~ Just One Look 4

Nyt on se aika. Hyvästellä tämä koti, kaupunki, maa.
"Tules jo." Äitini sanoi takanani. Huokaisin syvään katsoin vielä viimeisen kerran taloa missä olen asunut tähän asti. Lähdin kävelemään taksille ja istuin takapenkille äitini kanssa. Isäni kertoi kuskille minne ajaa ja lähdimme liikkeelle. Katsoin vielä viimeisen kerran näitä maisemia. Matka kentälle kesti hieman ja autossakin oli tylsää kun ei voinut kavereille kikkaa sillä he nukkuivat yhä. Niin kello on siis viisi aamulla. Ihana aika muutta, eikö ? Silmäni alkoivat hieman painua kiinni ja olin vähällä nukahtaa mutta äitini herätri minut.
"Nuku sitten koneessa." Hän sanoi ja hymyili hieman. Niin. Voisihan se olla ihan hyvä ajatus. Hymyilin hänelle hieman takaisin ja katsoin ohi vilahtelevia maisemia. Tiedän kaverieni itkeneen illalla, myös poikien, mutta pidämme yhä yhteyttä. On vaikeaa lähteä. Minua odottaa uusi maa, uusi kaupunki, uusi lukio. Pääsin taidepainotteiseen lukioon. Asumme kuulemma iha kävely matkan päässä lukiosta, keskustaan pääse linja-autolla. Siinä on kuulemma rantakin lähellä. Veljeni kävi kuulemma katsomassa taloa ja lähetti siitä kuvia sähköpostilla vahnemmilleni ja he ihastuivat siihen. Veljeni asuu kuulemma keskustassa tai jossain, mutta lähellä. Hän on siis muuttanut viime kerrasta.

Auto kaarsi taksipysäkille ja kuski tuli nostamaan laukkumme. Isäni maksoi matkan ja taksi lähti. Menimme sisälle suoraan chek-iniin. Siellä laitoimme matkalaukkumme ruumaan. Menimme turvatarkastuksesta ja lähdimme syömään. Otin vain kanapatongin ja coca colan. Menin edeltä pöytään ja katselin niitä muutamia ihmisiä meidän lisäksi. Lento tulisi olemaan tylsä. Otin onneksi kuulokkeeni mukaan. Kaverinikin olisivat ehkä hereillä ja voisin jutella heille, mutta harmi tuleva aikaero. 10 tuntia. Liikaa, aivan liikaa. Onneksi meillä on kesäloma siellä niin opin kulkemaan ja totun aikaeroon. Saimme syötyä ja lähdimme porteille. Menimme koneeseen ja meidän lisäksi täällä oli ihan kiitettävästi ihmisiä. Oli kirkuvia pikku lapsi, kaikesta valittavia vanhuksia, muutamia liikemiehiä ja perheitä lähdössä lomalle. Menin istumaan ikkunapaikalle ja äitini istui eteeni ja isäni hänen vireensä. Minun viereeni tulee joku tuntematon tai ei ketään. Toivon jälkimmäistä. Pian kuitenkin tajusin ettei viereeni voi enään tulla ketään sillä koneen ovi sulkeitui. Suljin vyöni. Kone alkoi nousta ja oli aika lähteä.
"Hyvästi Amerikka. Hyvästi kaverit. Tulee ikävä." Kuiskasin hiljaa ja suljin silmäni. Kaivoin kuulokkeeni ja laitoin musiikkia. Nukahdin nopeasti.

Heräsin kuulutuksen ja musiikin sekamelskaan. Aloimme laskeutua. Suoristuin istuimella ja pistin kuulokkeeni pois. Kone pysähtyi paikalleen ja ovi aukesi. Kiireisimmät ihmiset alkoivat jo lipua ulos. Me vielä odottelimme rauhassa. Katsoin puhelimeni kelloa. Viisi päivällä. Aloimme vihdoin siirtyä hakemaan laukkujamme. Pian suuri musta laukkuni lipui muiden seasta. Nappasin laukkuni ja odottelimme vielä vanhempieni laukkuja. Nekin tulivat pian. Lähdimme ulko-oville ja otimme vapaan taksin. Isäni katsoi lapusta osoitteen ja kertoi sen kuskille. Hän lähti ajamaan. Ajoimne Big Benin ohitse, myös London Eyen. Katsoin taloja ja kauppoja. Katsoin kaikkea mitä tuli vastaan. Myös ihmisiä. Joo, olen stalkkeri. Haluan tietää millaisia ihmisiä täällä on. Pääsimme aika nopeasti ydinkeskustasta omakoti aluelle missä olisi jossain myös lukioni. Taksi pysähtyi ison valkoisen talon eteen ja sieltä näkyi suuri parveke. Piha oli todella kaunis ja suuri. Astuimme ulos ja isäni maksoi taas. Otimme laukkumme ja lähdimme sora polkua ovelle. Talossa oli myös autotalli. Pääsimme ovelle ja äitini avasi suuren oven. Menimme sisälle ja asetin kenkäni nätisti telineelle. Menin peremmälle ja pian oikealle lähti kierreportaat yläkertaan. Talo oli todella kaunis.
"Mene vain yläkertaan. Siellä on makkarit." Äitini hymyili. Vilkaisin häntä ja hymyilin pienesti. Rohkaistuin ja lähdin kävelemään portaita hitaasti. Pääsin portaat ylös ja siitä lähti suoraan käytävä. Menin käytävää eteen päin ja näin neljä ovea. Kummallakin puolella käytävää oli kaksi ovea. Avasin ensimmäisen oven oikealta ja se paljastautui vierashuoneeksi sillä se ei ollut järin suuri. Avasin sitä vastapäätä olleen oven ja se oli selvästi vanhempieni makuuhuone. Siellä oli suuri parisänky ja hieno lipasto. Menin viereisen oven eteen ja avasin sen. Se oli vessa. Vielä yksi ovi. Laitoin käteni varovasti kahvalle ja avasin oven todella hitaasti. Oven auettua olin vähällä pyörtyä. Huone oli suuri. Oikealle katsottuna näkyi kaunis parisänky. Sen vieressä oli valkoinen ovi. Sänkyä vastapäätä oli suuri kokovartalopeili ja koulupöytä. Suoraan katsottuna oli suuret koko seinän kokoiset ikkunat. Lähdin varovasti kävelemään kohti ikkunoita ja avasin ne. Päädyin parvekkeelle. En ollut uskoa silmiäni olikl tämä tosiaan minun huoneeni ? Menin takaisin huoneeseen ja kohti ovea josta en vielä tiennyt mitään. Avasin oven ja siellä oli vaatehuone. Siellä oli muutama vaatetanko ja monta hyllyä. Juuri sopiva minulle. Huoneessakin oli hyllyjä koriste esineille sun muille. En tarvitsekkaan enempää.
"No pidätkö ?" Isäni kysyi ovelta.
"Ai pidänkö ! Rakastan !" Sanoin ja menin halaamaan häntä. Hän oli tuonut matkalaukkunikin.
"Hyvä. Laatikot tulevat huomenna." Isäni hymyili ja lähti. Otin matkalaukkuni ja aloin purkamaan vaatteita vaatehuoneeseeni. Kamerani otin ja laitoin koulupöydälle, samoin läppärin. Laitoin puhelimenikin lataukseen yöpöydälle.

*kahden kuukauden aikahyppy*

Kesä on mennyt kaupunkiin tutustuessa. En ole saanut vielä yhtään kaveria. Huomenna alkaisi koulut. Minulla on ikävä minun vanhoja kavereitani. Haluan takaisin Amerikkaan. Puhelimeni värisi taskussani. Laskin kamerani roikkumaan kaulanauhan varaan ja otin puhelimen taskustani. Viesti Robynilta.
I don't have nothing if i don't have you.
Awww. Hän oikeasti rakastaa minua. Kyynel valui poskelleni ja minun oli pakko istua parveekkeella olevalle tuolille. Haluan hänen luokseen. Vastasin nopeasti ja menin sisälle. On aika käydä nukkumaan, jotta jaksa huomenna herätä. Laitoin kameran paikoilleen ja puhelimen laturiin, kömmin peiton alle ja mietin huomista. Nukahdin kuitenkin nopeasti.

//jee. NYT KAIKKI LUKEE TÄN ! musta on alkanut tuntumaan ettei kukaan enää lue näitä. Kommentoi jos luet ! Laita vaikka kikiin Mariiixd haluun tiedon et näit luetaa. Askiinkin voi laittaa ! Ja askiin ne kaikki "koska jatkat" jutut koska kirjotan puhelimella niin mun on vaikee vastata niihin kommiin. Linkki ask.fm/mariijohannaa