsistään kiinni ja puristauduin häntä vasten. Aloin kuulla lempeää tuhinaa niskani takaa. Louis nukahti. Yritin itsekkin, mutta aina sulkiessani silmäni Harry tuli mieleeni. Olisiko Harry oikeasti... raiskannu minut ? Mitä jos Louis ei olisi vironnut ? Olisiko Harry tosiaan raiskannut minut ? Karistin kaiken mielestäni ja yritin nukahtaa. Lopulta onnistuin siinä.

Aamulla:

Heräsin siihen että joku silitteli käsivarttani. Raotin silmiäni ja näin hymyilevän Louisin vieressäni. Hän oli juuri kurottautumassa suutelemaan minua kun joku taas rupesi hakkaamaan oveamme. Louis nousi ylös ja minäkin nousin istumaan sängylle. Pian Louis tuli muut pojat ja Paul perässään. Siirsin katseeni käsiini. Oli hiljaista.Nostin katseeni Harryyn. Kyyneleet vieri poskilleni. Se ei ollut Harry.
"Se mies ei ollut Harry." Sanoin kyynelten seasta.
"Miten niin ?" Louis kysyi ja katsoi Harrya.
"Ei niin. Sitä juuri tulimme kertomaan." Paul hymyili. Harryn kasvoissa ei ollut mitään arpia tai jälkiä Louisin lyönneistä.
"Se et ollu sinä." Sanoin ja kyyneleet tulvi silmistäni. Itkin, ilosta. Levitin käteni halin merkiksi ja Harry tuli luokseni. Halasin poikaa.
"Mutta miten ?" Louis kysyi hämillään. Irrottauduimme Harryn kanssa ja hän alkoi hieman punastumaan ja hieroi takaraivoaan.
"Mä vähä niiku sammuin sinne klubille ja tulin about puol tuntia sitte sieltä pois." Harry selitti heiman naurahtaen. Kaikki muut pojat hymyilivät. Niin myös minäkin lopulta ja sen jälkeen myös Harry.

Pojat ja Paul lähtivät ja jäimme Louisin kanssa kahden.
"Mä meen nyt sinne suihkuun." Sanoin Louisille ja otin laukusta pyyhkeen, punotun villapaidan, pillifarkut ja mustan topin. Menin suihkuun ja pesin itseni kunnolla. Pesin myös hiukseni. Puin vaatteeni päälle ja menin Louisin luo. Hänellä oli yllään t-paita ja shortsit. Menin huoneessa olleen kokovartalopeilin eteen ja aloin kuivaamaan hiuksiani. Jätin hiukset hieman kosteiksi ja harjasin ne. Aloin meikkaamaan. En meikannut paljoa mutta hieman, korostin vain sinisiä silmiäni. Olin juuri laittanut meikit pois kun tunsin kädet lantiollani. Katsoin peiliin. Louis seisoi takanani ja kietoi kätensä vatsani päälle ja piti päätänsä olallani. Käännyin kasvotusten poikaan ja laitoin käteni hänen niskaansa, kurkotuin suutelemaan poikaa, onhan hän sentään päätä pidempi. Hän otti takareisistäni kiinni ja nosti minut ylemmäs. Kiedoin jalkani hänen lantion ympärille. Pidimme huulemme yhdessä ja Louis lähti kävelemään kohti sänkyä. Hän kaatoi minut varovasti sängylle. Suoristin jalkani jotta Louis pääsisi paremmin ylleni. Hän nojasi käsillään ylläni. Louis suuteli minua uudestaan alkoi siirtymään kohti kaulaani. Aluksi hän teki kaulalleni pieniä suudelmia ja lopulta aloitti tekemään jälkeä. Pussailin hänen poskeaan ja välillä saatoin puraista hellästi hänen korvaansa. Pian oveltamme kuului taas kaamea hakkaaminen. Miksi aina kun teemme jotain ? Louis nousi turhautuneena ylös ja minäkin nousin mahdollisimman nopeasti. Menin suoraan peilin eteen ja katsoi jälkeä. Se oli todella iso. Aloin tekemään kalanruoto lettiä peittämään jäljen. Sain juuri lettini sidottua kun pojat tulivat huoneeseen.
"No ?" Kysyin ystävällisesti kun pojat istuivat sängyllemme.
"Mennää testaa uima osasto !" Niall hihkaisi. Huokaisin ja naurahdin hieman. Kaivoin laukustani bikint ja otin ne laukkuuni. Louiskin oli jo ottanut uimashortsinsa. Lähdimme kohti alakertaa. Alakerrassa erkaannuimme ja menin yksin naiste pukuhuoneeseen. Otin vaatteeni pois ja laitoin bikinit päälleni. Nostin lettiä ja katsoin jälkeä. Eikö hän pienempää osannut tehdä ? Huokaisin ja laskin letin takaisin jäljen päälle. Kävin suihkussa ja menin allaspuolelle. Odottelin hetken ja tunsin äkkiä jonkun hieman kosteat kädet lantiollani. Käännyin ympäri ja näin virnistävän Louisin. Hän asetti nopean suudelman huulilleni.
"Näytä nopee se jälki." Hän kuiskasi. Nostin lettiäni ja Louisin virne vain kasvoi. Laskin letin takaisin paikalleen.
"Et pienempää osanny tehä ?" Kysyi sarkastisesti. Louis vain ravisteli päätään kieltäväksi vastaukseksi. Pian muutkin pojat tulivat ja aloin katselemaan liukumäkiä ja altaita. Näin pian sellaisen villivirran (?).
"Mennään tohon !" Huudahdin ja osoitin virtaa.
"Joo !" Niall hihkaisi. Louiskim suostui mutta Liam ja Harry halusivat johonkin toiseen liukumäkeen ja Zayn ulkoaltaille auringon ottoon. Lähdimme Lousin ja Niallin kanssa kohti virtaa. Niall käveli edellämme ja Louis vilkuili taakseen. Samassa hän teki saman kuin hotellin käytävällä, läpsäisi takapuolelle. Meinasin kiljaista mutta tukahdutin sen ja loin vain murhaavan katseen poikaan joka virnuili vieressäni. Villivirran luona oli muutamia ikäisiämme jotka selvästi seurustelivat keskenään ja kaksi noin 14 vuotiasta tyttöä. Tytöt selvästi tunnistivat pojat ja tulivat luoksemme. Toisella oli punaiset hiukset ja toisella blondit.
"Moi. Saadaanks me nimmarit ja yhteiskuva ?" Blondi kysyi ja oli vähällä pyörtyä.
"Moi. No mikäs siinä. Onks teillä kamera ja paperii ?" Niall kysyi ja blondi tyttö meinasi oikeasti pyörtyä. Punahiuksinen vain toljotti Louisia.
"Joo on. Me voidaan hakea." Punahiuksinen sanoi ja he lähtivät johonkin. Pian muutkin pojat tulivat. Tytötkin tulivat. Pojat antoivat nimmarit ja oli aika ottaa kuva.
"Deb. Viittiks sä ottaa sen kuvan ?" Louis kysyi hymyillen. Tytöt kääntyivät katsomaan minua. He huomasivat vasta nyt minut.
"Kuka vittu sä oikein luulet olevas ?" Punahiuksinen kysyi ja katsoi halveksuvasti. Niin teki myös blondi. "Se on meidän stylisti Debbie." Liam sanoi.
"Millä vitun oikeudella teijän stylisti liikkuu teijän kaa ? Miten se kehtaa ! Ei se ansaitse liikkuu teijän kaa ! Ja sähä et meijä miehiin koske ! Vitun huora !" Punahiuksinen sanoi halveksuvasti. "Sä oot tollain rumaki !" Hän jatkoi. Nyt riitti. Kyynel valui poskelleni. Käännyin nopeasti ympäri ja suuntasin mahdollisimman nopesti, varoen liuksastumista, ulko-oville. Etsin katseellani jotai paikkaa ja löysin aidan menin aidan luo ja nojasin aitaan. Kyyneliä tulvi silmistäni.

Louisin näkökulma:

"Millä vitun oikeudella teijän stylisti liikkuu teijän kaa ? Miten se kehtaa ! Ei se ansaitse liikkuu teijän kaa ! Ja sähä et meijän miehii koske ! Vitun huora !" Punahiuksinen fani sanoi Debbielle halveksuvasti. Voi kuule tietäsitpä vaan. "Sä oot tollai rumaki !" Sama tyttö jatkoi. Eikä ole ! Hän on maailman täydellisin ihminen. Näin kuinka Debbie lähti itkien pois.
"Anteeksi mutta mun pitää mennä. Muut hoitaa tän kuvan." Sanoin ja lähdin Debbien perään. Etsin katseellani Debbietä ja löysin hänet nojaamassa aitaan. Menin hänen luokseen ja halasin tiukasti. Tiedän miten saan hänet iloiseksi, mutta sen aika ei ole nyt.

Debbien näkökulma:

Tunsin jonkun lämpimät kädet paljasta ihoani vasten. Käännyin ympäri ja vastasin tulijan halaukseen. Hengitin syvään ilmaa ja tunnistin pojan tuoksun, Louis. Tyttö oli oikeassa en ansaitse mun työpaikkaa enkä Louisia. En ansaitse olla heidän kanssaan. Jätän työni.
"Sä ansaitset kaiken mitä saat. Vaik välil ei siltä tunnukkaa." Louis sanoi minulle ja silitti selkääni. Nostin katseeni ja Louis pyyhki kyyneleeni. Hän alkoi hymyilemään ja asetti nopean ja huomaamattoman suudelman huulilleni.
"Noni rakastavaiset. Mennää !" Kuului Harryn ääni ovilta. Näytin hänelle kansainvälistä käsimerkkiä ja lähdimme kohti ovia.
"Ite et ees lähteny lohduttaa !" Louis huudahti pojalle. Menimme taas pukuhuoneisiimme ja vaihdoin vaatteeni. Menin käytävään odottamaan poikia. Pian he tulivatkin.
"Lähetää shoppailee !" Zayn sanoi kun he tulivat.
"Muuten joo mutta mul ei oo enää ylimäärästä rahaa." Sanoin pettyneenä.
"Ei hätää One Direction maksaa !" Niall sanoi. Huokaisin ja kävimme heittämässä tavarat huoneisiimme ja lähdimme kaupoille.

Parin tunnin päästä:

Kello oli jo kuusi ja Zayn oli häipynyt johonkin lähes heti kun lähdimme. Olin ostanut mekon jossa oli vaaleanpunainen yläosa ja valkomustaraidallinen alaosa. Ostin myös mustat korkokengät. Olimme nyt huoneessamme. Lousin puhelin soi. Hän meni muualle puhumaan.
"Hei laita jtn kivaa päälle lähetään ulos." Louis sanoi puhelun loputtua.
"Okkei." Vastasin ja tiesin heti laittavani uuden mekon ja kengät. Aloin laittamaan niitä päälleni samalla kun Louis vaihtoi vaatteitaan vessassa. Otin laukustani myös mustan nahkatakin. Aloin laittamaan hiuksiani tein toiselle puolelle sellaisen jännän letin ja jätin muuten hiukset auki. Niin ettei jälki kuitenkaan näy. Pian Louis tuli vessasta ja sain juuri laitettua viimeiset meikkini. Louis hymyili tuota tuttua hurmuri hymyään. Hänellä oli kanssa todella siistit vaatteet, mustat farkut, valkoinen t-paita ja farkkutakki.
"Wow !" Louis sanoi ja katsoi minua päästä varpaisiin. Hän tuli lähemmäs ja suuteli minua huulille.
"Näytät kauniilta huulipunassa." Virnistin pojalle. Hän naurahti ja alkoi pyyhkimään sitä pois. Korjasin huulipunani ja lähdimme kohti alakertaa. Louis suuntasi autolle joka ilmeisesti odotti meitä. Louis ei edes sanonut kuskille mitään vaan tämä lähti liikkeelle. En tunnistanut kuskia sillä hänellä oli aurinkolasit päässä ja pipo. Louis piti kädestäni koko matkan.

Auto pysähtyi. Olimme siis perillä. Astuimme autosta ja katselin hetken ympärilleni ja samassa tajusin katsoa taakseni. Käännyin ympäri ja seisoin ihan Eifel-tornin juurella. Käännyin katsomaan Louisia joka vain hymyili. Hän otti kädestäni kiinni ja lähdimme ylös. Kuskimme tuli kanssa, mikä oli outoa. Pääsimme ylös ja näin siellä kahden hengen pöydän. Vilkaisin kelloa ja se näytti kahdeksaa. Meillä oli mennyt aikaa valmistautumisessa. Menimme kohti kauniisti katettua pöytää ja Louis auttoi minut kohteliaasti pöytään.

Ilta meni syödessä ja jutellessa.
"Louis. Kiitos." Sanoin kyynel lähes silmässä.
"Kiitos mistä ?" Hän kysyi.
"Sä pelastit mun hengen sillon. Jos sä et ois tehny sitä niin en ois nyt viettänyt mun elämäni parasta iltaa." Sanoin.
"Mennään katsomaa maisemia." Louis sanoi ja nousi. Nousin hänen perässään ja menimme seisomaan reunalle. Kello oli ehkä kymmenen ja aurinko alkoi pian laskea.
"Täällä on niin kaunista." Sanoin hiljaa.
"Mutta ei niin kaunista kun sä." Louis sanoi ja nyökkäsi kuskillemme. Kuskimme otti taskustaan rasian, joka oli suurempi kuin sormusrasia. Hän toi sen Louisille ja meni kauemmaksi. Louis avasi rasian ja siellä oli kaunis kaulakoru, jossa oli avain ja kukka.
"Tämä on sun avain mun sydämmeen." Louis sanoi ja laittoi korun kaulaani. Kyyneliä tulvi silmistäni. Louis sai korun kaulaani ja suuteli minua. Se oli täydellisin suudelma ikinä. Romanttinen, täydellinen. Alkoi tuulla ja tuuli heitti hiuksiani minne sattuu, suutelimme siinä auringonlaskussa, Eifel-tornissa.

//anteeksi tämä tauko ! Eilen en voinut kirjottaa kun olin Isacin keikalla ja kuolin. :3
Ja sitte niiku sitä enne poistin tän luvun XD mutta vihdoin sain sen uuestaa kirjotettuu :) ja tämä ei ollut vika osa ehei ;) ja palautettaa ja kommenttei nii ne innostaa kirjottamaan !:) kiitos kaikille neljälle kommentoijalle nekin oli jo mulle paljon sillä luulin ettei kukaan lue näitä :) kiitos
Ja loppuu eka kuvas sen ekat vaatteet, sit seuraavas se mekko, takki, kengät ja koru sit vikas kuvas sen kampaus :)