~ I Can Find You 8

Päätimme muiden kanssa jäädä odottamaan että Niallin ja Zayn äänitys on ohi ja menemme sitten yhdessä jonnekkin. Niall lauloi ensin. Yht'äkkiä hän alkoi ottaa paitaansa pois. Olin hieman ihmeissäni.
"No mitä ? Pystyn keskittyä paremmin näin." Hän naurahti.
"Joo ihan sama kuhan saadan tämä nyt kuntoon." Jokin mies sanoi. Niin he alkoivat äänittämään.

Äänitys oli vihdoin ohi ja kello on jotain kymmenen. Lento lähtee aikaisin aamulla. Ehkä olisi sittenkin hyvä mennä nukkumaan.
"Mä meen ainaki nukkumaan." Sanoin pojille kun pääsimme hotellille.
"Joo mäki tuun." Louis hymyili.
"No öitä pojat." Sanoin pojille ja lähdimme Louisin kanssa kävelemään huoneellemme. Kuulin kuinka Harry sanoi 'uuu' tai jotain sellaista. Näytin vain hänelle kansainvälistä käsimerkkiä selkäni takana. Kuulin kuinka he nauroivat. Menimme huoneellemme ja kumpikin alkoi kaivaa avaintaan. Kerkesin kuitenkin ensin ja avasin oven heitin ugini pois jalasta ja otin henkilökunta kortin kaulastani. Kävelin sängyn luo ja rojahdin siihen makaamaan. Louisia ei näkynyt. Nousin sängyltä ja menin katsomaan missä Louis on. Huoneemme on sellainen että täällä on vain vessa ja tämä yksi huone. Vessan ovi oli auki joten siellä hän ei ollut. Kuulin kuinka Harry huusi käytävässä. Mutta kenelle ? Jäin oven taakse kuuntelemaan. Pian kuulin toisenkin osapuolen äänen, Louis. Olin pyörtyä. Mistä he riitelevät ? "Mä en oo tehny Debbielle mitään !" Lousi huusi, äänestä päätellen itkuisena. Mitä ? Onko Harry sanonut niin. "Mä tiedän että sä haluat sen vain lohduksi sänkyyn kanssasi. Sullakun noita yhden illan juttuja on ollut !" Harry huusi vuorostaan. Lohduksi sänkyyn ? Yhden illan juttuja ? "Mitä sä Harry sanoit !" Louis huusi. "Lohduksi sänkyyn ja yhden illan juttuja." Harry sanoi äänestä päätellen virnistäen. Hän ei voi olla tosissaan. "Puhu vaa omasta puolestas !" Louis huusi. Sitten kuului se mitä en halunnut kuulle. Nyrkin isku.

Louisin näkökulma:

Debbie oli juuri mennyt huoneeseenme kun Harry tarttui minua paidasta ja laittoi oven kiinni. "Niin ?" Kysyin pojalta hieman turhautuneena. Halusin nukkumaan.
"Mitä sä oot tehny Debbielle !" Harry huusi.
"En mitään ?" Sanoin ihmeissäni.
"No oletha. Se ei ollut tänään oma ittensä. Hän hymyili liikaa !" Harry vaahtosi. Anteeksi mitä ? Eikö hän sillon aikoinaan saanut Debiä hymyilemään ? Harry läpsäisi minua poskelle. Kyynel vieri alas.
"En oo tehny Debbielle mitään !" Huusin pojalle.
"Mä tiedän että haluat sen vain lohdutukseksi sänkyyn kanssasi ! Sullakun noita yhden illa juttuja on ollut !" Harry huusi. Niin mitä ? Onko Harry seonnut. Halusin Debbiestä ystävän, vain ystävän. Ja yhden illan juttuja ? Ei varmana.
"Mitä sä Harry sanoit !" Huusin pojalle.
"Niin. Lohduksi sänkyyn ja yhden illan juttuja." Hän sanoi virnistäen.
"Puhu vain omasta puolestasi." Huusin pojalle. Nyt riitti. Samassa Harry löi minua nyrkillä naamaan. Horjahdin huoneemme ovea päin. Valuin maahan istumaan. Kyyneliä valui poskilleni. Haluan pois tästä maailmasta. Nyt.

Debbien näkökulma:

Käytävä hiljeni. Avasin oven varovasti ja näin Louisin istuvan maassa. Kyykistyin nopeasti pojan viereen ja halasin häntä. Harryä ei näkynyt missään.
"Mennää tonne sisälle." Sanoin pojalle ja autoin hänet ylös. Menimme huoneeseemme ja Louis istui sängyllemme. Aloin tonkimaan laukkuani löytääkseni jotain puhdsitus tarvikkeita. Löysin vanulappuja ja puhdistusainetta. Menin Louisin eteen kyykkyyn ja yritin katsoa poikaa silmiin. Hän vain käänsi päänsä pois.
"Louis. Anna mun puhdistaa toi haava." Sanoin pojalle. Vihdoin hän antoi minun katsoa sitä. Poski oli aika paha. Otin vanulle puhdistusainetta ja laitoin varovasti sen pojan poskipäälle. Poika sulki silmät kivusta.
"Mitä se Harry tarkotti sillä jutullaan ?" Kysyin varovasti.
"Ai sä kuulit." Louis sanoi.
"Joo. Kuulin." Vastasin pojalle.
"No jotain känni sekoiluja mutta ne ei oo mitään merkkaavia juttuja." Louis sanoi hiljaa. Hänestä huomasi kun hän puhuu totta, kuten nyt.
"Entä se et haluut mut sänkyy lohduks ?" Kysyin varovasti.
"Se oli joku Harryn oma juttu." Louis hymyili, mutta se ilmeestä päätellen sattui. Hymyilin vain.
"No hyvä." Sanoin lopulta ja pistin puhdistusaineen pois ja menin istumaan hänen vierelleen. Nousin kuitenkin nopesti ja otin viime öiset vaatteet laukustani ja menin vessaan vaihtamaan ne.

Tulin vessasta ja Louiskin oli jo vaihtanut housunsa. Hän istuskeli sängyllä ja haroi hiuksiaan. Heitin vaatteeni laukkuuni ja menin sängylle. Louis kaatui selälleen.
"No ?" Kysyin pojalta. Hän huokasi syvään.
"Mitähän Harry teki sen äskeisen jälkeen." Hän sanoi ja hieraisi kasvojaan.
"Liam ei ole vielä soittanut joten hän meni huoneeseensa kaiken järjen mukaan." Sanoi rohkaisevasti. "Mutta käydää nyt nukkumaa." Jatkoin. Louis hymyili ja tuli viereeni. Täällä oli taas kylmä. Jotenkin tuuriani.
"Louis." Sanoin hiljaa.
"Niin ?" Hän kysyi.
"Lämmitä mua." Sanoin pojalle menin hieman lähemmäks. Louiskin tuli lähemmäks ja kietoi vahvat kätensä ympärilleni. Louis nukahti onneksi nopesti. Niin kuin minäkin.

//jea toinen luku tänää:D vähä tälläi lyhyempi :)

~ I Can Find You 7

Parin päivän päästä, Debbien näkökulma:

Pakkailimme tavaroitamme. On siis aika hyvästellä tämä paikka. Tänään lentäisimme Meksikoon. Olen jutellut Louisin kanssa ja hän on minulle kuin veli, näinkin lyhyessä ajassa. Samoin muut pojat. Otin laukustani valkoisen kireän topin, harmaan löysän college paidan jossa luki 'new york', vaaleat farkut, kaulahuivin ja ug-saappat. Puin vaatteet ylleni ja harjasin hiukset korkealle ponnarille. Harry tuli huoneeni ovelle virnuilemaan.
"Mä muistan ton paidan." Hän sanoi. "Se oli sulla kun tavattiin ekan kerran." Hän virnisti. Niinpä tietenkin. Olen saanut tämän setäni vaimolta kun hän kävi New Yorkissa yhtenä kesänä. Paita on minulle todella tärkeä. En tiedä miksi. Huokasin vain syvään. Kaikki muistuttaa minua Harryn ja minun suhteesta. Tunsin lämpimien käsien kietoutuvan ympärilleni. Harry pisti päänsä olkapäälleni. Niinpä tietenkin.
"Harry. Anna mun pakata rauhassa." Sanoin hiljaa. Halusin olla yksin. En tiedä miksi. Se vain tuntui oikealta.
"Entäs jos en ?" Hän kysyi äänestä päätellen virnistäen.
"Mä potkasen sua haaroihin." Sanoin kyllästyneenä. Samassa poika päästi irti ja poistui hymyillen huoneesta.

Istahdin sängylleni. Tämä tuntuu niin oudolta. Elän unelmaani. Löysin Harryn ja pojan johon olen 'törmäillyt', eli Louisin, teen unelma työtäni, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Mitä ? Huokaisin syvään. En tiedä ansaitsenko tätä ? Onko tämä vain unta ? Kyyneliä vierähti poskilleni. Annoin niiden valua. Kuulin käytäväoven käyvän ja Harryn sanovan 'huoneessaan'. Joku tuli ovelleni.
"Deb..." Louis sanoi. Hän tuli vierelleni.
"Niin ?" Kysyin. Miksi hän tänne tuli ?
"Mä halusin vaa tulla sanomaa että oot tärkee tapahtu mitä tapahtu ?" Louis sanoi. Mitä ? Mitä hän tuolla tarkoitti ?
"Louis. Mitä sä tolla tarkotat ?" Kysyin hieman hädissäni.
"Mä... en tule teidän kanssa Meksikoon... Mä lennän Lontooseen." Hän sanoi hiljaa. Mitä ?! Ei hän voi tehdä sitä !
"Louis mä toivon että et ole tosissasi." Sanoin ja halasin poikaa. Kuulin Niallin naurua ovelta. Katsoin ovelle. Siellä oli Niall, Zayn, Harry ja Liam ja jokainen nauroi hulluna. Pian tajusin. Hän huijjasi. Pian Louiskin nauroi.
"No just ! Onks tälläi teist kivaa !" Sanoin hieman huvittuneena. Kaikki hiljeni. Hiljaisuus, pahin asia milloin aina repeän. Repesin nauruun. Pian pojatkin jo nauroivat.

"Harry oli huomannu että olet jotenkin hiljainen ja sulkeutunut etkä naura vaikka ennen nauroit koko ajan. Joten halusin vain saada sinut nauramaan ja nähdä naurusi." Louis sanoi kun kuljimme laukkujemme kera kohti lentokonetta. Olin ihan ihmeissäni. Louis, halusi nähdä nauravani ? Hän hymyili tuolla lumoavalla hymyllään. Siis millä ? Mitä mitä mä sanoin ? Lumoavalla ? Niin. Lumoavalla hymyllä. Kaverina siis. Hymyilin itsekkin. En voinut olla hymyilemättä. Menimme koneeseen, onneksi rauhassa ilman faneja. Menin istumaan kuuden paikalle ikkunan viereen. Harry tuli samalle riville mutta jätti yhden penkin väliin. Siihen istahti Liam. Louis tuli istumaan vastapäätäni. Hän vain hymyili. Aika hyvin päässyt heidän erosta yli. Tai ehkä he ovat eronneet jo kauan sitten ja nyt se tuli mieleen. No minulle se on se ja sama. Laitoin kuulokkeet korviini ja laitoin musiikin päälle. Pistin vyönikin kiinni. Pojat juttelivat kaikest keskenään, tai siis Louis keskittyi puhelimeensa aika tiukasti. Onkohan hänellä joku uusi ? Ei sillä että minua haittaisi, mutta silti olisi kiva tietää. Katselin Louisin kirjoittamista. Hän kirjoitti pitkään eika useita viestejä. Puhelimeni värisi taskussani. Otin sen sieltä varovasti. Viesti, Louisilta ? Avasin viestin. "En haluu puhuu noiden muiden kuullen ja sulle tiedän, että voin avautua ja et kerro muille. Oon ihastunu väärään ihmisee. Mitä mä voin tehä ? Mun sydän vaa hakkaa tuhatta ja sataa jos se kattoo mua tai hymyilee. Mä vaa haluisin suudella sitä.. mua vaan pelottaa, että pilaisin meidän välit sillä. Tai en ees voi kertoa mun tunteista ku mua pelottaa et meijä ystävyys on sitte ohi... Mitä mä voin tehä ? -Louis" Aika vaikee tilanne sillä. Aloin kirjoittamaan vastausta.

Louisin näkökulma:

Mä en voi mun tunteille mitään. Mä haluun kertoa sille tytölle. Mutta miten. En kestä tätä tunnetta enää. Puhelimeni värisi viestin merkiksi. Debbie vastasi. "Sun pitää miettiä mikä sut saa tuntemaan silleen sitä tyttöö kohtaa ja miettiä että jos sekin ois kiinnostunu susta. Sä et menetä mitään jos kerrot. Enemmän menetät jos et kerro. Mutta mieti onko se sitte liian kiusallista jos se on vain yksipuolista ? Mä toivon että voit vielä kertoo sille. Se tyttö on kyllä varmasti todella kaunis kun sut tietää. Se on kans todella onnekas. :)-Debbie". Niinhän se on. Se tyttö on maailman kaunein. Näppäilin lyhyen vastauksen "kiitos. Oot ihana !-L". Debbie aina auttaa minua. Hän on kuin yksi siskoistani. Hymyilin itsekseni. Pistin puhelimen pois ja vetäisin peiton päälleni. Aloin nukkumaan.

Debbien näkökulma:

Saavuimme Meksikoon. Oli ilta kello oli ehka kahdeksan. Menimme autolle ja muutamia faneja oli siellä, pääsimme kuitenkin aika nopeasti hotellille.
"Täällä olemme kaksi yötä ja meillä on taas kolme huonetta teille kuudellelle." Paul sanoi. "Mutta tällä kertaa minä päätän kuka menee kenenkin kanssa." Hän jatkoi ja jakoi jokaiselle avaimen. Menimme hisseille katsomatta avaimiamme. Sovimme että menemme jokainen yksi kerrallaan huoneeseen ja katsomme kuka tulee kanssasi. Ensimmäisen lähti Niall, hänen jälkeen Zayn, Harry, Louis, Liam ja sitten viimeisenä lähdin minä. Katsoin huoneeni numeroa, 587. Lähdin kulkemaan kohti huonetta vetäen laukkua perässäni. Avasin oven.
"Moi ?" Huusin. Louis käveli ovelle, ilman paitaa. Olin sulaa. Rupesin hymyilemään. Louisilla oli pipo päässä ja lökärit jalassa. Hän oli todella suloinen. Hänkin hymyili.
"Huomasin että täällä on vaan yksi parisänky." Louis rikkoi hiljaisuuden.
"Mä voin nukkuu tossa sohvalla." Hän jatkoi.
"Etkä varmaan nuku ! Me nukutaa molemmat siel sängys. Ku ei me kuitenka mitään tehä." Sanoin ja menin pojan ohi katsomaan enemmän huonetta. Se oli pieni mutta tarpeeksi tilava meille. Tuo sai sen kuulostamaan että olemme jokin pari ? Ei emme ole. Olemme ystäviä. Ei enempää. Istahdin sängylla ja näin kuinka Louis nojasi seinään ja hymyili.
"Mitä ?" Kysyin hieman naurahtaen.
"Ei mitää." Hän hymyili ja tuli viereeni. "Mutta käyää nukkumaa huomenna on kiireine päivä." Hän hymyili.
"Joo. Mä käyn vaihatamassa vaatteet ensin." Hymyilin. Avasin laukkuni ja otin sieltä lökärit. Menin vessaan ja lukitsin oven. Vaihdoin housut. Voin nukkua tässä topissa. Menin Louisin luokse. Hän istui sängylla ja selaili televisiota. Heitin farkut ja paidan matkalaukkuni päälle ja menin omalle paikalleni sänkyyn. Louiskin oli ottanut pipon päästään. Kömmin sänkyyn peiton alle ja sammutin oman puolen valoni.
"Öitä Louis." Sanoin pojalle.
"Öitä Deb." Hän vastasi. Vedin peittoa enemmän päälleni. Täällä oli hieman viileä. Yritin nukahtaa mutta minulla oli kylmä.
"Onks sulla kylmä ?" Louis kysyi.
"No vähä." Vastasin. Louis tuli lähemmäs.
"No jos mä lämmitän sua ?" Hän kysyi varovasti.

Louisin näkökulma:

Huomasin Debbien tärisevän.
"Onks sulla kylmä ?" Kysyin häneltä.
"No vähän." Hän vastasi. Menin hieman lähemmäs.
"No jos mä lämmitän sua ?" Kysyin varovasti.
"No jos sä viittit." Hän vastasi. Kiedoin käteni hänen ympärille. "Kiitos Louis että pelastit mun hengen sillon." Hän sanoi. Niin, pelasti kolme vuotta nuoremman tytön jota kiusattiin vanhempien kuolemisesta. En halunnut että hänelle käy mitään enään. Hän on jo kokenut liikaa. Hän nukahti ja niin tein minäkin.

Aamulla, Debbien näkökulma:

Heräsin lämpimässä halauksessa. Louisin kädet oli yhä ympärilläni.
"Louis. Louis." Herättelin poikaa.
"Mmmh" Louis mutisi unisena.
"Sun pitäs herätä tai ees päästää irti että pääsen vaihtamaan vaatteet." Sanoin pojalle.
"Paljon kello." Hän mutisi unisena.
"Kohta yhdeksän." Sanoin.
"Joo. Mä nousen kohta." Hän sanoi ja päästi irti. Nousin ja suuntasin laukulleni otin puhtaat alus vaatteet ja uuden topin ja muut eiliset vaatteet. Suuntasin vessaan. Vaihdoin vaatteeni ja pesin kasvoni. Meikkasin kevyesti ja avasin hiukseni. Harjasin pitkät hiukseni ja laitoin uudestaan kiinni. Tänään on haastattelu ja yksi keikka. Menin katsomaan onko Louis liikkunut mihinkään. Hän oli levittänyt koko laukkunsa lattialle.
"Missä ne on ?" Hän kysyi itsekseen.
"Mitä sä etit ?" Kysyin pojalta joka heitteli vaatteitaan ympäriinsä.
"Mun mustia farkkuja." Hän tuhahti. Otin mustat farkut naulakosta ja ojensin ne pojalle.
"Ai näitä ?" Naurahdin.
"Just ne !" Hän sanoi ja alkoi tunkemaan farkkuja jalkaansa. Hän otti myös t-paidan ja pisti sen päälleen.
"Lähetää aamupalalle. Muut pojat ootta meitä." Hän sanoi. Otin puhelimeni ja avaimen. Menkn käytävään, suoraan hisseille. Louis tuli pian perästä.

Pääsimme alas missä muut pojat odottivat meitä.
"Mikäs teillä kesti ?" Harry virnisti. Louis meni ihan punaiseksi.
"Tää yks ei löytäny housujaan." Sanoin. Harry ja Niall rupesivat nauramaan.
"Tyhmät. Ei me tehty mitään sellasta mitä luulette." Tuhahdin ja lähdin kohti ravintolaa. Pojat tulivat pian perässä. Otin ruokaa ja menin pöytään mihin mahtuisimme kaikki. Pian pojatkin tulivat pöytään. Söimme ja juttelimme kaikesta samalla. Kun olimme syöneet oli aika lähteä haastattelu paikalle.

*aikahyppy iltaan*

Keikkaan oli vielä tunti aikaa. Olin valitsemassa vaatteita pojille yhdessä Loun kanssa. Kun saimme ne valittua kävimme viemässä ne pojille. Pojat vain pelleilivät ja Niall söi.
"Kymmenen minuuttia." Paul huikkasi nopeasti. Menikö tunti jo ?! No ihan sama. Pojat alkoivat vihdoin vaihtamaan vaatteita ettei tulisi liian kiire. Faninien kiljunta kuului tänne taakse asti vaikkei pojat edes olleet vielä lavalla.
"Louis älä pelleile. Kohta pitää mennä ! Zayn tänne se skeittilauta ! Niall pistä se pussi jo pois ! Harry nyt pitää mennä !" Jokin turvamies huusi pojille. "Ja Liam se puhelin pois !" Hän vielä huusi. Olin vähällä revetä. Pojat käyttäytyvät kuin 5 vuotiaat vaikka keikka alkaa kohta. Vihdoin pojat rauhottuivat ja menivät aloitus paikoilleen sermien taakse. Vaikka he pelleilevät he silti hoitavat keikat kunnialla. Se on heissä yksi parhaista piirteistä.

Keikka loppui ja pojat kiiruhtivat keikkabussille, sillä tänään vielä äänitetään uutta biisiä. Juoksin heidän perässä henkilökunta kaulanauha kaulassa. Muutama turvamies pysäytti minut mutta näytin vain henkilökunta korttini niin pääsin jatkamaan matkaani. Muutamia fanejakin näkyi bussin luona muttei mitään hulluja määriä. Menin bussiin poikien luo.
"Tänään äänitetään vielä Niallin ja Zaynin sooloja ja sitten on vapaata." Paul sanoi bussin lähtiessä liikkeelle.
"Entä me muut ? Mitä me saadaan tehä ?" Liam kysyi.
"Voitte tehä mitä vaan,mutta kännejä ette vedä, koska huomenn lähetään." Paul sanoi. Pojat nyökkäsivät.

//olkaa hyvä :) vammai loppu xd mutta tossa alussa pitäs olla vain ne viestit kursivoitu mutta mun puhelin vammas ja teki sen tollee :d mutta ei voi mitää :D täs viel kuva sen tytön vaatteist :)

Ps. arvakkaa kuka oli kattomas This Is Usin Lahes ;) oli ihan paras leffa ikinä !<3 itkinki muutams kohas :) jos ette oo viel käyny nii kannattaa käyä !:) ja sit että jos kommentoitte niin se saa mut kirjottamaan ! Se luo lisää innostusta tähän hommaan että ois kiva tietää lukeeko näitä kukaan eli laittakaas kommenttii toho alas !:)

~ I Can Find You 6

Heräsin aamulla Harryn herätyskellon soidessa ärsyttävästi.
"Harryy !" Huusin pojalle. Hän oli jättäny puhelimen olohuoneen tapaiseen huoneeseen. Nousin sängystä sillä Harry ei näyttänyt nousevan. Vilkaisin kelloa. Kahdeksan. Menin Harryn puhelimen luo ja otin sen käteeni. Menin Harryn huoneeseen. Nukkuu kuin tukki. Laskin puhelimen yöpöydälle. Läpsäisin poikaa päähän mikä sai hänet säpsähtäen hereille. Harry ponkaisi heti istumaan.
"Ai hitto !" Hän karjui. Hymyilin vain.
Oli ihan hiljaista kunnes seinän takaa, Liamin ja Niallin huoneesta, alkoi kuulua ääniä. "Ei. Liam älä !" "Kyllä. Juuri nyt." Olin kauhistunut. Mitä he tekevät ? Ponkaisin ylös vaistomaisesti. Juoksin käytävään Harry kannoillani. Aloin hakkaamaan ovea kuin hullu. Unisen näköinen Niall tallusti ovelle hiukset sekaisin.
"Mitä te teette ?!" Huusin blondille. Hän hieraisi silmiään. Liam talssi kanssa ovelle.
"Ai moi Deb. Nii siis avasin tellakkarin just. Ei me olla muuta tehty kui ?" Liam sanoi. Harrykin oli ovella.
"Ei mutta ihan ku Niall ois huutanu täält 'Liam lopeta' ja voihkinu ja sitte sä Liam oisit vastannu 'kyllä. Juuri nyt.' Ja kuulunu taas lisää ihan pelottavii äänii. Ja ne äänet kyllä kuulu kahelle miehelle." Harry selitti. Pojat repesivät nauruun. Katsoimme Harryn kanssa toisiamme ihmeissämme.
"Se tuli siitä elokuvasta mikä tuli ihan sattumalta." Liam sanoi naurun seasta. Katsoin poikaa et-ole-tosissasi-ilmeellä.
"Tuu vaikka kattoo." Niall sanoi ja vetäiso minut huoneeseen missä oli suuri televisio. "Vaihettii heti kanavaa ku nähtii et mikä elokuva sielt tuli." Blondi jatkoi. Liam otti kaukosäätimen ja painoi edellinen kanava-nappia ja sieltä ilmestyi jokin pornokanava. Olin lähellä pyörtyä. Onneksi Niall seisoi vieressäni ja pystyin ottamaan hänestä tukea.
"Liam, vaiha kanava." Niall sanoi. Joo hyvä idea. Liian rajua. Menin sohvalle istumaan.
"Millon teillä on se haastattelu ? Tarvitaanko mua siellä ?" Kysyi sillä haluan unohtaa sen mitä juuri näin.
"No se on ihan televisio haastattelu,joten uskosin että joo." Harry sanoi.
"Ok. Monelta se on ?" Kysyin.
"Tunnin päästä !" Liam huudahti. Nousin nopeasti ylös ja suuntasin huoneeseeni. Meikkasin nopeasti ja etsin itselleni vaatteita. Otin laukusta valkoisen topin, vaaleanpunaisen reiällisen paidan ja vihreät minishortsit. Onneksi oli lämmin keli joten ei tarvitse hirveästi pukea. Otin vielä mustat pilot aurinkolasini ja lähdin huoneestani. Harryllä oli valkoinen kaulus paita josta oli ylimmät napit auki niin että linnut rinnassa näkyivät hieman ja mustat pillifarkut.
"Noni mennää." Sanoin pojalle ja otin iphoneni ja huoneenavaimet mukaan. Laitoin mustat balleriinat jalkaan ja menin käytävään. Suuntasin hisseille ja painoin hissin tulemaan ylös kerrokseemme. Olemme seitsemännessä kerroksessa ja kerroksia on kymmenen. Hissi tuli ja menimme sinne. Siellä ei ollut muita.

Pääsimme alas missä muut pojat jo odottivat meitä. Katseeni osui heti Louisin sinisiin silmiin. Hän ikävä kyllä käänsi katseensa heti pois. Onkohan kunnossa ? Hän vaikuttaa kovin poissa olevalta. Voisin kysyä häneltä oikealla hetkellä.
"Missä Paul ?" Harry kysyi. Samassa tuttu mies käveli hisseiltä luoksemme.
"Tässä minä." Hän naurahti. "Muut menivät jo edeltä joten eiköhän mennä." Paul jatkoi ja lähti kävelemään oville. Tuttu auto odotti meitä ulkona. Itseasiassa se on limusiini. Louis istui vastapäätäni ikkunapaikalle. Lähdimme kohti haastattelupaikkaa. Pojat juttelivat kaikesta. Paitsi Louis hän vain katsoi ulos ikkunasta. Nyt ei ole kaikki kunnossa.

Auto pysähtyi. Olimme siis perillä menimme ulos missä oli paljon faneja. Muutamille onnekkaille annettiin nimikirjoitukset mutta aikaa ei ollut paljoa joten menimme nopeasti sisälle. Sisällä pojat saivat omat pukuhuoneet.
"Öm. Paul. Mitä mä teen ?" Kysyin varovasti.
"Tänään stylistejä on jokaiselle oma ja sinut laitoimme Louisille." Paul sanoi ja jatkoi jutustelua vissiinkin haastattelijoiden kanssa. Suuntasin Louisin pukuhuoneelle. Ovi oli raollaan. Kurkkasin sisälle.  Louis istui pää käsissään ja haroi hiuksiaan.
"Ääärgh !" Louis huusi ja löi päänsä seinään. Hän oli vihainen. Mutta kelle ? Koputin oveen varovasti.
"No mitä !" Louis karjaisi.
"Eiku mä tulin vaan valitsemaan ne sun vaatteet. Mutta voin mä mennä poiskin." Sanoin varovasti. En halua suututtaa häntä enempää.
"Ai. Anteeks. Ei sun tarvis kuunnella mun ärjymistä." Louis sanoi hieman hymyillen. Menin sisälle ja istuin sohvalle Louisin viereen.

Lousin näkökulma:

Debbie istui viereeni. Hänen takiaan juuri olen vihainen. En siis hänelle vaan itselleni. Olen vihainen itselleni.
"Mikä sulla oli ?" Debbie kysyi varovasti. Juuri se kysymys mihin en halua vastata.
"En vaa ole nukkunu kunnolla pariin yöhön nii väsyttää ja pinna kireellä. Mutta onneksi huomenna on vapaapäivä." Sanoin ja väsäsin tekohymyn naamalleni. Debbie vain nyökkäsi. Hän nousi ylös ja alkoi katsomaan vaaterekkiä. Hän on niin kaunis. Miten en ole aikasemmin kysynyt mitään hänestä ?
"Jos sä laitat tän ja nää ?" Debbie sanoi ja heitti minulle valkoisen t-paidan ja mustat farkut. Hymyilin vain vastaukseksi. Hän poistui ja vaihdoin vaateet. Kelpaa minulle. Menin huoneestani haastattelijan luo ja sovimme milloin tulemme sun muuta. Muutkin pojat olivat toki jo paikalla.

Zaynin näkökulma:

Haastattelu alkoi ja Louis oli hirveän kireä ja vilkuili ympärilleen.
"Entä miten nais rintamalla ?" Haastattelia kysyi. Siinä se. Louis nousi paikaltaan ja lähti huoneesta. Kaikki olivat kuin puulla päähän lyötyjä. Harry jopa oli lähdossä hänen perään mutta estin sen.

Debbien näkökulma:

Olin muiden stylistien kanssa juttelemassa ja tutustumassa heihin. Varsinkin Lou oli todella mukava. Mutta yht'äkkiä Louis ryntäsi haastattelupaikasta. Hän suuntasi suoraan huoneeseensa. Pian Zayn tuli hänen perästään.
"Mihi Louis meni ?" Hän kysyi. Osoitin Louisin pukuhuonetta. Hän loi huulillaan sanan kiitos. Siinä samassa hän oli jo jatkanut matkaansa.

Louisin näkökulma:

"Entäs miten nais rintamalla ?" Haastattelija kysyi. Nyt riitti. Nousin paikaltani ja suuntasin suoraan pukuhuoneeseeni. Suljin oven ja menin sohvan viereen maahan istumaan. Miksi juuri se kysymys ? Olemme juuri eronneet Eleanorin kanssa ja nyt Debbie. Liikaa minulle. Painoin pään polviini ja tein niin kuin tytöt yleensä, purskahdin itkuun. Kuulin koputusta ovelta. Ovi aukesi varovasti.
"Louis..." Kuului Zaynin ääni ovelta. Nostin hieman päätäni. Zayn tuli lähemmäs. "Mikä sulla on ?" Zayn kysyi ja halasi minua. Pyyhin kasvoni ja nousin sohvalle istumaan.
"Erosimme Eleanorin kanssa pari päivää sitten..." sanoin hiljaa. "En enään ollut onnellinen hänen kanssaan." Jatkoin. Se oli totta. En ollut enään onnellinen hänen kanssaan.
"Miks et kertonu meille ?" Zayn kysyi.
"En tiedä." Sanoin. "En yksin kertaisesti tiedä.
"Meijän pitää mennä jatkamaan." Zayn sanoi ja lähti. Pyyhin kyyneleeni ja menin hänen perässään takaisin.

"Anteeksi tuo äskeinen. Se johtuu siitä että... Erosimme Eleanorin kanssa pari päivää sitten." Sanoin haastattaelijalle.
"Selvä." Hän vastasi. "Mennäänpäs seuraavaan aiheeseen. Onko teillä tulossa uusia biisejä lähi aikoina ?" Hän kysyi.
"No onha tuo yksi tekeillä." Liam sanoi viekkaana.

Debbien näkökulma:

Haastattelu loppui. On aika saada selville mikä Louisilla. Louis meni suoraan pukuhuoneeseensa. Menin lähes heti hänen peräänsä. Menin ovelle ja koputin siihen.
"Joo." Louis mutisi. Menin sisälle ja Louis oli siellä ilman paitaa. Hän on kyllä komea. Menin hieman ujoksi sillä näin hänet ekan kerran ilman paitaa.
"Saanks kysyy et miks tulit niin vihasena sieltä ? Siis sillo keske kaike." Sanoin varovasti. Louis taputti sohvaa viereltään, että tulisin hänen viereensä. Menin istumaan hänen viereensä.
"Me... erottiin sen mun tyttöystävän Eleanorin kanssa pari päivää sitten..." Louis sanoi hiljaa. "Mä en ollut enää onnellinen sen kaa. Se ei tuntunu oikeelta." Hän jatkoi. Voi toista. Halasin poikaa. En voinut sanoa mitään.
"Voi sua." Sanoin kuin irrottauduin halauksesta. Louisin poskilla oli muutama kyynel. Pyyhkäisin ne pois.
"Sit viel sä tulit...." hän jatkoi.
"Mitä minusta ?" Kysyin ihmetellen.
"Sä sait mut tajuumaan että Eleanor ansaitsee paremman ku mut..." Louis sanoi. "Tai siis sun tarina sai mut tajuumaan sen." Hän jatkoi.
"Mitä ?" Kysyin hiljaa.
"Niin... Sillon kun estin sun itsemurhan luulin että mä olen se jonka pitää hypätä sillä en ole ansainnut elämääni. Minulla on yhä sama tunne..." Louis selitti. Ei hän voi olla tosissaan.
"Hei Louis... Sä oot yks parhaista poikaystävä ehdokkaista." Sanoin hymyillen rohkaisevasti. Vihdoin hänkin hymyili, aidosti. Halasin poikaa uudestaan. En halua menettää ihmistä joka pelasti henkeni. Nyt on minun vuoroni.

//juhuu.. sain luvun valmiiks :) alotan uuden tänään mutta en tiedä koska julkaisen. Ja kuva sen tytö vaatteista ja sitte myös koko bändin vaatteista :)

~ I Can Find You 5

Harry. Henkilö jonka nyt vähiten halusin nähdä. Olen juuri alkanut päästä yli hänestä ja siitä että jätettiin tekstiviestillä ja sen jälkeen vain kadotaan. Olin kylläkin kaivannut häntä mutta yksi asia on varma. Häntä en ota takaisin.
"Anteeksi..." Kuulin Harryn mumisevan muut pojat katsoivat meitä hieman oudoksuen. Samoin Paul. Niin joo tunnistin hänet kun näin Harryn. Pudotin laukkuni maahan ja valuin kyykkyyn. Tunsin kyyneleitä poskillani. Kuulin Harryn askelten loittonevan ja listan kirosanoja tulevan hänen suustaan. Tunsin jonku käden pian selälläni. Joku lähti juoksemaan en tiedä kuka, enhän tiedä muiden nimiä.
"Ootko sä kunnossa ?" Nuoren miehen ääni kysyi vierestäni. Kapsahdin tuon kaulaan niin että hän oli vähällä kaatua. Ihan sama kuka hän on. Tarvitsen nyt vain jonkun joka tukee. Eromme aikaan minua ei kukaan kuunnellut. Poika jonka kaulaan olin kapsahtanu silitteli selkääni rauhoittavasti.
"Mitä tuo oli ?" Kuulin jonkun sanovan. Menin pois pojan kaulasta ja katsoin häntä tarkemmin hän oli se ruskea hiuksinen.
"No kertokaa ensin nimenne." Sanoin ja pyyhin kyyneliäni.
"Mä oon Liam." Poika jonka kaulassa olin roikkunut sanoi.
"Mä oon Niall." Blondi poika isolla hymyllä sanoi. Tai siis ei hän enään hymyillyt.
"Mä oon Zayn." Musta hiuksinen sanoi. "Ja Paulin sä vissiin tiedätkin." Zayn jatkoi. Nyökkäsin vain.
"Nonii nyt kun tiiät meijät nii mennään koneeseen ja voisitko kertoa kaiken lennon aikan ?" Niall kysyi. Hymyilin pienesti ja Liam auttoi minut ylös maasta. Menimme koneeseen.

Olin juuri aloittamassa kertomaan tarinaa kun Harry tuli sen pipo päisen kanssa.
"Debbie oli just alottamassa kertomaan tän tarinan miks te olitte tollasia." Niall sanoi varoen. En voi katsoa Harrya joten katsoin vain käsiini.
"Deb... Tuu käymään tuolla." Harry sanoi. Deb.. Tuo lempinimi. Sekin saa minut muistamaan kuinka olimme onnellisia kunnes tämä kaikki tapahtui.
"Joo.." sanoin hiljaa. Olimme istuneet kuuden paikalla ja istuin Liamin ja Niallin kanssa samalla rivillä, ikkunapaikalla. Pojat väistivät ja Harry vei minut ulos koneesta.
"Anteeks oikeesti... Mä kadun sitä mitä tein sillon. Mä päästin ison helmen menemään..." Harry sanoi ja lähes itki.
"Joo... Mutta oisit tehny sen ees kasvotusten." Sanoin hiljaa. Minun on pakko sopia Harryn kanssa sillä olen hänen kanssaan ympäri vuorokauden.
"Mä en oleta et haluut mua takas mutta voidaaks ees olla ystävii ?" Harry kysyi ja hänen poskilleen valui lisää kyyneliä. Levitin käteni halin merkiksi. Nyt minäkin itken. Harry tuli luokseni ja halasimme lujasti.
"Joo. Ollaan ystäviä. Mutta hei älä itke, koska mäki itken." Sanoin jo hieman naurahtaen.
"Mitä en mä itke !" Harry huudahti ja irrottautui halauksesta. Hän hymyili,jälleen.
"Oli ikävä." Sanoin.
"Mullaki sua. En enää päästä sua mun luota." Harry vastasi ja pörrötti hieman hiuksiani.
"Hei ! Etkö oo vieläkää oppinu !" Huusin pojalle joka juoksi jo koneessa. Menimme poikien luo ja istuimme paikoillemme. Nauroimme vain. Pojat olivat ihan hämillään.
"Kiva nähä sunki nauravan." Zayn sanoi. Rauhoituin ja aloin kertomaan pojille koko tarinaa. Sitä ennen kyllä nousimme jo ilmaan mutta silti.

Kerroin heille kaiken ja itkinkin välissä sillä minun on vaikea käsitellä aihetta.
"Sä oot kokenu paljon... Yksin." Zayn sanoi myötätuntoisesti.
"Joo... mutta en mä Harrya syytä että oon tälläi jolla ei ole ketää että joudun olemaan yksin." Sanoin. Olin kertonut pojille kaiken aina vanhempieni kuolemasta tähän päivään, joten he tiesivät mitä olen muutenkin kokenut. Paitsi miten olen pilannut muutamia välejäni ja poikaystäväni dramaattisen kuoleman.
"Missäs meillä on eka keikka ?" Kysyin sillä en halua puhua mitään surulista.
"Amerikassa." Liam hymyili.
"Uu. Siellä mä en ookkaan käyny." Sanoin innostuneena. "Mikä kaupunki ?" Jatkoin.
"Los Angeles." Niall sanoi vuorostaan.
"Kauaks me ollaan Losissa ?" Kyselin lisää. Olen utelias.
"No sellanen viikko." Zayn sanoi.
"Tiiätteks monta huonetta me saadaa ?" Halusin tietää sillä en haluaisi pojan kaa samaan huoneeseen.
"No siis meil on kolme kahen hengen huonetta." Liam sanoi. "Ne on sellaset että niissä on kaksi makuuhuonetta." Hän jatkoi.
"Juu." Hymyilin ja katsoin ikkunasta ulos.
"Asiasta miljoonanteen. Mikä on sun nimi !" Huudahdin kun tajusin etten tiedä pipo pään nimeä.
"Aa joo mä oon Louis." Poika hymyili leveää hymyä.

*flashback*

*pam* Kuulin pamauksen takaani. Käännyin katsomaan taakseni. Ei. Ei ! Poikaystäväni makasi maassa verisenä.
"Ei !" Huusin kyyneleet silmissä. Olin jo juoksemassa hänen luokseen kunnes muutamaa vuotta vanhempi Louis otti minusta kiinni ja veti minut mukaansa.
"Sä et voi mennä sinne ! Se voi ampua sutki !" Louis huusi minulle ja yritti rauhoitella, mutta turhaan. Poikaystäväni oli juuri ammuttu. Vanhempani ovat kuolleet. Minulla ei ole mitään. Vaivuin masennukseen ja olin jo kalliolla hyppäämässä mutta tunsin vahvojen käsien vetäisevän minut pois. Louis taas.

*end of flashback*

"Sinä." Sanoin. Taas pojat katsoivat minua. "Sinä estit minua tappamasta itseäni neljä vuotta sitten !" Sanoin ja kyynel valui poskelleni. Louis katsoi minua pitkään silmiin. Hän on se poika johon törmäsin lentokentällä ja kahvilassa. Hän se on.
"Ömömömmm. Kyllä mä sellasen tein jollekkin tytölle jonka nimeä en oo koskaan saanut tietää vaikka oltiin samassa koulussa. Sitte mä törmäsin iha sika kauniisee tyttöö kentällä, joka on sinä ja sitten mä törmäsin suhun siellä kahvilassa missä tää meijän Harry oli töissä. Sillon en osannu ees aatella mitään sellasta." Louis sanoi häkeltyneenä. Kaikkien poikien suut olivat maahan asti auki. Jopa Paulin. Hän oli kuullut tämän tarinan.
"Kiitos." Sanoin hiljaa. Silloin halusin tappaa itseni ja en kiitellyt ketään, mutta nyt oli se päivä.
"Niin siis kertokaas koko juttu !" Niall ja Harry sanoi samaan aikaan. Niin kerroin koko tarinan.

"Herran jumala !" Harry huudahti lopetettuani.
"Harry !" Paul torui.
"Anteeks." Harry sanoi sillä tajusi että oli itse jättänyt minut tekstarilla.
"Äh ei puhuta enää musta mä haluun tietää teistä lisää." Sanoin koska en halua itkeä enään.
"No mitä sä haluut tietää ?" Harry kysyi virnuillen.
"No kaikkee kertokaa tyylii ikänne ja sillee. Ja jotain kivaa mist mullekki ois jotai hyötyy." Sanoin.
"No. Mä en osaa uida että mua ei saa hirveen syvälle vetee." Zayn sakoi hieman nolona. "Ja nii sit oon ton yhen Perrien kanssa yhdessä." Hän jatkoi hymy korvissa.
"Ja mä olen yhden Sophian kanssa." Liam hymyili.
"Ja mä oon jääkapin kanssa naimisissa !" Niall huudahti. "Mulla on nälkäää." Niall jatkoi mankumista. Kaikki alkoivat nauramaan. "En voi olla noin hauska." Niall ihmetteli.
"Voit sä." Sanoin blondille. Siinä samassa jostain lensi sipsipussi Niallin syliin. Kuin tilauksesta.
"Jes ! Ruokaa !" Niall huudahti ja avasi pussinsa. Hän tunki suunsa täyteen sipsejä ja alkoi mussuttamaan niitä.
"No entä sä Louis ?" Kysyin pipo päiseltä pojalta joka oli keskittynyt johonkin ihan muuhun ja katseli vain ulos.
"No siis mähä oon hyvä sängyssä ja... eiku siis mitä !?" Louis sanoi. Meinasin tukehtua. Kaikki nauroivat limaista sipsi mömmöä lensi Niallin suusta. Hän oli vähällä tukehtua mutta onneksi Liam auttoi.
"Mitä sä tollasii sanot mun tytölle !" Harry huusi vihaisena.
"Harry. Mä nyt sanon tän täs kaikkie kulle. Mä en ota sua enää koskaa takasin. Voidaan silti olla ystäviä." Sanoin sillä enhän minä ole Harryn. Liam, Zayn ja Niall katsoivat Harrya vihaisena ja Louis katsoi vain ulos. Hän varmaankin luuli että olen yhä Harryn. Mutta ehei en ole. Pojat, kaikki paitsi Louis, alkoivat juttelemaan kaikkea keskenään. Louis vain katsoi ulos. Minun käy sääliksi poikaa. Nämä muutamat vuodet hän on elänyt tietämättä kenen hengen pelasti. Kyllä se ottaa koville.

"Hei. Deb. Herää. Me alteen laskeutua." Kuulin Liamin sanovan vieressäni. Olin näköjään nukahtanut. Suoristuin istuimelleni ja suljin vyöni. Katsoin ulos. Pimeää. Saavuimme siis yöllä. Ehkä ihan hyvä, sillä faneja ei ainakaan ole paljoa. Kone pysähtyi ja menimme ulos ja siellä ei ollut faneja ollenkaan. Mikä oli hyvä asia. Menimme autolle joka odotti meitä. Auto ajoi hotellille. Menimme hotelliin ja aula oli todella suuri ja kaunis. Paul meni tiskille ja saapui sieltä muutaman avaimen kanssa.
"Nyt kävikin niin että Deb saa mennä jonkun pojan kanssa. Sinun piti aluksi mennä tuon stylistin Loun kanssa mutta meitä onkin enemmän kuin piti." Paul sanoi ja osoitti nuorta naista puhuessaan Lousta.
"No kenen kaa mä tuun ?" Kysyin varovasti pojilta. Liam tarttui Niallista.
"Tää on mun kaa !" Hän mutisi.
"Mä haluun olla Zayninn kaa !" Louis ilmoitti. No niinpä tietenkin.
"No kai mä sit oon Harryn kaa." Sanoin pojan naamalle noustessa suuri hymy.
"Okei mutta nyt nukkumaan ! Huomenna on muutama haastattelu." Paul sanoi. Saimme avaimemme ja suuntasimme hissille. Jokainen huone oli samassa kerroksessa. Mikä oli ihan hyvä. Menimme Harryn kanssa huoneemme ovelle ja avasin sen.
"Wow !" Sanoin astuessani sisään. Huone oli suuri. Menin suoraan toiseen makuuhuoneeseen ja aloin etsimään yövaatteitani. Minua väsytti kamalasti.
"Saaks tulla ?" Harry kysyi oven takana.
"Joo." Vastasin pojalle. Ovi aukesi ja Harry tuli huoneeseen ja istahti sängylle.
"Anteeks hei vielä." Harry sanoi.
"Äh. Ihan oikeesti ei enää puhutaa siitä. Eletään tässä ja nyt." Sanoin sillä haluan unohtaa sen asian jo.
"Joo." Harry hymyili ja halasi vielä.
"Öitä." Sanoin pojalle.
"Öitä." Hän vastasi. Vaihdoin vaatteeni nopeasti ja harjasin hiukseni. Menin sängylleni ja mietin kaikkea hetken. Nukahdin nopeasti.

//olkaa hyvä tällänen pitkä luku :) onko tää teidän mielestä liian sekava kun tässä on poikana vähän Harrykin ? Mutta silti Louis on se "pää" poika tässä :) ja muistakaas ! Kommentit ja palaute innostaa kirjoittamaan !;)

~ I Can Find You 4

vOlin sulaa vahaa. Harry Edward Styles suutelee minua.
"Arvasinks oikei ?" Hän kysyi vetäessään minut perässään sohvalle. Nyökkäsin vain ja istuin pojan kainalossa. Hän on ensimmäinen poika sen episodin jälkeen yhdeksännellä. Voisiko Harry olla se oikea ?

Kello oli jo yksitoista ja katsoimme juuri Titanicin loppuun. Poskilleni valui kyyneliä, itken aina lopussa.
"Aww. Mun tyttöystävä itkee Titanicissa." Harry sanoi ja pyyhki kyyneleeni pois. Tyttöystävä. Hetkonen. Sanoiko hän juuri minua tyttöystäväkseen. No käy minulle. Hymyilin vain. En kokenut tarvetta puhua.
"Kello on jo paljon..." sanoin hiljaa.
"Nii ? Sitte ?" Harry kysyi.
"Et, eiks sun pidä mennä jo kotii ?" Sanoin hiljaa.
"Ei. Mä jään sun luo." Harry virnisti. Niinpä tietenkin. Hymyilin vain.
"No mut mä meen nyt suihkuun." Sanoin ja nousin ylös. Harry piti yhä käestäni. "Yksin." Jatkoin. Harry pettyi. Menin sohvan taakse ja pörrötin noita kiharoita ja asetiin suukon huulille. Menin suihkuhuoneeseen ja otin vaatteeni pois. Avasin suihkun ja valuttelin hetken jotta tulisi sopivaa. Ovi aukesi ja Harry seisoi siinä. Alasti.
"HARRY !" huusin niin kovaa kuin pystyin. Hän tuli minua lähemmäs ja kietoi kätensä ympärille.
"Aattelin et tällee ois kivempaa." Hän sanoi virnistäen vieden minua suihkun alle. Seisoimme siinä kahdestaan. Vesi valui päällemme ja katsoimme toisiamme silmiin. Harry piti käsiään takapuolellani ja omani olivat hänen rintakehällään.
Tulimme vihdoin suihkusta. Harryn inttämisestä huolimatta puin yöpuvun päälleni. Harry kömpi viereeni ja nuhkahti lähes heti. Niin tein minäkin.

*vuoden aikahyppy*

Olin valmistunut stylistksi ja nyt pitäisi etsiä töitä alalta. Ainiin. Harry jätti minut lähes heti sen suudelman jälkeen. Hän lähti bändin kanssa kiertueelle. Emme ole pitäneet ollenkaan yhteyttä sen jälkeen. Nyt tähän päivään. Exiä ei mietitä. Puhelimeni värisi taskussani. Otin puhelimeni ja näytössä luki kouluni nimi. Vastasin puhelimeen. "Me löysimme sinulle töitä. Lähdet yhden bändin stylistiksi kiertämään maailmaa kiertueelle." Kuului ääni toisessa päässä. "Selvä. Koska työt alkaa ?" Kysyin innoissani. "Sitä juuri. Kone lähtee kahden tunnin kuluttua." Sain vastaukseksi. "Ei haittaa. Lähden nyt pakkaamaan. Hei ja kiitos." Sanoin ja menin takaisin sisälle. Olin siis lähdössä etsimään töitä mutta nyt se on turhaa. Mitähän tästäkin tulee. Pakkasin kaikkea mukaan ja tarkistin asunnon ja suljin oven. Otin ensimmäisen taksin ja pyysin menemään lentokentälle.

Lentokentälle päästyäni maksoin taksin ja muistelin ohjeita. Menen ykstyis alueelle sillä menemme yksityis koneella. Menin kohti konetta ja etsin katseellani jotain. En tiedä mitä. Näin jonkun miehen viittovan luoksensa. Hänellä oli aurinkolasit silmillä. Minua selin seisoi viisi poikaa. Yksi oli vaalea hiuksinen, yksi tumma, yhdellä oli pipo, yhdellä kiharat ja yhdellä jotkin ruskeat. Menin lähemmäs.
"Hei !" Tervehdin heitä ja kaikki vastasivat minulle. Pojat kääntyivät yksi kerrallaan hymyillen minulle minäkin hymyilin niin kauan kunnes kihara päinen kääntyi. Harry.

//hahahaa xd sori toi aika hyppy mut tähä juttuu tulee nyt paljon nii piti päästä etee päi :Dd ja ja sori tönkköys ja iha sika lyhyt :d

~ I Can Find You 3

"Harry !" Huudahdin pojalle joka astui sisään kahvilaan ja puhui samaan aikaan puhelimessa. Hän vain hymyili vastaukseksi.
"Joo, nähää sit. Moi." Harry sanoi puhelimeen ja lopetti.
"Moi Deb." Hän sanoi minulle ja meni takahuoneeseen. Niin nykyään lempinimeni on kaikkien kesken Deb. Harmi vain että se muistuttaa minua vanhasta parhaastaystävästäni joka kuolu koulussamme tapahtuneessa ammuskelu tapauksessa. Olimme silloin seitsemännellä luokalla. Olen päässyt yli mutta silloin olin jo talon katolla hyppäämässä kunnes eräs koulussa ollut poika, Louis, tuli ja esti. Louis muutti pian sen jälkeen pois enkä ole sen koommin hänestä kuullut. Enkä usko että kuulenkaan. En edes tiedä hänen sukunimeään.
"Oliks tääll paljonki asiakkaita ?" Harry kysyi saaden minut havahtumaan.
"Ei. Ei ollut." Sanoin hymyillen. Hän oli ollut poissa ehkä kaksi tuntia. En ole katsonut kelloa niin tarkkaan. Sen verran tiedän että kesäloma alkoi juuri.

Työpäiväni oli ohi ja riisuin essuani ja otin nimikylttiäni. Laitoin hupparini päälleni ja astuin ulos kahvilasta odottamaan Harrya. Menemme siis samaa matkaa. Harry tuli ulos kahvilasta ja lukitsi oven.
"Mennää ?" Kysyin Harryltä joka ihan kuin etsi jotai katseellaan.
"Äm. Joo. Mennää." Harry sanoi ja silti etsi jotain. Lähdimme kävelemään eteenpäin Harryn vilkuillessa ympäriinsä.
"Onneks kesä alko niin voin olla kaverien kanssa ja sillee. Harry, mitä sä teet kesällä ?" Selitin pojalle. Hän ei vastannu. "Harry. Mitä teet kesällä ?" Kysyin uudestaan.
"Aa. Joo. En mä vielä tiiä." Hän sanoi hieman vaivautuneena.
"Harry. Mikä sul on ?" Kysyin pojalta joka taas katsoi taakseen.
"No siis sähä tiiät et meil on se bändi ja me ollaa aika suosittuja ja sillee ?" Harry kysyi ja katsoi uudelleen ympärilleen.
"Joo, tiiän." Vastasin.
"Sillonku tulin takasin kahvilaan puhuin managerimme, Paulin, kanssa puhelimessa ja hän sanoi että joku on laittanut meidän jokaisen pojan perään jonkun salapoliisin tai sellaisen. En itsekkään tiedä tarkkaan minkä." Harry selitti taas katsoen ympärilleen. "Siksi me kaksi mennäänkin nyt käymään Paulilla hakemassa auto jotta voin liikkua paremmin." Hän jatkoi ja soitti jonkun talon ovikelloa. Sen avasi jokin mies.
"Moi Paul, tässä on mun ystävä Debbie ja me tultii nyt hakemaan se auto." Harry sanoi tuolle miehelle. Hän on siis Paul.
"Aa. Aivan. Tässä on sulle avaimet. Siellä on vielä Niallinkin auto, mutta siis se punainen on sinulle." Paul sanoi ja ojensin jonkun avaimen Harrylle. Harry kiitti ja Paul sulki oven. Menimme auton luo. Se oli hieno ja kallis punainen urheiluauto. Menin pelkääjän paikalle ja Harry hyppäsi kuskin paikalle ja käynnisti auton.

Saavuimme pihaani ja sanoimme heipat. Harry kaarsi pois pihasta ja itse menin sisälle. Pääsin asuntooni ja heitin laukkuni kenkien kanssa lattialle. Kävelin keittiöön ja laitoin radion päälle jotta täällä olisi edes hieman ääntä. Menin suihkuun sillä kello on jo yhdeksän. Paulilla meni aikaa ja asun suht kaukana kahvilasta. Pesin itseni ja kietaisin pyyhkeen ympärilleni. Hiukset jätin pyyhe kuiviksi. Menin kaapilleni ja otin sieltä löysän t-paidan ja college housut. Laitoin ne päälleni. Rasvasin vielä naamani jotta sw ei ole aamulla niin kuiva. Menin sängylleni istumaan ja selasin läppärilläni facebookin ja twitterin. Ei mitään ihmeellistä. Laitoin läppärin pois, sammutin valot ja kömmin peiton alle. Nukahdin nopeasti.

Heräsin aamulla siihen että valo osui silmiini. Onneksi tänään on vapaa päivä. Menen silti kahvilalle. Haluan nähdä tuleeko se poika sinne tänään. Nousin sängystäni ja venyttelin käsiäni. Menin vessaan ja pesin kasvoni ja harjasin hiukset nopeasti. Menin takaisin huoneeseeni, vaatekaapilleni. Tongin sitä muutaman minuutin kunnes päätin laittaa paidan jossa on jotain kukkakuviota ja valkoisen hameen. Siihen päälle viellä beige villatakki. Menin keittiöön ja napsautin vedenkeittimen päälle. Otin kupin kaapista ja lisäsin cappucino jauheen pohjalle. Kaadoin veden mukiin ja join juoman. Menin vessaan ja meikkasin kevyesti. Opiskelen täällä stylistiksi. Minulla on vielä vuosi opiskelua. Sen jälkeen pitää hankkia töitä jotta saan rahaa. Pelkällä kahvilan työntekijän palkalla ei kauaa eletä.

Otin vielä laukun ja pistin tarvittavat tavarat sinne. Käyn vielä katselemassa kauppoja tänään. Lähdin ulos ja suuntasin keskustaan. Vuoden aikana olen oppinut kulkemaan täällä. Menin suureen kauppakeskukseen ja kiertelin kauppoja. Löysin muutamia ihania vaatteita ja kenkiä. Ostinki kivan mekon ja siihen sopivat korot. En tarvitse mihinkään mutta mistä sitä koskaan tietää. Suuntasin kahvilalle ripeästi sillä kello oli jo kaksi ja tänään, sunnuntaina, se suljetaan jo neljältä. Saavuin kahvilalle ja tuttu kiharapää tervehti minua tiskintakaa. Hän hymyili tuollaisella lumoavalla hymyllä ! No voin myöntää. Olen hieman ihastunut häneen, mutta en halua pilata meidän ystävyyttämme millään hätiköinnillä. Joo, olemme tunteneet jo kauan, mutta silti. Mokasin jo kerran tälläisessä asiassa, enkä halua tehdä samaa uudestaan.

*falshback*

"Anteeksi. Mun ei pitänyt !" Huusin parhaalle kaverilleni. Olimme kallioilla.
"Ai mitä sun ei pitäny ? Viedä mun poikaystävää ?" Hän huusi itkun seasta.
"Anteeksi !" Huusin. Se oli myöhäistä. Hän hyppäsi. Ei. Ei. Ei. En anna tätä ikinä itselleni anteeksi. Ikinä !

*end of flashback*

Olimme silloin yhdeksännellä luokalla. Kerroin kaverilleni tunteistani jonka jälkeen hän jätti tyttöystävänsä joka sattui olemaan paras kaverini. Vein hänen poikaystävänsä minkä jälkeen hän hyppäsi kalliolta. En anna sitä ikinä itselleni anteeksi.

"Otaks sä jotain vai miks sä tulit ?" Havahduin Harryn kysymykseen.
"Joo. Tulin kahville. Se tavallinen." Sanoin vetäen osittain tekohymyn naamalleni. Menin nurkkapöytään ikkunan lähelle. Harry tuli pian kahvini kanssa. Hän istui minua vastapäätä.
"Onks kaikki hyvin ?" Harry kysyi. Katsoin vain käsiini jotka lepäsivät pöydällä. Tunsin kyyneleen poskellani. Suljin silmäni ja henkäisin syvään.
"On vaa tunteet pinnassa." Sanoin hiljaa pidättäen itkuani. Tunsin jonkun kädet käsilläni. Avasin silmäni ja katsoin käsiäni. Harryn kädet.
"Mä voin sulkee jo nyt kun on niin,hiljasta." Hän sanoi myötätuntoisena. Nyökkäsin vain. Hän on tällä hetkellä paras kaverini joten ehkä on aika kertoa tästä kaikesta.

Harry tuli takaatani ovesta ja lukitsi sen. Menimme tutulle autolle ja Harry ajoi minun luokseni. Menimme sisälle ja keitin uuden veden. Katoin kupit ja kaadoin vettä niihin. Istuin Harrya vastapäätä. Hän katsoi minua. Hämmentelin vain teetäni.
"Nosiis...." aloitin ja kerroin hänelle koko tarinan poikaystäväni kuolemasta aina tähän päivään asti. En kertonut kuitenkaan sen pojan nimeä joka esti hyppäämiseni sillä en halua kuulustelua siitä. Harry oli kuunnellut minua hyvin tarkkaan ja nyt hän nousi ja tuli halaamaan minua selkäni ylitse. Se tuntui ihanalta.
"No miks sulle tuli nää jutut nyt mieleen ?" Hän kysyi varovasti ja meni takaisin istumaan vastapäätäni. Katsoin vain tyhjää kuppiani. En haluaisi mutta minun pakko.
"Mulla... on tunteita mun kaveria kohtaan...." sanoin hiljaa. Harry katsoi minua hieman kysyen. "Mua vaan pelottaa että tää pilaa meidän välit..." jatkoin.
"En usko. Jos se poikaki tykkäis susta." Hän sanoi hymyillen. "Kuka se on ?" Harry jatkoi varoen. En vastannut. Kuulin Harryn nousevan ylös. Seuraavassa sekunnissa hän oli jo vetäissyt minut seinää vasten. Minua pelotti. Hän virnisti. Samassa hänen huulensa olivat omillani.

//tadaaaaa. Uusi luku :) kirjotin sitteeki :D sit kuva viel sen Debin vaatteista :)

~ I Can Find You 2

Soriii. Tähän tulee nyt tälläi vuoden aika hyppy mutta ei anna sen häiritä elämää :)

Vuoden päästä:

Olen opiskellut täällä Liverpoolissa ja olen saanut paljon kavereita. Muutia poikiakin on ollut mutta he eivät ole olleet tosissaan. Töitä sain läheisestä kahvilasta. Tänään on syntymäpäiväni, mutta joudun silti menemään töihin kun on lauantai. Nousin sängyltäni ja venyttelin hieman. Katsoin itseäni kokovartalopeilistäni. Olen kehittynyt fyysisesti vuoden aikana. Menin keittiöön ja napsautin vedenkeittimen päälle ja kaivoin kupin kaapista. Kaadoin veden kuppiin ja laitoin teepussin veteen. Kaivelin kaapeista jotain syötävää. Löysin vain yhden leivän. Pitäisi siis käydä kaupassa. Söin leivän ja join teen ja menin huoneeseeni. Kävelin suurelle vaatekaapilleni ja otin sieltä kireän perus topin ja perus mustat legginsit. Takiksi ottaisin vain mustan hupparin. Laitoin vaatteet päälle ja meikkasin perus meikkini. Harjasim hiukseni ja pistin korkealle ponnarille kiinni. Pakkasin laukkuuni iPhone 5'teni, avaimet ja lompakon. Suuntasin eteiseen ja laitoin mustat korkokengät jalkaani. Avasin oven ja menin muutaman kerroksen alas, katutasolle. Viileä syysilma tunkeutui lävitseni. Kahvila on onneksi kävely matkan päässä.

Saavuin kahvilaan ja tervehdin ainoaa työkaveriani tänään, omistajan poikaa Harry Stylesia. Joo hän on yksi maailman suosituimman poika bändin jäsenistä. Vein hupparini ja laukkuni takahuoneeseen ja otin essuni ja laitoin nimikylttini rintaani. Menin tiskille.
"Sopiiks sulle että oot tällä tänään paria tuntia yksin ?" Harry kysyi ja laittoi takkiaan päälle.
"Joo, totta kai." Hymyilin pojalle. Harry heilautti kättään ja poistui ovesta.

Menin käymään takahuoneessa ja kuulin oven käyvän. Menin takaisin tiskille ja siinä seisoi miehenalku jolla oli ruskeat hiukset ja ystävälliset siniset silmät. Olen nähnyt nuo silmät ennenkin, mutta en nyt muista missä. No ihan sama häntä pitää palvella samalla tavalla kuin muitakin.
"Hei, ottaisin tuollaisen donitsin ja teen." Tuo sanoi.
"Selvä, tuon ne pöytään." Sanoin ja aloin ottaa donitsia lautaselle ja tekemään teetä. Tuo poika on niin tutun näköinen. Otin tarjottimen ja kävelin kohti pojan pöytää.
"Tässä, ole hyvä." Sanoin ystävällisesti tuolle pojalle.
"Kiitos. Sä oot muuten hirveen tutun näköinen." Poika sanoi. Vilkaisin tiskille, siellä ei ollut ketään joten voin puhu pojan kanssa.
"Äh, sekotat mut varmaan johkuun toiseen." Sanoin hieman nolona j istuin penkille poikaa vastapäätä.
"Ei tuollaista tyttöä voi sekoittaa toiseen." Hän sanoi ja hymyili.
"No jaa..." sanoin hieman punastuen kunnes tajusin asiakkaan odottavan. "Mutta mun pitää mennä." Sanoin ja nousin ylös.

Poika nousi paikaltaan ja suuntasi ovelle.
"Toivottavasti törmäillään uudestaan." Hän vielä huikkasi ja poistui kahvilasta.

*flashback*

"Oi anteeksi." Kuulin nuoren miehen alun äänen edestäni. Olin siis törmännyt tuohon mieheen.
"Äh. Mähän suhun törmäsin." Katsoin häntä. Hänellä on ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hänessä on jotain tuttua.
"No, toivottavasti törmäillään uudestaan."

*end of flashback*

Nyt minä muistan ! Hän on se mies johon törmäsin vuosi sitten Skotlannin lentokentällä. Juoksin nopeasti kadulle ja etsin miestä. En nähnyt häntä enään missään. Palasin takaisin sisälle. Haluan etsiä hänet. En itsekään tiedä miksi. Minusta vain tuntuu siltä.

// täs nyt tälläi lyhyt luku :)

~ I Can Find You 1

On taas se aika vuodesta. Käydä perheeni haudalla. Koko muu perheeni kuoli lomamatkalla Thaimaassa, 2004, tsunamissa. Olen asunut nämä muut vuodet isovanhemmillani Skotlannissa, mutta pian muutan omilleni Liverpooliin opiskelemaan. Olen nyt siis 16, nimeni on Debbie Hudson. Minulla on todella pitkät hiukset ja olen hieman yli vilkas mutten kuitenkaan adhd. Liverpoolissa minulla on onneksi jo asunto sillä kaverini muuttaa ja saan hänen asunnon. Hyvästelin perheeni ja lähdin pakkailemaan viimeisiä tavaroitani. Niitä ei kylläkään ole paljon. Lento lähtee huomenna aamu yhdeksältä.
Aamulla:
Heräsin vanhan samsung puhelimeni herätyskelloon. Kello on kuusi. Mutta pakko herätä näin aikaisin. Nousin ylös ja laitoin eilen valitsemat vaatteet päälleni. Valkoinen paita ja tumman siniset farkkushortist. Tungin paitaa hieman housujen sisään. Meikkasin kevyesti ja harjasin hiukseni. Viimeisetkin tavarat vielä laukkuun ja alakertaan syömään. Näin keittiössä rakkaan serkkuni joka myös asuu täällä. Hän on minulle kuin veli.
"John, voiks sä viedä mut kentälle ?" Kysyin pojalta joka läpräsi puhelimellaan. Isovanhemmat menivät edeltä Liverpooliin viemään kalusteeni ja suurimmat laatikot. Minulle jäi vain matkalaukku ja käsimatkatavara.
"Tottakai !" John huudahti ja nappasi omenan korista. Kävelin kaapille ja otin sieltä kupin johon kaadoin kahvia. En muuten pysy hereillä. Kulautin kahvin kurkusta alas ja kiiruhdin yläkertaan hakemaan matka- ja käsilaukkuani. Menin portaat alas missä John odotteli auton avaimet kädessä. Hän otti kohteliaasti matkalaukkuni ja vei sen autoon. Kävelin pihatielle kohti autoa. Käännyin vielä katsomaan taloa. En tulisi tänne varmaankaan pitkään aikaan. Vanha ja kivinen talo. Kiiruhdin autolle sillä tajusin että saatan muuten myöhästyä. Menin pelkääjän paikalle ja John poistui pihasta.

Saavuimme vihdoin lentokentälle. John nosti laukkuni ja saattoi minut turvatarkastukselle asti.
"Pidä huolta itestäs." Sanoin halaten poikaa. Kyynel vieri silmäkulmastani. En voi sillemitään. Olen hyvin herkkä.
"Joo. Sä kans itestäs. Pietää yhteyttä." John sanoi.
"Todellakin !" huudahdin pojalle ja kävelin turvatarkastuksesta läpi. Käännyin vielä katsomaan taakseni. Heilauti kättäni pojalle ja kuulin viimeisen kuulutuksen koneeseeni. Se on menoa nyt. Suuntasin koneesen ja katselin samalla ympärilleni. Olin ihan ajatuksissani. Törmäsin johonkin.
"Oi anteeks." kuulin nuoren miehen äänen edestäni. Nostin katseeni ja näin mihen alun kasvot. Hänellä on ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hänessä on jotain tuttua.
"Ei mähä suhu törmäsin." sanoin tuolle ja hymyilin.
"No toivottavasti törmäillään uudestaan." hän sanoi ja poistui paikalta. Mitä hän sillä tarkoitti ? Njäh. En anna hänen pilata mitään. Saavuin koneeseeni ja istuin paikalleni. Laitoin vyöni kiinni ja kuulokkeet korviini. Nukahdin nopeasti.

"Laskeudumme Lontoon lentokentälle. Sulkekaa turvavyönne. Kiitos kun valitsitte juuri meidän lentoyhtiön !" kuului yli pirteä naisääni radiosta. Otin paremman asennon ja seurasin laskua ikkunasta. Tunsin vatsassani tuhansia perhosia. Kuljin muiden matkustajien mukana hakemaan matkalaukkkuani. Sain matkalaukkuni ja etsin katseellani isovanhempiani. Näin heidät istumassa penkeillä lähellä ovea. Kiiruhdin heidän luokseen.
"Eiköhän tyttönen mennä ?" iisoäitini kysyi.
"Joo." vastasin jännittyneenä. Kävelimme autolle ja isoisä ajoi keskustaan missä asuntoni sijaitsee. Hän pysähtyi korkean kerrostalon pihaan. Astuin ulos autosta ja silmäilin taloa.
"Me ei enään tulla ylös mutta hyvää elämää sinullekkin täällä. Pidä meihin yhteyttä." isoäitini sanoi ja halasi minua. Hyvästelin heidät ja jäin seisomaan talon eteen. Tästä se alkaa. Itsenäinen elämäni Liverpoolissa.

//tälläi alotus tälle ;) sit tähä viel kuva siit tytöst ja sen vaatteist :)laitan tähä viel louisin kuvan ku se on se poika 

:d

~ We Can Stop 8

Niallin näkökulma:

Saavuin kotiin. En varmasti nuku ennen kuin Ashley tulee kotiin. En halua menettää häntä... Hän on ollut ainoa ystäväni... Menen takaisin sinne kujalle. Nyt. Ihan sama vaikka Alex hakkaisi minut mutta Ashleylle hän ei mitään tee ! Otin puhelimeni ja tarkistin siinä olevan akkua, ihan varmuuden vuoksi ja astuin ulos. Kello on varmasti jo yli 12. Juoksin kujalle päin.

Saavuin kujalle. Kävelin varovasti eteen päin. Näin jotain tummaa maassa. Kyykistyin sen luo. Ashleyn laukku. Jatkoin peremmälle kujaa. Näin jonkin möykyn maassa. Ashleyn vaatteet. Missä Ashley ?
"Ashley !" Huusi hädissäni. Tunsin kyyneleen silmäkulmassani. Näin jotain isoa ihan kujan perällä. "Ashley !" Huusin uudestaan. Juoksin kujan perälle ja näin Ashleyn verisenä maassa. Kokeilin löytyykö pulssia. Se oli todella heikko. Kaivoin puhelimeni esiin ja soitin hätäkeskukseen.

Sain ohjeeksi pukea Ashleylle jotain päälle. Niin otin paitani päältäni ja laitoin sen tuon tytön päälle varovasti. En halua menettää häntä. Juuri kun sain hänet. Rakastan häntä enemmän kuin mitään. Kuulin ambulanssin äänen. Huusin heitä. He nostivat Ashleyn paareille.
"Saanko tulla mukaan ?" Kysyin itkun seasta. Sain myöntävän vastauksen. Pidin Ashleyn kädestä. Hänet laitettiin happikoneeseen.

Saavuimme pian sairaalalle. Hänet vietiin suoraan johonkin minne minä en päässyt mukaan. Olin ottanut Ashleyn tavarat mukaani. Otin hänen paidan ja haistoin sitä. Haluan hänet henkiin. Haluan taas haistaa tuon ihanan tytön. Hoitajia kulki ohitseni samoin muitakin asiakkaita. Muutamat katsoivat minua säälien. Ihan sama.

Aamulla:

"Pääset Ashleyn luo." Naishoitaja herätteli minua. Seurasin hoitajaa huoneeseen numero 13. Vihaan tuota numeroa. Istuin sängyn vieressä olevalle penkille ja otin Ashleyn kädestä kiinni.
"Mä en halua menettää sua... Oot mulle liian tärkee..." kuiskasin ja annoin kyyneltek valua silmistäni.

Ashleyn näkökulma:

"Mä en halua menettää sua... Oot mulle liian tärkee..." kuulin hauraita sanoja vierestäni. Tunsin kyljessä viiltävää kipua.
"Niall ?" Kuiskasin hiljaa.
"Ashley ?" Kuulin tuon äänen vastaavan. Hän siis oli Niall. Raotin hieman silmiäni. Liian kirkasta. Suljin ne uudestaan.
"Missä mä oon ? Ja mitä tapahtu ?" Kysyin hiljaa ja kuulin kun ovi kävi.
"Ai täällä on jo herätty hieman ?"kuulin ylipirteän nais äänen sanovan. "Haluat siis tietää mitä kävi ?" Nainen jatkoi. Nyökkäsin. "Sinun vanha poikaystäväsi hakkasi ja raiskasi sinut. Ja tämä poika löysi sinut." Nainen sanoi. Avasin silmiäni hieman enemmän. Katsoin ympärilleni. Vieressäni oli jokin kone missä meni varmaankin sydänkäyräni. Ovi kävi ja tunsin kuinka nainen lähti vaikka en sitä kunnolla nähnytkään.
"Ashley..." kuului Niallin ääni vieressäni. Kuului yhtenäinen piippaus.
"Rakastan sua..." sanoin hiljaa.
"Mäki sua..." kuulin vastauksen ja kyyneleitä tippuvan kädelleni.

Niallin näkökulma:

"Ashley..." kuiskasin tytölle. Kuului yhtemäinen piippaus ja koneen viiva meni suoraksi.
"Rakastan sua..." kuulin Ashleyn sanovan hiljaa.
"Mäki sua..." vastasin hiljaa. Kyyneleet tulvivat silmistäni, hoitajia ja lääkäreitä tulvi sisään. Yksi heistä vei minut pois huoneesta. Istuin penkille ja itkin. Ei. Se ei voi olla ohi. En anna itselleni ikinä tätä anteeksi. En mennyt tarpeeksi ajoissa kujalle. Nyt Ashley kuolee. Hoitaja saapui huoneesta ja pudisteli päätään. Hän. Hän. On poissa. Tunsin kyyneleet silmissäni.
Lähdin ulos sairaalasta. Ashley on poissa. Ikuisiksi ajoiksi. Lähetin viestin niille pojille joiden kanssa olin pelissä. "Ashley... On poissa. Hyvästi." Suuntasin suoraan rantakallioille. Istuin siihen reunalle. Päästin kyyneleet ulos. Mietin sitä mitä meillä oli. Ne muutamat suudelmat. Maailman parhaita. Ne satunnaiset halit. Maailman parhaita. Minulla ei ole enään mitään. Menin vielä reunemmaksi ja hyppäsin.

//sori tälläi lopetus :( mut pakko tehä vähän erilai ku aina on sellai lässyn lää loppu. Ja alotan uuden mahd nopee :) ja tää tuli muute aika nopee xd

~ We Can Stop 7

"Nii mite sä päädyit mun makkarii ?" Niall kysyi halin loputtua.
"No siis tuu kattoo." Sanoin pojalle ja vedin hänet perässäni omaan asuntooni. "Sähän oot käyny mun makuuhuoneessa. Niin tos on ovi ja halusin tietää mihi se johtaa nii avasin sen ja tadaa. Olin sun makkarissa." Selitin pojalle. Hetken kuluttua hän katosi oman asuntonsa puolelle. Olin odotellut jo jonkun aikaa kunnes poika tuli housut jalassa ja sipsi pussi kädessä takaisin.
"Sori, mut oli aluks tarkotus vaa laittaa housut jalkaa mut nälkä yllätti." Niall sanoi puollustellen, kun siirsin katsettani pussista poikaan.
"Ok no mennääks iha syömää syömää ?" Kysyin naurahtaen ja pussasin poikaa poskelle. Poika vain nyökkäsi ja heitti pussin lattialle hienossa kaaressa niin että puolet sipseistä lensi karvamatolleni. Otin laukkuni ja menin eteiseen ottamaan kenkiä. Otin valkoiset ballerinat ja suljin valot. Astuin ulos missä Niall seisoi malttamattomana oven takana. Naurahdin pojalle ja kävelin portaita alas Niallin seuratessa perässä. Pääsimme katutasoon ja tajusin katsoa kelloa. Yhdeksän. Mikähän paikka olisi vielä auki ?
"Mennää toho läheisee yöravintolaa ?" Niall sanoi kuin lukien ajatukseni ja otti kädestäni ja katsoi "kysyen lupaa". Nyökkäsin ja tartuin paremmin pojan kädestä. Niallin kanssa tuntuu turvalliselta. Ehkä se oikea on Niall ? Äh. Elän tässä ja nyt. En halua miettiä elämää eteen päin. Vielä.

Kello oli jo yksitoista ja olimme syöneet ja juoneetkin pari. Ehdotin että lähtisimme kotiin. Niall nousi ylös hieman hoiperrellen. Emme varmaan ole nyt mikää paras pari menemään kotiin sillä olemme molemmat kännissä. No mutta ei voi mitään. Menimme ulos ravintolasta ja Niall asetti kätensä alaselälleni. Käännyin kasvotusten poikaan ja näin nuo huulet. Haluan suudella häntä. En tiedä mistä tämä johtuu. Suutelin poikaa ja hän laski mollemmat kätensä lanteilleni, omani harhailivat Niallin niskan takana.
"Ja vittu sä jätit mut ton hiiren takii ?" Kuului karjaisu pimeältä sivukadulta. Alex. Siitähän on jo viikko, ja muutenkin hän itse nuolee Amyn kanssa.
"No en ?" Sanoin hieman peläten sillä olemme kumpikin Niallin kanssa humalassa emmekkä välttämättä pysty puolustautumaan.
"No miks sä sit nuolet sen kaa !" Alex karjui lähellä naamaani. Haistoin alkoholin. Hän on enemmän kännissä. Alex tarttui ranteestani. "Sä tuut mun mukaan." Alex jatkoi ja kiskaisi kädestäni. Hän veti minua pimeälle kuvalle. Missä Niall. Oliko Alexilla kaverit mukana ?

Niallin näkökulma:

Alex otti Ashleyn ja muutama hänen joukkuelainen piti minua kiinni. Haluan Ashleyn takaisin rakastan häntä ! Hetkonen. Sanoinko tosiaan noin ? Kyllä ! Haluan olla hänen kanssaan ! En anna ikinä itselleni anteeksi jos jotain tapahtuu.
"Jos nyt menisit kotiis ja antasit Alexin hoitaa Ashleyn ?" Josh sanoi ja riuhtaisi minua. Kai se on pakko totella jotta saan Ashleyn takaisin.
"Joo... mutta mitä se tekee sille ?" Kysyin huolissani ja samaan aikaan peloissani. Josh katsoi maahan.
"Ei mekään tiedetä." Josh vihdoin vastasi.

Ashleyn näkökulma:

Alex tönäisi minut tiiliseinää päin. Suljin vaistomaisesti silmäni. Ei hetkeäkään kuin tunsin kovan iskun kasvoihini. Alex, joka lupasi ettei koskaan lyö tyttöä juuri löi minua. Tunsin kuunelen poskellani. Raotin silmäni. Alexin kädet olivat minun molemmilla puolilla ja samassa hän jo suuteli minua. Hän siirtyi kaulalleni ja tunsin hänen tekevän jäljen. Kyyneliä valui poskilleni. Tiedän että Alex on voimakas mutta vielä voimakkaampi hän on kännissä. Hän avasi vyöni ja vetäisi sen pois, avasi shortsini ja ne valuivat maahan jalkojeni juuren. Alushousuni valuivat melkein heti perässä. Tiedän tämän kujan, täällä on raiskattu monia lapsia. Niin lapsia ehkä kymmenen vuotiaita. Täällä ei koskaan liiku ketään. Alex otti toppini pois ja avasi rintaliivini. Minulle meni kylmät väreet ja kyyneliä valui lisää. Alex avasi housujaan toisella kädellä ja toisella ahdisteli paljasta vartaloani. En halua. En koskaan. Enään ikinä. Olen kuullut että nuoria on kuollut tähän.
"Näin käy tuhmille tytöille." Alex virnisti. Suljin silmäni.

Alex sammui. Hän sai sen tehtyä. Valuin seinää vasten maahan. Kuulin askelia. Alex olikin hereillä. Hän alkoi potkimaan minua, hän löi minua. Menetin tajuni.

//sain luvun tehtyy. Tähän tulee vielä yksi luku koska mulla on inspi uuteen :) ja haluan lopettaa tämän niin kuin suunnittelin :) ja sori nää pitkät välit :d ku koulut alko nii en kerkee/jaksa kirjottaa niin usei mut siis jatkan jopa tänään. Ja musta on alkanu tuntuu ettei kukaa enää lue näit nii jos sit vaikka kommentoisitte tonne alas ?:)

~ We Can Stop 6

Avasin oven ja näin Niallin. Hänellä oli kauluspaita ja suorat housut, sekä solmio. Puvuntakkia hän piti toisella kädellä olallaan. Wow ! Hänellä oli tuo tuttu hymy naamallaan, raudat tullen näkyviin. Hän on kyllä komea tuossa puvussaan.
"Öhm. Moi ?" Niall sanoi hieman nolona ja hieroi takaraivoaan vaapaalla kädellään.
"Moi." Sanoin takaisin hieman vaivautuneena, rupesin hymyilemään ja purin samalla alahuultani.
"Aattelin vaa tulla moikkaa ennen ku mun suku tulee." Niall jatkoi ja oli sanommassa vielä jotain kun kuulimme puhetta rapusta, sukuni.
"Joo mut mun pitää nyt mennä." Blondi sanoi ja lähti rappusia alas.

Oli aika. Vielä yksi oppilas ennen minua. Valmistuisin ylioppilaaksi. Niall oli jo saanut todistuksensa ja istui nyt paikallaan.
"Ashley Tyler." Kuului ääni. Nyt se oli menoa. Kävelin hirveässä jännityksessä kaikkien eteen. Minulle ojennettiin paperikäärö. Se olisi nyt siinä. Olen ylioppilas. Menin paikallenni ja viimeinen oppilas haki todistuksensa.

Todistukset oli jaettu ja suurin osa oppilaista oli jo lähtenyt, sukuni oli mennyt jo samoin Niallin. Täällä oli meidän kahden lisäksi Alex ja Amy. He nuolivat aivan lähellä minua. Kävelin hiljalleen Niallin luo joka katsoi minua, korkokengillä oli hieman vaikea juosta. Menin pojan luo ja otin tätä paidasta kiinni ja vetäisin hänet kiinni itseeni ja suutelin. Se vain tuntui oikealta. Niallilla oli pehmeät ja täydelliset huulet. Olin halunnut tehdä näin heti kun näin Niallin. En tiedä miksi, mutta nyt oli se hetki. Irrottauduimme pitkän suudelman jälkeen, pidin silti pojan paidasta kiinni. Niall katsoi minua hieman hengästyneenä ja hämmästyneenä. Purin vain huultani. Katsoin ympärilleni nyt täällä oli enemmän luokkalaisiamme joilla oli kaikilla hieman yllättynyt ilme pärställä. Ihan sama minulle. Teen sen mitä itse haluan.
"Mennääks ?" Kysyin Niallilta ja otin tuota kädestä. Niall vain nyökkäsi ja seurasi.

Olimme jo kaukana koulusta kun Niall yht'äkkiä pysähtyi. Alkoi satamaan.
"Miks sä teit sillee ?" Hän kysyi ja katsoi maahan. Mitä ? Eikö hän halua ?
"Niall ? Anna anteeks..." sanoin hiljaa.
"Ku mä oisin halunnu tehä sen ensin..." kuului hiljainen ja jopa hieman itkuinen Niallin ääni.
"Hei, Niall. Ei sil oo mitää välii kumpi sen ekana tekee." Sanoin pojalle ja nostin hänen kasvonsa ylös ja pyyhin nuo muutamat kyyneleet pojan poskilta. Katsoin suoraan noihin sinisiin silmiin. Niallin kasvot lähenivät omiani ja hänen huulensa oli jälleen huulillani. Tämä oli paljon romanttisempi kuin ensimmäinen. Suutelin unelmien poikaa kaato sateessa. Irrottauduin hapen puuttessa ja näin Niallin hymyilevän. Hän laittoi kätensä ala selälleni ja vesi valui hänen kasvoilleen hänen hiuksistaan. Mekkoni oli liimautunut ihooni ja Niallin paita Niallin ihoon. Näin vasta nyt että poika omistaa tuollaisen vartalon.

Saavuimme talollemme. Sukuni joutui lähtemään lähes heti takaisinn sillä heillä lähtee huomenna lento Kanarialle. Olisin minäkin päässyt mukaan mutta en halunnut. Tai halusin mutta haluan enemmän olla Niallin kanssa.
"Meen ny vaihtaa kuivaa päälle mut tuun sit vaikka sun luo ?" Sanoin Niallille kaivaessamme avaimiamme. Menimme kumpikin sisälle ja aloin etsimään vaatteita.

Olen aina miettinyt mihin huoneessani oleva ovi johtaa. Niin huoneessani on siis se ovi joka menee muualle asuntoon sekä ovi joka on samalla seinällä kuin naapurit asuvat. Otin kaapista ruskean-vihreän löysän topin ja valkoiset minishortsit. Laitoin ne ylleni, harjasin hiukseni ja laitoin ponnarille kiinni. Otin vielä ruskean laukkuni ja ruskean vyön koristeeksi housuihin. Laukkuun laitoin avaimet, lompakon, puhelimeni ja varmuuden vuoksi hammasharjan. Mistä sitä koskaan tietää.

Nyt olisi aika katsoa mihin himmeä tuntematon ovi johtaa. Avasin oven varovasti ja näin makuuhuoneen. Siellä oli Niall ilman vaatteita.
"Herra jumala !" Huudahdin sillä Niallilla ei ollut päällään mitään. Ei siis yhtään mitään. Niall oli onneksi seisonut minuun selin mutta kun huudahdin hän otti nopeasti jonkin hupparin ja heitti alavartalonsa päälle ja kääntyi minuun päin.
"Miten sä ? Siis ? Mitä sä ? Hä ?" Niall takelteli.
"Siis tää ovi on mun makuuhuoneesta tuleva ?" Sanoin hieman ihmetellen. Repesin nauruuun. Niin myös Niall. Poika etti jostain itselleen bokserit ja laittoin ne hupparin takana jalkaansa ja tuli luokseni. Halasin poikaa. Tämä on jotain erilaista. Hyvällä tavalla. Haluan vain olla tässä enkä missään muualla. Haluan pysyä Niallin rinnalla. Mahdollisimman kauan.

// Nonii sain vihdoi kirjotettuu luvun :D näit alkaa tulla harvemmin koska koulut alko ja menin kasille ja tää on kuulemma sellai lukuvuos millon tulee paljon uutta asiaa. Mut koitan silti kirjotella mahd usein. Ja siis tää ei viel loppunu :D ja loppuu viel kuva Niallist siin puvus ja sit ne Ashleyn vaatteet :)

~ We Can Stop 5

Aamulla:

Heräsin kun puhelimeni soi. Luin näytön. Alex. Painoin vihreää.
"Moi.." vastasin unisesti.
"Moi. Tuunks hakee sut ?" Ääni toisessa päässä kysyi.
"Ei, mä haluun kävellä tänää." Vastasin sillä voisin kävellä Niallin kanssa. Puhuimme hetken kunnes lopetin ja lähdin suihkuun. Suihkun jälkeen otin pukumme ja laitoin päälleni. Suoristin hiukseni ja pesin hampaat. Meikkasin vielä normaalit meikit ja lähdin tekemään aamupalaa.

Aamupalan jälkeen oli aika lähteä kouluun. Otin tarvittavat kirjat ja treeni vaatteet. Etsin puhelimeni ja laitoin Niallille viestin. "Haluisiks kävellä samaa matkaa ?-Ashley" odottelin vastausta kunnes puhelimeni piippasi viestin merkiksi. "Se ois kiva :) nähää kohta !:)-Niall" pistin puhelimen taskuuni ja astuin ovesta ulos. Samaan aikaan Niallkin astui ulos asunnostaan. Poijalla oli hymy naamalla.
"Noni mennääks ?" Kysyin pojalta kun kumpikaan ei tehnyt mitään. Lähdimme kävelemään koululle.

Olimme päässet alle puoli kilometriä kuin näin tutun pojan tulevan vastaan.
"Sä et halunnu et haen sut ku tuut tollasen hiiren kaa ?!" Alex karjui. Nyt minun on tehtävä se.
"Ei ku mä pelkään sua ! Ja sä kiusaat mun kavereit aina ! Meijä suhde ei toimi näi." Sanoin vakavana. Pojan suu loksahti auki ja Niall oli vähällä revetä nauruun. Aloin vain kävelemään eteen päin ja Niall kipaisi minut kiinni. Kuulin juoksu askelia.
"Siis jätiksä mut ?!" Alex parkui. Pysähdyin sillä halusin vastata silleen ettei kukaan liikkuisi.
"Niin juuri." Sanoin vakana ja Niallilla oli taas vaikeuksia pidättää nauruaan.
"Älä sä hiiri siinä yhtää tirsku !" Alex karjui Niallille.
"Just ton takii en jaksa enää." Sanoin ja otin Niallin ranteesta jotta hän seuraisi minua. Itseasiassa nyt on parempi olo.

Niallin näkökulma:

"Mitä toi oli ?" Kysyin Ashleyltä joka vaikutti hieman tyytyväiseltä tilanteeseen.
"Ero. En jaksa sitä et se kiusaa sua." Hän vastasi. Oi. Hän välittää minusta. Ensimmäinen tyttö joka ei välitä aksentistani tai raudoistani. Hän on kauniskin. Harmi vaan että lukio loppuu viikon päästä ja Ashley varmaan unohtaa minut ja sillee... Mutta en haluu miettii sitä nyt.

Ashleyn näkökulma:

Saavuimme vihdoin koululle. Aion olla mukava Niallille sillä pidän hänestä. Siis kaverina. Tai ehkä hieman enemmän en tiedä. No nyt on kuitenkin ensimmäinen tunti. Kaikki katsoivat minua ja Niallia kummeksuen sillä olenhan koulun suosituin tyttö ja Niall. No heidän mielestään outolintu. Mutta ei minusta. Hän ihana kunhan häneen tutustuu.

"Ootteks te ?" Amy kuiskasi vieressäni. Naurahdin ja pudistin päätäni.
"Mut jos yhtää enää haluut Alexii nii se on vapaa." Sanoin vinkaten. Amyn suu loksahti auki.
"Jättiks se sut ?" Hän kuiskasi ihetellen.
"Eip." Sanoin virnuillen. Niin mähän jätin hänet.
"Sä jätit koulun suosituimman ja halutuimman pojan ?!" Amy kysyi jo hieman kovempaa. Hyssyttelin kaveriani ja sanoin että kerron välitunnilla.

Menin kaapilleni Amy seurasi perässä. Vaihdoin kirjat ja suljin kaapin oven.
"Sä siis teit mitä ?" Amy kysyi. Hymyilin vain. Alex kulki ohitsemme hymyillen ja iloisena. Hänkin siis halusi eroa.
"Jätin ton mulkun." Sanoin ihan pokkana ja vakavalla äänellä. Samalla Niall tuli kaapilleen hymyillen.
"Miks sä jätit Alexin ?" Amy kysyi välittämättä Niallista. Sen varmaan Niallkin haluu kuulla.
"Koska se kiusas Niallii ja satutti kaks kertaa mua." Sanoin hiljentäen loppua kohden. Kello soi on siis aika lähteä tunnille.

*aikahyppy, lakkiasten aamu*

Heräsin normaalisti herätyskellooni ja aloin laittamaan hiuksiani korkkiruuvi kiharoille, sillä tänään valmistun lukiosta. Olemme Niallin kanssa hyviä ystäviä ja nykyään hän on lähes ainoa kaverini. Sillä minuakin on alettu kiusaamaan vain siksi että puolustin Niallia ja olen hänen kaveri.

Menin tekemään aamupalaa ja söin sen nopeasti. Meikkasin enemmän kuin yleensä ja odottelin että isäni ja puoliäitini tulisi poikineen tänne. Lakkaiset ovat heidän luonaan. Laitoin mustan olkaimettoman mekon ja tarkistin kaiken. Mekon seuraksi otin samat korkokengät kuin voitto juhlissa. Ovikello soi. Kävelin ovelle ja näin...

//jaksoin kirjottaa luvun ! On ollu nyt kaikkee ja koulutki alkaa nii alkaa tulla harvemmin näit lukui :) juhjah sain tän toimii eli täs tää mekko viel :Dd

~ We Can Stop 4

Alex ajoi jonkun hienon omakotitalon pihaan ja sammutti auton. Nousimme autosta ja musiikki kuului kadulle asti. En aio juoda tänään limsaa vahvempaa koska ajan meidät kotiin kun Alex varmaan taas kännää.
"Hei sieltähän tulee voittomaalin tekijä !" Alexin paras ystävä, siis Josh huutaa ja ojentaa Alexille kaljan. Itse hakeudun talon ulkopuolelle. En ole oikein juhla tuulella. Se mitä Alex on tehnyt Niallille. Väkivalta ei ole minusta ratkaisu.

Istuessani ulkoportailla juhlijat ovat saaneet itsensä jo känniin. Muutama nuoleskelee olohuoneen sohvalla. Kävelin portaat yläkertaan ja kuljin käytävällä. Joistain huoneista kuului hieman inhottavia ääniä. Omapa on asiansa. Menin takaisin alakertaan. Kello on jo 12 pitäisi lähteä.
"Alex ! Nyt lähetää !" Sanoin pojalle jokai horjui luokseni. Eikö täällä ole muita selvinpäin ?! Talutin poikaa autolle. Rupesin etsimään avaimia pojan taskuista joka nojasin autoon. Etsin jokaisen taskun enään kaksi jäljellä, takataskut. Laitoin käteni takataskuihin ollessani kasvotusten poikaan. Poika virnisti kännisenä. Hän luuli varmaan jotain enemmän.
"Ai s-sä- ha-luullltki jo t-tääl. Mä -a-a-aattelin et va-vast te-teil." Alex sanoi takkuillen ja kännisenä. Otin avaimen pojan takataskusta ja käännyin selin poikaan avaamaan tuolle ovea. Samassa hetkessä hän pisti toisen kätensä takapuolelleni ja astui horjuen pelkääjän paikalle. Itse menin kuskinpuolelle. Käynnistin auton ja ajoin asunnolleni.

Autoin pojan rappusia ylös ja hyssyttelin ettei herätettäisi ihan koko taloa. Pääsin kerrokseeni ja avasin oveni. Alex suuntasi huoneseeni ja rojahti sängylle. Itse menin suihkuun ja vaihdoin college housut ja tiukan topin. Menin huoneeseeni jossa Alex oli sentään ottanut kengät ja takin pois. Menin hiljaa sängylle ettei Alex heräisi ja alkaisi tekemään mitään hullua. En kuitenkaan onnistunut. Hän heräsi ja tuli päälleni makaamaan käsiensä varaan. Hän suuteli minua todella hyvin. Oho. Ekan kerran osasi kännissä ! Hän alkoi suutelemaan kaulaani ja teki jäljen. Hän ei maistunut alkoholille ? No ihan sama. Hän laittoi kätensä paitani alle, mutta joutui keskeyttämään.
"Mun on pakko käydä vessas. Sori kulta." Sanoin hieman nolona mutta poika päästi minut. Palasin vessasta ja menin seisomaan kokovartalo peilini eteen ja katsoin kaulaani. Samalla Alex tuli taakseni ja kietoi kätensä vatsani ympäri ja laittoi päänsä olalleni.
"Jatketaaks ?" Hän kysyi ja pussasi poskelle. Menin sängylle ja poika tuli perässä. Hän jatkoi siitä mihin jäikin. Siitä hän sitten jatkoi. En kerro enempää.

Aamulla:

Heräsin. Tänään on onneksi vapaa päivä. Nousin varovasti istumaan sängyn reunalle. Minuun sattuu viime öinen vieläkin. Alex oli hieman liian raju. Minusta tuntuu että Alex ei edes ollut kännissä vaan esitti ja halusi pitää "hauskaa" vähän rajummin tekosyynä humala.
"Huomenta rakas." Kuului uninen ääni vierestäni. Käänsin katseeni poikaan ja hymyilin. Silti käänsin katseeni melkein heti takaisin käsiini jotka lepäsivät sylissäni. Minua ahdistaa. Ja paljon. Haluan pois. Tunsin kyyneleen poskellani. Pyyhin sen äkkiä pois. Alex oli tullut istumaan viereeni.
"Mikä on ?" Hän kysyi ja halasi minua. Poika samaan aikaa pelottaa minua, viime yön takia ja samaan aikaan lohduttaa minua. Haluan pois.
"Ei mikään." Sanoin irrottautuen ja yritin hymyillä. Käskin pojan keittämään teetä. Itse aloin kaivamaan vaatteita. Otin farkkushortsit, löysän valkoisen topin josta näkyi läpi ja alle valkoisen tiukan topin ja luonnonvalkoisen villatakin. Otin vielä vaaleanpunaisen laukun johon laitoin rahat ja muun tarvittavan. Meikkasin ja suoristin hiukseni.

Menin ulos huoneestani ja kävin keittiösta hakemassa leivän.
"Mä meen kaupoille." Sanoin Alexille joka tuli huoneestani.
"Joo mä meen sinne Joshille siivoomaa." Alex vastasi ja pussasi nopsaan ja lähti ovelle. Menin hänen perässä ja otin valkoiset ballerinat ja pistin ne jalkaan. Avasin oven. Pääsimme yhden kerroksen alas kun Niall jo tuli meitä vastaan.
"Ai hiiri taas. En ois uskonu et sul on kaveri joka asuu näin hienos talos." Alex sanoi ja nauroi. "Noi sun hampaas on muute iha hito ärsyttävät" tuo jatkoi ja tönäisi Niallin. Seinää päin. Niall lyyhistyi siihen.
"Hei Alex mul jäi puhelin kotiin. Mee sä vaan mä voin mennä bussilla kaupunkii." Sanoin pojalle joka meni jo alempana.

Katsoin ettei Alex nähnyt ja kyykistyin varovasti Niallin eteen.
"Ooks kunnos ?" Kysyin varovasti sillä poika näytti itkevän.
"Miks kaikki aina sanoo mun raudoista ?" Niall sanoi itkun seasta. Niinpä. Hyvä kysymys. Minuakin kiusattiin raudoista yläasteella.
"Hei noustaa ylös. Tuu mun luo ja jutellaa." Sanoin sillä minuun sattui aika paljon. Nousin seisomaan ja Niall nousi myös. Menimme takaisin ylös ja avasin oven. Heitin kengät ja laukun kenkätelineelle. Menin keittiöön keittämään teetä. Niall tutki hieman asuntoani ja tuli lopulta keittiöön kanssani.
"Sul on kiva kämppä." Hän sanoi. Käännyin katsomaan poikaa. Hän hymyili. Pidän tuosta hymystä. Siinä on jotain lumoavaa. Hymyilin vain vastaukseksi. Poika istui pienen ruokapöydän päähän. Katoin teetä ja keksipaketin. Aloimme juttelemaan kaikesta. Taas. Niall kertoi entisestä tyttöystävästään ja siitä kuinka tuo tyttö jätti Niallin kun sai tietää tämän soittavan kitaraa ja että hänelle tuli raudat. Itse kerroin Alexista mutta keskustelun aikana minusta tuntui ettei Alex ole se oikea. Hän on satuttanut minua nyt kahdesti, ekalla kerralla hän löi minua kännissä ja sitten tuo viime öinen.

Kello oli jo viisi ja Niall teki lähtöä. Olimme jutelleet paljon ja nauraneet jos siihen oli aihetta. Niall on niin mukava. Niallin lähdettyä aloin tehdä läksyjä huomiseksi. Tein niitä muutaman tunnin ja soitin sitten Alexille ja toivotin hyvät yöt sillä en jaksa soittaa enään uudelleen. Tai oikeastaan en halua. En ole enään varma pitäisikö jatkaa hänen kanssaan. Kävin suihkussa ja sekin sattui. Minuun ei saisi enään huomenna sattua tai en voi tehdä harjoituksissa mitään hyppyjä tai heittoja. Pistin varovasti puhtaat alusvaatteet ja viime öiset vaatteet. Menin sänkyyni ja luin hetken, mutta nukahdin kuitenkin pian.

/sori tälläi loppu mutten jaksa kirjottaa :D viel loppuu kuva niist vaatteist :)