~ We Can Stop 8

Niallin näkökulma:

Saavuin kotiin. En varmasti nuku ennen kuin Ashley tulee kotiin. En halua menettää häntä... Hän on ollut ainoa ystäväni... Menen takaisin sinne kujalle. Nyt. Ihan sama vaikka Alex hakkaisi minut mutta Ashleylle hän ei mitään tee ! Otin puhelimeni ja tarkistin siinä olevan akkua, ihan varmuuden vuoksi ja astuin ulos. Kello on varmasti jo yli 12. Juoksin kujalle päin.

Saavuin kujalle. Kävelin varovasti eteen päin. Näin jotain tummaa maassa. Kyykistyin sen luo. Ashleyn laukku. Jatkoin peremmälle kujaa. Näin jonkin möykyn maassa. Ashleyn vaatteet. Missä Ashley ?
"Ashley !" Huusi hädissäni. Tunsin kyyneleen silmäkulmassani. Näin jotain isoa ihan kujan perällä. "Ashley !" Huusin uudestaan. Juoksin kujan perälle ja näin Ashleyn verisenä maassa. Kokeilin löytyykö pulssia. Se oli todella heikko. Kaivoin puhelimeni esiin ja soitin hätäkeskukseen.

Sain ohjeeksi pukea Ashleylle jotain päälle. Niin otin paitani päältäni ja laitoin sen tuon tytön päälle varovasti. En halua menettää häntä. Juuri kun sain hänet. Rakastan häntä enemmän kuin mitään. Kuulin ambulanssin äänen. Huusin heitä. He nostivat Ashleyn paareille.
"Saanko tulla mukaan ?" Kysyin itkun seasta. Sain myöntävän vastauksen. Pidin Ashleyn kädestä. Hänet laitettiin happikoneeseen.

Saavuimme pian sairaalalle. Hänet vietiin suoraan johonkin minne minä en päässyt mukaan. Olin ottanut Ashleyn tavarat mukaani. Otin hänen paidan ja haistoin sitä. Haluan hänet henkiin. Haluan taas haistaa tuon ihanan tytön. Hoitajia kulki ohitseni samoin muitakin asiakkaita. Muutamat katsoivat minua säälien. Ihan sama.

Aamulla:

"Pääset Ashleyn luo." Naishoitaja herätteli minua. Seurasin hoitajaa huoneeseen numero 13. Vihaan tuota numeroa. Istuin sängyn vieressä olevalle penkille ja otin Ashleyn kädestä kiinni.
"Mä en halua menettää sua... Oot mulle liian tärkee..." kuiskasin ja annoin kyyneltek valua silmistäni.

Ashleyn näkökulma:

"Mä en halua menettää sua... Oot mulle liian tärkee..." kuulin hauraita sanoja vierestäni. Tunsin kyljessä viiltävää kipua.
"Niall ?" Kuiskasin hiljaa.
"Ashley ?" Kuulin tuon äänen vastaavan. Hän siis oli Niall. Raotin hieman silmiäni. Liian kirkasta. Suljin ne uudestaan.
"Missä mä oon ? Ja mitä tapahtu ?" Kysyin hiljaa ja kuulin kun ovi kävi.
"Ai täällä on jo herätty hieman ?"kuulin ylipirteän nais äänen sanovan. "Haluat siis tietää mitä kävi ?" Nainen jatkoi. Nyökkäsin. "Sinun vanha poikaystäväsi hakkasi ja raiskasi sinut. Ja tämä poika löysi sinut." Nainen sanoi. Avasin silmiäni hieman enemmän. Katsoin ympärilleni. Vieressäni oli jokin kone missä meni varmaankin sydänkäyräni. Ovi kävi ja tunsin kuinka nainen lähti vaikka en sitä kunnolla nähnytkään.
"Ashley..." kuului Niallin ääni vieressäni. Kuului yhtenäinen piippaus.
"Rakastan sua..." sanoin hiljaa.
"Mäki sua..." kuulin vastauksen ja kyyneleitä tippuvan kädelleni.

Niallin näkökulma:

"Ashley..." kuiskasin tytölle. Kuului yhtemäinen piippaus ja koneen viiva meni suoraksi.
"Rakastan sua..." kuulin Ashleyn sanovan hiljaa.
"Mäki sua..." vastasin hiljaa. Kyyneleet tulvivat silmistäni, hoitajia ja lääkäreitä tulvi sisään. Yksi heistä vei minut pois huoneesta. Istuin penkille ja itkin. Ei. Se ei voi olla ohi. En anna itselleni ikinä tätä anteeksi. En mennyt tarpeeksi ajoissa kujalle. Nyt Ashley kuolee. Hoitaja saapui huoneesta ja pudisteli päätään. Hän. Hän. On poissa. Tunsin kyyneleet silmissäni.
Lähdin ulos sairaalasta. Ashley on poissa. Ikuisiksi ajoiksi. Lähetin viestin niille pojille joiden kanssa olin pelissä. "Ashley... On poissa. Hyvästi." Suuntasin suoraan rantakallioille. Istuin siihen reunalle. Päästin kyyneleet ulos. Mietin sitä mitä meillä oli. Ne muutamat suudelmat. Maailman parhaita. Ne satunnaiset halit. Maailman parhaita. Minulla ei ole enään mitään. Menin vielä reunemmaksi ja hyppäsin.

//sori tälläi lopetus :( mut pakko tehä vähän erilai ku aina on sellai lässyn lää loppu. Ja alotan uuden mahd nopee :) ja tää tuli muute aika nopee xd