Jenniferin näkökulma:
"Mitäs noin nätti tyttö tekee tähän aikaan ulkon ja vielä yksin ?" Kuulin miehen edessäni sanovan. Mies alkoi työntämään mua sivukujalle tönästen minut seinään.
"Pidetääks vähän hauskaa ?" Mies kysyi hieman virnuillen. Olin aivan paniikissa. Huutaminen ei auttaisi koska kello on jo niin paljon eikä täällä varmasti liiku ketään.
"Ei varmana" vastasin hiljaa. Mies otti hanskat pois käsistään ja alkoi laskemaan niitä lantiolleni. Hänen toinen kätensä alkoi vetää housujani alas ja toinen nousi ylemmäs, rinnoilleni. Suljin silmäni. Ei tämä olisi eka kertani, mutta silti minua pelotti enemänki se että hän tekee tämän vasten tahtoani ja että hän ei ole tuttu ja turvallinen. Mies puristeli, kädellään toista rintaani ja aloin hengittää raskaammin. Hyi miten vihaan ahdistelua.
"Sähä sittekki haluut olla tässä mukana" mies sanoi hieman virnistäen. Hän oli siis huomannut hengityksen. Hän laittoi vapaan kätensä haaroihini ja alkoi liikuttamaan sitä. Voihkaisin. Ja sekös sai miehen innostumaan. Aloin voihkimaan lisää ja mies vain alkoi jatkamaan yhä kovempaa ja nopeempaa, samalla toinen käsi teki "töitä" rinnoillani. Minua pelotti. Haluan pois. Miks ei kukaan huomaa ? Ihmisiä on kulkenut pääkadulla ohi jo muutama eikä kukaan ole nähnyt. Tai sitten he ovat luulleet että olen asiassa mukana koska pidän tälläisiä äänia. Mutta en voi niille mitään.
Lopulta suljin vain silmäni ja purin huultani. Mies oli jo ottanut housunsa pois ja yritti koko ajan ottaa minultakin kokonaan. Mutta sitten se tapahtui joku tarttui miehestä ja kuulin vakn nyrkin iskun. Sitten kuulin tutun ääden edessäni.
"Ooks sä kunnossa ?" Hätääntynyt Liam kysyi. Hyppäsin pojan kaulaan ja aloin itkemään. Olin paniikissa. Liamin kädet liikkuivat rauhoittavasti selälläni.
"Tule, lähetää teille. Mä vien sut kotiin" Liam sanoin nopeasti huomatessaan miehen nousevan ylös. Nyökkäsin vain ja lähdin kävelemään autolle jonka tunnistin Liamin autoksi. Menin pelkääjän paikalle ja Liam tuli viereeni kuskinpaikalle. Hän käynnisti auton ja näin kellon. Se on jo kolme. Tekikö hän sitä lähemmäs kolme tuntia kysyin mielessäni. En halua tietää.
Olimme nopeasti meillä. Olin itkenyt koko matkan. Auton pysähtyessä Liam nousi ja juoksi avaamaan minulle oven. Menin sisälle ja Jonas tuli minua vastaan ja halasi pitkään. Itkin vain Jonasin valkoista paitaa vasten. Hän vei minut isompaan oleskelu tilaan jonne Liam seurasi. Jonas katosi keittiöön luultavasti keittämään kaakaota. Liam antoi minulle viltin ja sytytti takan palamaan. Sen tehtyään tuli istumaan viereeni ja halasi pitkään. Samaan aikaan Jonas tuli kaakaon kanssa ja ojensi sen minulle ja tuli lattialle minua vastapäätä. Liam pyyhki kyyneleitäni ja Jonas otti paitansa pois jotta voin itkeä paitaa vasten.
"Kerkeskö se mies tehä sulle jotain ?" Liam kysyi minulta ja silitti selkääni. Jonas katsoi meitä kahta ihan ihmeissään ja kauhuissaan. Huuleni värisi.
"Mut yritettiin..." en pysty sanomaan sitä sanaa.
"Joku mies yritti raiskata Jenin" Liam sanoi Jonasille ja blondi poika hyökkäsi halaamaan minua. Itkin vain se oli jotain aivan hirveää.
"Ei kerenny... muutaku vähän kouri...." sain sanotuksi itkun seasta. "Se luuli et olin siinä mukana ku aloin hengittää raskaammin ja voihkii.... vaik en ois halunnu...." jatkoin ja aloin itkemään. Tuli vain se mies mieleen.
"Liam jos sä jäisit yöksi ja nukkusit Jenin kaa ?" Jonas sanoi hieman varoen. Liam katsoi minua ja nyökkäsin. Nyt haluan nukkumaan.
Lähdin kävelemään yläkertaan ja pojat tulivat melkein heti perästä. Olin vaihtanut ylleni kangas shortsit ja tiukan topin joka korosti muotojani. Joo vähän väärä paita mutta en kerennyt vaihtamaan sitä ku pojat jo olivat huoneessa. Menin sängylleni ja pojat vielä vaihtoi joitain vaateita. Jonas lainasi Liamille paidan ja housut ja itse hän nukkui pelkissä housuissa. Liam tuli viereeni ja halasi nopsaan ja silitteli kättäni. Nukahdin melkein heti.
Liamin näkökulma:
Ihan hirveetä. Ei kukaan sais joutuu tollasee. Hän on niin hauras varsinkin kun sanoin niin silloi kaksi kuukautta sitten. En oikeasti tarkottanut sitä. Oikeasti rakastan häntä. Noita ihania ruskeita hiuksia ja nuo silmät ! Kuin pähkinät. Siis hyvällä tavalla. Hän on jotain erilaista. Minua suututtaa että sanoin hänelle niin. En halunnut. Mutta nyt on aikani korvata se. Kerron sen hänelle tänään. Hän on niin suloinen nukkuessaan. Haluaisin ottaa kuvan. Tai miksen ottaisi. Otin puhelimeni lattialta, otin muutaman kuvan Jenistä ja laitoin parhaan taustakuvakseni. Nukahdin melkein heti kun olin saanut puhelimen pois.
//sori tälläi luku :d mut piti tulla jotain draamaa tähänki ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti