Soriii. Tähän tulee nyt tälläi vuoden aika hyppy mutta ei anna sen häiritä elämää :)
Vuoden päästä:
Olen opiskellut täällä Liverpoolissa ja olen saanut paljon kavereita. Muutia poikiakin on ollut mutta he eivät ole olleet tosissaan. Töitä sain läheisestä kahvilasta. Tänään on syntymäpäiväni, mutta joudun silti menemään töihin kun on lauantai. Nousin sängyltäni ja venyttelin hieman. Katsoin itseäni kokovartalopeilistäni. Olen kehittynyt fyysisesti vuoden aikana. Menin keittiöön ja napsautin vedenkeittimen päälle ja kaivoin kupin kaapista. Kaadoin veden kuppiin ja laitoin teepussin veteen. Kaivelin kaapeista jotain syötävää. Löysin vain yhden leivän. Pitäisi siis käydä kaupassa. Söin leivän ja join teen ja menin huoneeseeni. Kävelin suurelle vaatekaapilleni ja otin sieltä kireän perus topin ja perus mustat legginsit. Takiksi ottaisin vain mustan hupparin. Laitoin vaatteet päälle ja meikkasin perus meikkini. Harjasim hiukseni ja pistin korkealle ponnarille kiinni. Pakkasin laukkuuni iPhone 5'teni, avaimet ja lompakon. Suuntasin eteiseen ja laitoin mustat korkokengät jalkaani. Avasin oven ja menin muutaman kerroksen alas, katutasolle. Viileä syysilma tunkeutui lävitseni. Kahvila on onneksi kävely matkan päässä.
Saavuin kahvilaan ja tervehdin ainoaa työkaveriani tänään, omistajan poikaa Harry Stylesia. Joo hän on yksi maailman suosituimman poika bändin jäsenistä. Vein hupparini ja laukkuni takahuoneeseen ja otin essuni ja laitoin nimikylttini rintaani. Menin tiskille.
"Sopiiks sulle että oot tällä tänään paria tuntia yksin ?" Harry kysyi ja laittoi takkiaan päälle.
"Joo, totta kai." Hymyilin pojalle. Harry heilautti kättään ja poistui ovesta.
Menin käymään takahuoneessa ja kuulin oven käyvän. Menin takaisin tiskille ja siinä seisoi miehenalku jolla oli ruskeat hiukset ja ystävälliset siniset silmät. Olen nähnyt nuo silmät ennenkin, mutta en nyt muista missä. No ihan sama häntä pitää palvella samalla tavalla kuin muitakin.
"Hei, ottaisin tuollaisen donitsin ja teen." Tuo sanoi.
"Selvä, tuon ne pöytään." Sanoin ja aloin ottaa donitsia lautaselle ja tekemään teetä. Tuo poika on niin tutun näköinen. Otin tarjottimen ja kävelin kohti pojan pöytää.
"Tässä, ole hyvä." Sanoin ystävällisesti tuolle pojalle.
"Kiitos. Sä oot muuten hirveen tutun näköinen." Poika sanoi. Vilkaisin tiskille, siellä ei ollut ketään joten voin puhu pojan kanssa.
"Äh, sekotat mut varmaan johkuun toiseen." Sanoin hieman nolona j istuin penkille poikaa vastapäätä.
"Ei tuollaista tyttöä voi sekoittaa toiseen." Hän sanoi ja hymyili.
"No jaa..." sanoin hieman punastuen kunnes tajusin asiakkaan odottavan. "Mutta mun pitää mennä." Sanoin ja nousin ylös.
Poika nousi paikaltaan ja suuntasi ovelle.
"Toivottavasti törmäillään uudestaan." Hän vielä huikkasi ja poistui kahvilasta.
*flashback*
"Oi anteeksi." Kuulin nuoren miehen alun äänen edestäni. Olin siis törmännyt tuohon mieheen.
"Äh. Mähän suhun törmäsin." Katsoin häntä. Hänellä on ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hänessä on jotain tuttua.
"No, toivottavasti törmäillään uudestaan."
*end of flashback*
Nyt minä muistan ! Hän on se mies johon törmäsin vuosi sitten Skotlannin lentokentällä. Juoksin nopeasti kadulle ja etsin miestä. En nähnyt häntä enään missään. Palasin takaisin sisälle. Haluan etsiä hänet. En itsekään tiedä miksi. Minusta vain tuntuu siltä.
// täs nyt tälläi lyhyt luku :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti