~ I Can Find You 17

Olen nyt sairaalalla ja odotan pääsyä Louisin luo. Minulla on samat vaatteet kuin eilen. Muut pojat eivät vieläkään tiedä minusta ja Louisista. Tiedämme miten ja missä kerromme. Poliisi käveli käytävällä ja hänellä oli seurassaan se eilinen blondi.
"Miksi minun täällä pitää olla ? Eikö ole ihan selvää että Louis on minun poikaystäväni ?" Blondi tivasi poliisille.
"Minulle on kerrottu vähän muuta." Poliisi sanoi. Pian Zaynkin tuli. Hän siis toi minut tänne ja jäi todistajaksi minun ja Louisin suhteelle.
"Ainiin. Tämä on kuulemma sinun." Poliisi sanoi ja ojensi minulle pienen muovipussin. Katsoin pussia. Louisin antama koru.
"Joo. Tämän Louis antoi minulle Pariisissa ehkä viikko sitten." Sanoin ja hymyilin.
"Eli onko tuo Louisin antama ?" Poliisi kysyi.
"On." Sanoin.
"Onko todistajaa ?" Blondi kysyi väliin ivallisesti.
"On. Minä." Zayn liittyi keskusteluun. "Selvä. Haastattelen jokaista erikseen. Aloitan Louisista." Poliisi sanoi ja nousi. Hän meni Louisin huoneeseen.
"Nii kukas sä luulet olevas ?" Blondi kysyi. Hänellä oli minihame, tiukkaakin tiukempi napatoppi, todella korkeat korot ja hän mässytti purkkaansa. Sen lisäksi hänellä oli monta kiloa meikkiä naamassaan.
"Louisin tyttöystävä." Sanoin välinpitämättömästi.
"Tyttöystävä ?! Ja vitut." Blondi sanoi.
"Sepä se." Vastasin.
"Et sä voi ! Mä oon ! Se sano et se rakastaa mua ! Mä oon nii paljo kauniimpi ku sä !" Blondi vaahtosi.
"Juupa juu." Sanoin. Pian poliisi tuli takaisin käytävään.
"Näyttää siltä että minun ei edes tarvitse kuulustella teitä kaikkia. Louis alkoi itkemään kun puhuimme aiheesta joten uskon että hänen tunteensa ovat aidot Debbietä kohtaan. Halua kysyä vain yhden kysymyksen. Kaun aikaa erostanne on ?" Poliisi selitti ja esitti kysymyksen blondille.
"Viisi vuotta..." Blondi vastasi hiljaa. Olin vähällä revetä nauruun. Hillitsin kuitenkin itseni.
"Selvä." Poliisi sanoi. Poliisi lähti blondin kanssa ja me jäimme Zaynin kanssa sairaalaan.
"Mä haluan nyt Louisin luo." Sanoin ja nousin tuolilta. Suuntasin Louisin ovelle ja näin Louisin istumassa sängyllään.
"Moi." Hymyilin pojalle ja istuin penkille.
"Tuu lähemmäs." Louis sanoi.
"Ai niiku mihi ?" Naurahdin.
"Istu hetkeks toho sängyn reunalle." Louis sanoi hymyillen.
"Okei." Vastasin ja nousin sängyn reunalle. Louisin kasvot lähestyivät omiani. Kuroimme viimeisetkin sentit väliltämme. Edellis kerrasta on jo viikko. Louisin huulet olivat täydellisemmät kuin muistin. Suutelimme kunnolla sillä olimmehan olleet 'erossa' jo viikon.
"Krhm." Pieni rykäisy kuului ovelta irrottauduimme niin nopasti, että olin vähällä tippua lattialle. Lääkäri oli tullut hoitajan kanssa huoneeseen. Menin istumaan takaisin penkille.
"Mikäs on olo ?" Lääkäri kysyi ja katsoi lampulla Louisin silmiä.
"Hyvä äskeisen jälkeen." Louis vastasi hymy korvissa.
"Varmasti. Mutta siis ihan oikeasti." Lääkäri naurahti.
"Hyvä." Louis hymyili.
"Annappa tuon hoitajan vielä katsoa leikkaushaavaa." Lääkäri sanoi. Hoitaja katsoi leikkaushaavaa. Se oli Louisin vasemmalla puolella, rintakehällä. Louisilla oli tikit.
"Kauan joudun olemaan täällä ?" Louis kysyi kun hoitaja siivoili tavaroitaan.
"Itse asiassa voimme päästää sinut jo huomenna. Tulet vain siitä kahden päivän päästä poistattamaan tikit." Lääkäri sanoi. Louis kääntyi katsomaan minua hymyillen. Hymyilin hänelle takaisin.
Olimme olleet Zaynin kanssa jo pitkään sairaalalla ja muutkin pojat olivat käyneet täällä. Olimme nyt Louisin seurana hänen huoneessaan. Puhelimeni soi taskussani. Otin puhelimeni taskusta ja katsoi soittajaa. Ellie.
"Moi." Vastasin serkulleni ja näytin pojille että heidän pitäisi olla hiljaa.
"Moi ! John kertoi ! Ihan kamalaa oothan sä kunnossa ?" Ellien ääni kuului toisesta päästä puhelinta.
"Joo olen kunnossa. Kuule. Onko teillä mitään menoa ensi viikon maanantain, eli viikon päästä ?" Kysyin sillä haluan varmistaa etteivät he sovi mitään keikan kanssa samaan aikaan.
"Ei ole. Kuinka niin ?" Ellie kysyi.
"Lähetään shoppailee Lontooseen. Otetaan Amberkin mukaan." Sanoin.
"Harmi mutta minulla ei ole rahaa." Ellie pahoitteli.
"Ei. Mä maksan." Sanoin jotta hän suostuisi.
"Olisitko niin kiltti ? Maksan kyllä kaiken takaisin ! Korkojen kera." Ellie sanoi.
"Joo. Mutta mun pitää nyt lopettaa. Moikka." Sanoin.
"Moikka." Ellie vastasi ja lopetin puhelun.
"Nyt on sitte varmistettu että Ambee tulee teijän keikalle." Sanoin hymyillen pojille.
"Hyvä." Pojat sanoivat ja hymyilivät.
Vietimme päivän Louisin luona ja olemme nyt lähdössä.
"Mä tuun kohta menkää vaa jo." Sanoin pojille ja he menivät käytävään.
"Nii koska sä pääsetkään pois ?" Kysyin Louisilta.
"Huomenna." Poika hymyili.
"Tuonks mä sulle vaatteita ?" Kysyin.
"Joo se ois kiva." Louis sanoi ja hymyili.
"Ok no tuun sit huomenna." Sanoin pojalle ja nojauduin suutelemaan häntä.
"Nähää huomenna." Louis hymyili suudelman jälkeen.
"Joo." Sanoin ja lähdin huoneesta.
"Mikäs kesti ?" Harry virnisti.
"Kysyin tarviiiko Louis vaatteita huomenna:" Vastasin välinpitämättömästi ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovia. Kuulin pian askelia perässäni joten pojatkin olivat vihdoin nostaneet isot ahterinsa ja lähteneet kävelemään.

"Deb." Liam kysyi kun olimme kävelemässä kotiin.
"Niin ?" Kysyin ja käännyin katsomaan poikaa. Hän katsoi muita poikia ja he nyökkäsivät.
"Onks sun ja Louisin välillä jotain ?" Liam pamautti. Pysähdyin kuin saeinän ja takanani kävellyt Zayn törmäsi minuun ja lähes kaaduimme.
"Onko ?" Harry kysyi.
"Ei. Mistä sellasta ootte päähä saanu ?" Kysyin ja melkein korotin ääntäni.
"Ok ok. Älä ala ragee !" Harry sanoi.
"Menkää jo." Sanoin ja katsoin maahan kun pojat eivät liikkuneet. He eivät käskystäni huolimatta liikkuneet.
"Menkää !" Huusin ja päästin kyynelet tulvimaan poskilleni.
"Harry. Nyt. Mennää." Kuulin Liamin sanovan. Kuulin kuinka askeeleet loittonivat luotani. Valuin istumaan maahan. Aina kun joku kysyy onko meillä jotain minulle tulee mieleen se kuinka Louis pelasti henkeni ensimmäisen kerran.
"Deb. Kauan te aattelitte piilotella ?" Zayn kysyi hän ei siis lähtenyt.
"Ei kauaa. Mut siis en mä siks itke." Sanoin ja pyyhin kyyneleeni.
"Vaan ?" Zayn kysyi.
"Se on nyt kaks kertaa pelastanu mun hengen." Sanoin ja nousin.
"Mut mennää enneku noi rupee kyselee kaikkee." Sanoin ja lähdin kävelemään kotiin. Saavutimme muut pojat nopeasti ja kävelimme yhdessä syvässä hiljaisuudessa. Pääsimme kotiin ja menin suoraan suihkuun ja nukkumaan.

//anteeks et kesti ! mul oli tänään matikan koe nii piti siihe harjotella ja olin paljon kaverie kaa nii en kerenny kirjottaa. mutta viikonloppuna jos saisin tän ficin loppuu ;) ja kommenttia tulee ! faceskin voi kommentoida :) tai laittaa chatissä :)