~ I Can Find You 14

Debbien näkökulma:

Olemme olleet täällä jo muutaman päivän ja muutkin pojat ovat heränneet. Mies ei ole vielä mitään radikaalia, mutta on hänellä ase. Nyt hän on poissa. Louis ja muut pojat on hakattu jos he ovat liikkuneet minun tai toistensa luo. Meitä kaikkia on uhkailtu aseella. Minua pelottaa että hän tosissaan aikoo tappaa meidät. Minulla on hirveän kylmä sillä minulla ei ole paljoa vaatteita. Mieskin on kourinut minua mutta ei vielä onneksi raiskannut ja toivottavasti ei raiskaakkaan. En halua menettää neitsyyttäni jollekkin hullulle, menettäisin sen mieluiten vaikka Louisille ! Ovi pamahti auki ja mies käveli sisälle.
"Poliisit tietää missä tää mesta on. Viiän nää muualle." Mies öirisi ja neljä 'apuria' tuli ja otti pojat. Mies tuli luokseni ja riuhtaisi minut ylös. Meidät raahattiin pakettiauton takaosaan. Mies paiskaisi oven kiinni ja lähti ajamaan. Katsoimme Louisin kanssa toisiamme silmiin. Haluan hänen huulensa huulilleni. Haluan että tämä kaikki on vain unta. Haluan unohtaa tämän.

Johnin näkökulma:

Olemme etsineet jo muutaman päivän. Kävelimme nyt metsässä poliisien kanssa.
"Hei ! Tuolla on joku rötiskö !" Yksi poliisi huusi. Lähdimme kohti hökkeliä. Poliisit käskivät meidän odottaa kauempana jos siellä on joku. Poliisit lähestyivät ovea. He menivät sisälle. Pian yksi poliisi tuli ulos.
"Tulkaa vain ! Ei täällä ketään ole !" Hän huusi meille ja viittoi meidät luokseen. Lähdimme Liamin kanssa kohti hökkeliä.
"Katsokaa jos täällä olisi jotain johtolankoja, mutta älkää koskeko mihinkään jos jotain löytyy." Poliisi sanoi ja päästi meidät sisälle. Menimme sisälle ja siellä oli sängyn raato, pieni pöytä, ikkuna ja tämä ovi. Katselimme ympärillemme kun huomasin valon osuvan johonkin ja kiiltävän. Menin kohti esinettä.
"Liam !" Huusin pojalle joka oli juuri lähdossä ulos. Liam tuli luokseni.
"Onko tämä Debbien ?" Kysyin ja osoitin korua, jossa oli riipuksena avain ja kukka.
"Joo. Hän osti tuon Pariisista." Liam vastasi ja nousi. Liam meni poliisin luo ja he tulivat pian luokseni.
"Oletko varma että tuo on Debbien ?" Poliisi kysyi Liamilta.
"Olen. Sillä tuo on uniikki koru, eli ainoa." Liam sanoi. Poliisi otti korun pussiin ja käski meidät mukaansa. Ulkona poliisikoira haisteli maata.
"Debbie on ainakin ollut täällä." Poliisi sanoi ja näytti korua Charlesille.
"Hmm. Antaa Danin haistella korua ja katsotaan löytyykö jälkeä." Charles sanoi ja käski koirapoliisin luokseen. Poliisi antoi koiran, Danin, haistella korua. Dani alkoi nuuskimaan ilmaa ja lähti menemään ympyrää. Se jäi haistelemaan yhtä kohtaa ja pian se haukahti. Koirapoliisi meni Danin luo.
"Täällä on auton jäljet !" Hän huusi. Poliisit juoksivat sinne ja juttelivat jotain keskenään.
"Pojat. Lähdetään seuraamaan näitä jälkiä ja haluaisimme että te nuorina hakisitte toisen koiran asemalta. Sellainen ruskea, lyhyt karvainen. Sen nimi on Sherry. Muistakaa sanoa että minä käskin." Charles sanoi. Sanoimme myöntävän vastauksen ja lähdimme nopeasti kohti kylää.

Pääsimme takaisin hökkelille ja nyt meillä oli mukana koira. Näimme pian poliisit jotka tekivät jotain mittauksia jäljille.
"Pojat. Saimme selville että nämä ovat korkeintaan kaksikymmentä minuuttia olleet ennen meidän tuloa." Charles sanoi.
"Selvä. Mitä me voimme tehdä ?" Kysyin ja ojensin koiran hihnan yhdelle poliisille.
"Saatte tulla mukaan mutta kohteessa pysytte kaukana, jos sellainen siis löytyy." Charles sanoi. Lähdimme seuraamaan auton jälkiä. Oli vain yksi asia mitä toivoin. Kaikki olisivat hengissä.

Debbien näkökulma:

Auto pysähtyi ja lensimme ympäsiinsä takatilassa. Meillä jokaisella oli muutamia ruhjeita sillä mies oli hakannut poikia ja pari kertaa läpsäissyt minua kun en ole totellut. Joka kerta kun hän tuli hökkeliin luoksemme hän kouri ja lähes tulkoon kerkesi päästä 'asiaan', mutta onnekseni jokaisella kerralla hänen puhelin soi ja hän on joutunut keskeyttämään hommansa. Mies riuhtaisi oven auki ja otti minut ensimmäisenä. Hän lähti viemään minua hieman isompaan taloon. Hän vei minut sisälle ja heitti johonkin huoneeseen.
"Täällä se onnistuu. Silloin muistan vain jättää puhelimen pois." Mies sanoi ja sulki oven. Katsoin ympärilleni. Olin siististi sisustetussa makuuhuoneessa jossa oli iso parisänky ja ikkuna. Tunsin että ranteisiini oli hiertynyt jäljet naruista samoin kuin nilkkoihin. En ole syönyt muutamaan päivään yhtään mitään. Kuulin käytävästä kauheaa kiroamista. Mies taas raivosi. Minua pelottaa oikeasti. Haluan vain Louisin viereen. Minua pelottaa että mies tappaa pojat ja minut. Miksi hän edes haluaa tehdä tämän meille ? Miksi ?

Heräsin ääniin ovelta ja mies riuhtaisi sen auki. Hän laittoi sen kiinni ja hänellä oli ase kädessään. Aikooko hän ampua minut ? Hän otti minusta kiinni ja heitti sängylle. Makasin avuttomana selälläni käsieni päällä. Mies tuli lähemmäs ja repäisi teipin suultani.
"Enhän minä halua että tukehdut." Mies virnisti ja tuli istumaan haja reisin päälleni. Hän tunki naamaansa lähemmäs ja suuteli minua. Minua oksetti. Haluan tuon saastaisen miehen pois päältäni. Mies nosti päänsä ja alkoi nostamaan toppiani. Hän nosti toppini rintojen yli. Mies katseli rintojani tyytyvästi virnuillen. Suljin silmäni hetkeksi ja puristin huuleni yhteen. Avasin silmäni ja näin kuinka mies leikitteli sormillaan rintaliivieni päällä. Hän alkoi siirtämään käsiään selkääni ja alkoi avaamaan rintaliivejäni. Hän työnsi naamansa naamalleni ja suuteli minua avaten rintaliivejäni. Pian hän sai ne avatuksi ja nosti ne pois rintojeni päältä. Minua ahdisti. Tuollainen pervo kourii minua ja on vähällä raiskata. Pian joka koputti ovelle.
"Pomo. Anteeks että häiritsen sun puuhias mutta kytät tuli just pihaa." Kuului miehen ääni oven takaa. Tunnistin äänen saman tien, Charles, kylän poliisi.
"Voi vittu !" Mies karjaisi ja vetäisi toppini takaisin rintojeni päälle. Kiitos Charles, kiitos ! Mies nousi ja otti aseensa. Hän ryntäsi ovelle ja käännyin kyljelleni, kasvot ovelle. Mies avasi oven ja kuului laukaus. Mies juoksi ulos huoneesta ja kuului poliisien huutoa. Pian huoneeseen tuli Liam.
"Debbie ! Ooks sä kunnossa ?" Liam huusi ja tuli avaamaan köysiä.
"Joo oon. Ehkä." Sanoin ja katsoin ranteitani. Nousin istumaan ja Liam avasi jalkani. Nilkkani ja ranteeni vuosivat. Laitoin rintaliivini topin alla kiinni.
"Ambulanssi on pihassa. Noi pitää näyttää lääkärille." Liam sanoi ja auttoi minut ylös.
"Mä en mee mihinkää ennen ku tiiän missä Louis." Sanoin päättäväisesti kyyneleet silmissä. Kuului toinen laukaus. Liam katsoi minuun.
"Ei." Sanoin hiljaa. Ei Louisia. Ei !
"Oliko se Louis ?" Kysyin itkuisena.
"En tiedä. En tiedä missä Louis on." Liam sanoi. "Muut pojat ovat ambulanssissa. Mennään sinne." Liam jatkoi. Lähdimme huoneesta ja kävelimme hitaasti ja varovasti kohti ulko-ovea. Pääsimme ovelle ja kuului lauksus. Pian näin Louisin makaamassa terassilla.
"Ei !" Huusin kovaa itkun seasta. Muutama poliisi käänsi katseensa minuun ja juoksi nopeasti Louisin luo. Kyykistyin pojan viereen. Laitoin käteni hänen rintakehälleen. Nostin käteni ja katsoin sitä. Verta. Poliisi tuli luokseni.
"Ei !" Huusin uudestaan. Laitoin käteni Louisin kaulalle ja etsin pulssia. Se tuntui heikosti.
"Louis.." sanoin hiljaa. Kyyneleet valuivat poskiltani paidalleni.
"Deb..." Louis vastasi hiljaa.
"Rakas, älä mee. Mä en pärjää ilman sua." Sanoin hiljaa Louisille. Nyt ambulanssin hoitajakin oli luonani.
"Liam. Ota Debbie pois. Meidän pitää saada Louis sairaalaan nopeasti." Poliisi sanoi. Pian Liamin vahvat kädet tarttuivat minuun. Liam veti minut pois Louisin luota. Hänet nostettiin paareille ja vietiin ambulanssiin. Ambulanssi lähti ja itkin Liamin rintakehää vasten. En halua menettää Louisia.
"Mennään perässä." Poliisi sanoi ja päästi meidät poliisiautoon. Itkin koko matkan sairaalalle. Muutkin pojat olivat seurassamme.

Pääsimme sairaalaan ja istuimme nyt käytävällä odottamassa. Liam oli lähtenyt hakemaan meille vaatteita ja John oli hakemassa ruokaa. Piam John tuli viiden kahvin ja seitsemän munkin kera. Hän ojensi minulle suurimman kahvin ja munkin.
"Siellä ei ollut muuta syötävää." Hän sanoi.
"Ei se mitään. Kiitos." Sanoin. Hörppäsin kahvistani ja otin aluksi pienen haukun munkista. Ranteissani sekä nilkoissani oli siteet. Poikien haavat oli putsattu ja paikattu. Heille ei ollut tullut hiertymiä sillä heillä oli pitkät housut ja paidat. Pian Liam tuli ison repun kera ja antoi minulle lökärini ja jonkun pojan t-paidan sekä villasukat. Menin viereiseen vessaan ja vaihdoin housuni. Haistoin paitaa. Se oli Louisin. Kyyneliä alkoi tulla silmistäni ja pistin paidan nopeasti päälleni. Menin muiden luokse takaisin. Istuin takaisin odottamaan.
Olemme istuneet täällä jo kaksi tuntia ja Louisin tilasta ei ole vielä tietoa. Nojasin käsiini ja haroin hiuksiani.
"Miksi Debbie on noin huolissaan Louisista ?" Harry mukamas kuiskasi Zaynille joka istui vieressäni.
"Mä kuulin ton." Huokaisin. Harry lehähti punaiseksi. Samassa hoitaja tuli luoksemme. Hoitaja sanoi:
"Louis..."

//olkaa hyväää :) ja kuten joku jo saattoi huomata. Muutin asetukset niin että voitte kommata anona ! (Anonyyminä) eli kommenttia tulemaan !;)