Heräsin aamulla Harryn herätyskellon soidessa ärsyttävästi.
"Harryy !" Huusin pojalle. Hän oli jättäny puhelimen olohuoneen tapaiseen huoneeseen. Nousin sängystä sillä Harry ei näyttänyt nousevan. Vilkaisin kelloa. Kahdeksan. Menin Harryn puhelimen luo ja otin sen käteeni. Menin Harryn huoneeseen. Nukkuu kuin tukki. Laskin puhelimen yöpöydälle. Läpsäisin poikaa päähän mikä sai hänet säpsähtäen hereille. Harry ponkaisi heti istumaan.
"Ai hitto !" Hän karjui. Hymyilin vain.
Oli ihan hiljaista kunnes seinän takaa, Liamin ja Niallin huoneesta, alkoi kuulua ääniä. "Ei. Liam älä !" "Kyllä. Juuri nyt." Olin kauhistunut. Mitä he tekevät ? Ponkaisin ylös vaistomaisesti. Juoksin käytävään Harry kannoillani. Aloin hakkaamaan ovea kuin hullu. Unisen näköinen Niall tallusti ovelle hiukset sekaisin.
"Mitä te teette ?!" Huusin blondille. Hän hieraisi silmiään. Liam talssi kanssa ovelle.
"Ai moi Deb. Nii siis avasin tellakkarin just. Ei me olla muuta tehty kui ?" Liam sanoi. Harrykin oli ovella.
"Ei mutta ihan ku Niall ois huutanu täält 'Liam lopeta' ja voihkinu ja sitte sä Liam oisit vastannu 'kyllä. Juuri nyt.' Ja kuulunu taas lisää ihan pelottavii äänii. Ja ne äänet kyllä kuulu kahelle miehelle." Harry selitti. Pojat repesivät nauruun. Katsoimme Harryn kanssa toisiamme ihmeissämme.
"Se tuli siitä elokuvasta mikä tuli ihan sattumalta." Liam sanoi naurun seasta. Katsoin poikaa et-ole-tosissasi-ilmeellä.
"Tuu vaikka kattoo." Niall sanoi ja vetäiso minut huoneeseen missä oli suuri televisio. "Vaihettii heti kanavaa ku nähtii et mikä elokuva sielt tuli." Blondi jatkoi. Liam otti kaukosäätimen ja painoi edellinen kanava-nappia ja sieltä ilmestyi jokin pornokanava. Olin lähellä pyörtyä. Onneksi Niall seisoi vieressäni ja pystyin ottamaan hänestä tukea.
"Liam, vaiha kanava." Niall sanoi. Joo hyvä idea. Liian rajua. Menin sohvalle istumaan.
"Millon teillä on se haastattelu ? Tarvitaanko mua siellä ?" Kysyi sillä haluan unohtaa sen mitä juuri näin.
"No se on ihan televisio haastattelu,joten uskosin että joo." Harry sanoi.
"Ok. Monelta se on ?" Kysyin.
"Tunnin päästä !" Liam huudahti. Nousin nopeasti ylös ja suuntasin huoneeseeni. Meikkasin nopeasti ja etsin itselleni vaatteita. Otin laukusta valkoisen topin, vaaleanpunaisen reiällisen paidan ja vihreät minishortsit. Onneksi oli lämmin keli joten ei tarvitse hirveästi pukea. Otin vielä mustat pilot aurinkolasini ja lähdin huoneestani. Harryllä oli valkoinen kaulus paita josta oli ylimmät napit auki niin että linnut rinnassa näkyivät hieman ja mustat pillifarkut.
"Noni mennää." Sanoin pojalle ja otin iphoneni ja huoneenavaimet mukaan. Laitoin mustat balleriinat jalkaan ja menin käytävään. Suuntasin hisseille ja painoin hissin tulemaan ylös kerrokseemme. Olemme seitsemännessä kerroksessa ja kerroksia on kymmenen. Hissi tuli ja menimme sinne. Siellä ei ollut muita.
Pääsimme alas missä muut pojat jo odottivat meitä. Katseeni osui heti Louisin sinisiin silmiin. Hän ikävä kyllä käänsi katseensa heti pois. Onkohan kunnossa ? Hän vaikuttaa kovin poissa olevalta. Voisin kysyä häneltä oikealla hetkellä.
"Missä Paul ?" Harry kysyi. Samassa tuttu mies käveli hisseiltä luoksemme.
"Tässä minä." Hän naurahti. "Muut menivät jo edeltä joten eiköhän mennä." Paul jatkoi ja lähti kävelemään oville. Tuttu auto odotti meitä ulkona. Itseasiassa se on limusiini. Louis istui vastapäätäni ikkunapaikalle. Lähdimme kohti haastattelupaikkaa. Pojat juttelivat kaikesta. Paitsi Louis hän vain katsoi ulos ikkunasta. Nyt ei ole kaikki kunnossa.
Auto pysähtyi. Olimme siis perillä menimme ulos missä oli paljon faneja. Muutamille onnekkaille annettiin nimikirjoitukset mutta aikaa ei ollut paljoa joten menimme nopeasti sisälle. Sisällä pojat saivat omat pukuhuoneet.
"Öm. Paul. Mitä mä teen ?" Kysyin varovasti.
"Tänään stylistejä on jokaiselle oma ja sinut laitoimme Louisille." Paul sanoi ja jatkoi jutustelua vissiinkin haastattelijoiden kanssa. Suuntasin Louisin pukuhuoneelle. Ovi oli raollaan. Kurkkasin sisälle. Louis istui pää käsissään ja haroi hiuksiaan.
"Ääärgh !" Louis huusi ja löi päänsä seinään. Hän oli vihainen. Mutta kelle ? Koputin oveen varovasti.
"No mitä !" Louis karjaisi.
"Eiku mä tulin vaan valitsemaan ne sun vaatteet. Mutta voin mä mennä poiskin." Sanoin varovasti. En halua suututtaa häntä enempää.
"Ai. Anteeks. Ei sun tarvis kuunnella mun ärjymistä." Louis sanoi hieman hymyillen. Menin sisälle ja istuin sohvalle Louisin viereen.
Lousin näkökulma:
Debbie istui viereeni. Hänen takiaan juuri olen vihainen. En siis hänelle vaan itselleni. Olen vihainen itselleni.
"Mikä sulla oli ?" Debbie kysyi varovasti. Juuri se kysymys mihin en halua vastata.
"En vaa ole nukkunu kunnolla pariin yöhön nii väsyttää ja pinna kireellä. Mutta onneksi huomenna on vapaapäivä." Sanoin ja väsäsin tekohymyn naamalleni. Debbie vain nyökkäsi. Hän nousi ylös ja alkoi katsomaan vaaterekkiä. Hän on niin kaunis. Miten en ole aikasemmin kysynyt mitään hänestä ?
"Jos sä laitat tän ja nää ?" Debbie sanoi ja heitti minulle valkoisen t-paidan ja mustat farkut. Hymyilin vain vastaukseksi. Hän poistui ja vaihdoin vaateet. Kelpaa minulle. Menin huoneestani haastattelijan luo ja sovimme milloin tulemme sun muuta. Muutkin pojat olivat toki jo paikalla.
Zaynin näkökulma:
Haastattelu alkoi ja Louis oli hirveän kireä ja vilkuili ympärilleen.
"Entä miten nais rintamalla ?" Haastattelia kysyi. Siinä se. Louis nousi paikaltaan ja lähti huoneesta. Kaikki olivat kuin puulla päähän lyötyjä. Harry jopa oli lähdossä hänen perään mutta estin sen.
Debbien näkökulma:
Olin muiden stylistien kanssa juttelemassa ja tutustumassa heihin. Varsinkin Lou oli todella mukava. Mutta yht'äkkiä Louis ryntäsi haastattelupaikasta. Hän suuntasi suoraan huoneeseensa. Pian Zayn tuli hänen perästään.
"Mihi Louis meni ?" Hän kysyi. Osoitin Louisin pukuhuonetta. Hän loi huulillaan sanan kiitos. Siinä samassa hän oli jo jatkanut matkaansa.
Louisin näkökulma:
"Entäs miten nais rintamalla ?" Haastattelija kysyi. Nyt riitti. Nousin paikaltani ja suuntasin suoraan pukuhuoneeseeni. Suljin oven ja menin sohvan viereen maahan istumaan. Miksi juuri se kysymys ? Olemme juuri eronneet Eleanorin kanssa ja nyt Debbie. Liikaa minulle. Painoin pään polviini ja tein niin kuin tytöt yleensä, purskahdin itkuun. Kuulin koputusta ovelta. Ovi aukesi varovasti.
"Louis..." Kuului Zaynin ääni ovelta. Nostin hieman päätäni. Zayn tuli lähemmäs. "Mikä sulla on ?" Zayn kysyi ja halasi minua. Pyyhin kasvoni ja nousin sohvalle istumaan.
"Erosimme Eleanorin kanssa pari päivää sitten..." sanoin hiljaa. "En enään ollut onnellinen hänen kanssaan." Jatkoin. Se oli totta. En ollut enään onnellinen hänen kanssaan.
"Miks et kertonu meille ?" Zayn kysyi.
"En tiedä." Sanoin. "En yksin kertaisesti tiedä.
"Meijän pitää mennä jatkamaan." Zayn sanoi ja lähti. Pyyhin kyyneleeni ja menin hänen perässään takaisin.
"Anteeksi tuo äskeinen. Se johtuu siitä että... Erosimme Eleanorin kanssa pari päivää sitten." Sanoin haastattaelijalle.
"Selvä." Hän vastasi. "Mennäänpäs seuraavaan aiheeseen. Onko teillä tulossa uusia biisejä lähi aikoina ?" Hän kysyi.
"No onha tuo yksi tekeillä." Liam sanoi viekkaana.
Debbien näkökulma:
Haastattelu loppui. On aika saada selville mikä Louisilla. Louis meni suoraan pukuhuoneeseensa. Menin lähes heti hänen peräänsä. Menin ovelle ja koputin siihen.
"Joo." Louis mutisi. Menin sisälle ja Louis oli siellä ilman paitaa. Hän on kyllä komea. Menin hieman ujoksi sillä näin hänet ekan kerran ilman paitaa.
"Saanks kysyy et miks tulit niin vihasena sieltä ? Siis sillo keske kaike." Sanoin varovasti. Louis taputti sohvaa viereltään, että tulisin hänen viereensä. Menin istumaan hänen viereensä.
"Me... erottiin sen mun tyttöystävän Eleanorin kanssa pari päivää sitten..." Louis sanoi hiljaa. "Mä en ollut enää onnellinen sen kaa. Se ei tuntunu oikeelta." Hän jatkoi. Voi toista. Halasin poikaa. En voinut sanoa mitään.
"Voi sua." Sanoin kuin irrottauduin halauksesta. Louisin poskilla oli muutama kyynel. Pyyhkäisin ne pois.
"Sit viel sä tulit...." hän jatkoi.
"Mitä minusta ?" Kysyin ihmetellen.
"Sä sait mut tajuumaan että Eleanor ansaitsee paremman ku mut..." Louis sanoi. "Tai siis sun tarina sai mut tajuumaan sen." Hän jatkoi.
"Mitä ?" Kysyin hiljaa.
"Niin... Sillon kun estin sun itsemurhan luulin että mä olen se jonka pitää hypätä sillä en ole ansainnut elämääni. Minulla on yhä sama tunne..." Louis selitti. Ei hän voi olla tosissaan.
"Hei Louis... Sä oot yks parhaista poikaystävä ehdokkaista." Sanoin hymyillen rohkaisevasti. Vihdoin hänkin hymyili, aidosti. Halasin poikaa uudestaan. En halua menettää ihmistä joka pelasti henkeni. Nyt on minun vuoroni.
//juhuu.. sain luvun valmiiks :) alotan uuden tänään mutta en tiedä koska julkaisen. Ja kuva sen tytö vaatteista ja sitte myös koko bändin vaatteista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti