~ I Can Find You 5

Harry. Henkilö jonka nyt vähiten halusin nähdä. Olen juuri alkanut päästä yli hänestä ja siitä että jätettiin tekstiviestillä ja sen jälkeen vain kadotaan. Olin kylläkin kaivannut häntä mutta yksi asia on varma. Häntä en ota takaisin.
"Anteeksi..." Kuulin Harryn mumisevan muut pojat katsoivat meitä hieman oudoksuen. Samoin Paul. Niin joo tunnistin hänet kun näin Harryn. Pudotin laukkuni maahan ja valuin kyykkyyn. Tunsin kyyneleitä poskillani. Kuulin Harryn askelten loittonevan ja listan kirosanoja tulevan hänen suustaan. Tunsin jonku käden pian selälläni. Joku lähti juoksemaan en tiedä kuka, enhän tiedä muiden nimiä.
"Ootko sä kunnossa ?" Nuoren miehen ääni kysyi vierestäni. Kapsahdin tuon kaulaan niin että hän oli vähällä kaatua. Ihan sama kuka hän on. Tarvitsen nyt vain jonkun joka tukee. Eromme aikaan minua ei kukaan kuunnellut. Poika jonka kaulaan olin kapsahtanu silitteli selkääni rauhoittavasti.
"Mitä tuo oli ?" Kuulin jonkun sanovan. Menin pois pojan kaulasta ja katsoin häntä tarkemmin hän oli se ruskea hiuksinen.
"No kertokaa ensin nimenne." Sanoin ja pyyhin kyyneliäni.
"Mä oon Liam." Poika jonka kaulassa olin roikkunut sanoi.
"Mä oon Niall." Blondi poika isolla hymyllä sanoi. Tai siis ei hän enään hymyillyt.
"Mä oon Zayn." Musta hiuksinen sanoi. "Ja Paulin sä vissiin tiedätkin." Zayn jatkoi. Nyökkäsin vain.
"Nonii nyt kun tiiät meijät nii mennään koneeseen ja voisitko kertoa kaiken lennon aikan ?" Niall kysyi. Hymyilin pienesti ja Liam auttoi minut ylös maasta. Menimme koneeseen.

Olin juuri aloittamassa kertomaan tarinaa kun Harry tuli sen pipo päisen kanssa.
"Debbie oli just alottamassa kertomaan tän tarinan miks te olitte tollasia." Niall sanoi varoen. En voi katsoa Harrya joten katsoin vain käsiini.
"Deb... Tuu käymään tuolla." Harry sanoi. Deb.. Tuo lempinimi. Sekin saa minut muistamaan kuinka olimme onnellisia kunnes tämä kaikki tapahtui.
"Joo.." sanoin hiljaa. Olimme istuneet kuuden paikalla ja istuin Liamin ja Niallin kanssa samalla rivillä, ikkunapaikalla. Pojat väistivät ja Harry vei minut ulos koneesta.
"Anteeks oikeesti... Mä kadun sitä mitä tein sillon. Mä päästin ison helmen menemään..." Harry sanoi ja lähes itki.
"Joo... Mutta oisit tehny sen ees kasvotusten." Sanoin hiljaa. Minun on pakko sopia Harryn kanssa sillä olen hänen kanssaan ympäri vuorokauden.
"Mä en oleta et haluut mua takas mutta voidaaks ees olla ystävii ?" Harry kysyi ja hänen poskilleen valui lisää kyyneliä. Levitin käteni halin merkiksi. Nyt minäkin itken. Harry tuli luokseni ja halasimme lujasti.
"Joo. Ollaan ystäviä. Mutta hei älä itke, koska mäki itken." Sanoin jo hieman naurahtaen.
"Mitä en mä itke !" Harry huudahti ja irrottautui halauksesta. Hän hymyili,jälleen.
"Oli ikävä." Sanoin.
"Mullaki sua. En enää päästä sua mun luota." Harry vastasi ja pörrötti hieman hiuksiani.
"Hei ! Etkö oo vieläkää oppinu !" Huusin pojalle joka juoksi jo koneessa. Menimme poikien luo ja istuimme paikoillemme. Nauroimme vain. Pojat olivat ihan hämillään.
"Kiva nähä sunki nauravan." Zayn sanoi. Rauhoituin ja aloin kertomaan pojille koko tarinaa. Sitä ennen kyllä nousimme jo ilmaan mutta silti.

Kerroin heille kaiken ja itkinkin välissä sillä minun on vaikea käsitellä aihetta.
"Sä oot kokenu paljon... Yksin." Zayn sanoi myötätuntoisesti.
"Joo... mutta en mä Harrya syytä että oon tälläi jolla ei ole ketää että joudun olemaan yksin." Sanoin. Olin kertonut pojille kaiken aina vanhempieni kuolemasta tähän päivään, joten he tiesivät mitä olen muutenkin kokenut. Paitsi miten olen pilannut muutamia välejäni ja poikaystäväni dramaattisen kuoleman.
"Missäs meillä on eka keikka ?" Kysyin sillä en halua puhua mitään surulista.
"Amerikassa." Liam hymyili.
"Uu. Siellä mä en ookkaan käyny." Sanoin innostuneena. "Mikä kaupunki ?" Jatkoin.
"Los Angeles." Niall sanoi vuorostaan.
"Kauaks me ollaan Losissa ?" Kyselin lisää. Olen utelias.
"No sellanen viikko." Zayn sanoi.
"Tiiätteks monta huonetta me saadaa ?" Halusin tietää sillä en haluaisi pojan kaa samaan huoneeseen.
"No siis meil on kolme kahen hengen huonetta." Liam sanoi. "Ne on sellaset että niissä on kaksi makuuhuonetta." Hän jatkoi.
"Juu." Hymyilin ja katsoin ikkunasta ulos.
"Asiasta miljoonanteen. Mikä on sun nimi !" Huudahdin kun tajusin etten tiedä pipo pään nimeä.
"Aa joo mä oon Louis." Poika hymyili leveää hymyä.

*flashback*

*pam* Kuulin pamauksen takaani. Käännyin katsomaan taakseni. Ei. Ei ! Poikaystäväni makasi maassa verisenä.
"Ei !" Huusin kyyneleet silmissä. Olin jo juoksemassa hänen luokseen kunnes muutamaa vuotta vanhempi Louis otti minusta kiinni ja veti minut mukaansa.
"Sä et voi mennä sinne ! Se voi ampua sutki !" Louis huusi minulle ja yritti rauhoitella, mutta turhaan. Poikaystäväni oli juuri ammuttu. Vanhempani ovat kuolleet. Minulla ei ole mitään. Vaivuin masennukseen ja olin jo kalliolla hyppäämässä mutta tunsin vahvojen käsien vetäisevän minut pois. Louis taas.

*end of flashback*

"Sinä." Sanoin. Taas pojat katsoivat minua. "Sinä estit minua tappamasta itseäni neljä vuotta sitten !" Sanoin ja kyynel valui poskelleni. Louis katsoi minua pitkään silmiin. Hän on se poika johon törmäsin lentokentällä ja kahvilassa. Hän se on.
"Ömömömmm. Kyllä mä sellasen tein jollekkin tytölle jonka nimeä en oo koskaan saanut tietää vaikka oltiin samassa koulussa. Sitte mä törmäsin iha sika kauniisee tyttöö kentällä, joka on sinä ja sitten mä törmäsin suhun siellä kahvilassa missä tää meijän Harry oli töissä. Sillon en osannu ees aatella mitään sellasta." Louis sanoi häkeltyneenä. Kaikkien poikien suut olivat maahan asti auki. Jopa Paulin. Hän oli kuullut tämän tarinan.
"Kiitos." Sanoin hiljaa. Silloin halusin tappaa itseni ja en kiitellyt ketään, mutta nyt oli se päivä.
"Niin siis kertokaas koko juttu !" Niall ja Harry sanoi samaan aikaan. Niin kerroin koko tarinan.

"Herran jumala !" Harry huudahti lopetettuani.
"Harry !" Paul torui.
"Anteeks." Harry sanoi sillä tajusi että oli itse jättänyt minut tekstarilla.
"Äh ei puhuta enää musta mä haluun tietää teistä lisää." Sanoin koska en halua itkeä enään.
"No mitä sä haluut tietää ?" Harry kysyi virnuillen.
"No kaikkee kertokaa tyylii ikänne ja sillee. Ja jotain kivaa mist mullekki ois jotai hyötyy." Sanoin.
"No. Mä en osaa uida että mua ei saa hirveen syvälle vetee." Zayn sakoi hieman nolona. "Ja nii sit oon ton yhen Perrien kanssa yhdessä." Hän jatkoi hymy korvissa.
"Ja mä olen yhden Sophian kanssa." Liam hymyili.
"Ja mä oon jääkapin kanssa naimisissa !" Niall huudahti. "Mulla on nälkäää." Niall jatkoi mankumista. Kaikki alkoivat nauramaan. "En voi olla noin hauska." Niall ihmetteli.
"Voit sä." Sanoin blondille. Siinä samassa jostain lensi sipsipussi Niallin syliin. Kuin tilauksesta.
"Jes ! Ruokaa !" Niall huudahti ja avasi pussinsa. Hän tunki suunsa täyteen sipsejä ja alkoi mussuttamaan niitä.
"No entä sä Louis ?" Kysyin pipo päiseltä pojalta joka oli keskittynyt johonkin ihan muuhun ja katseli vain ulos.
"No siis mähä oon hyvä sängyssä ja... eiku siis mitä !?" Louis sanoi. Meinasin tukehtua. Kaikki nauroivat limaista sipsi mömmöä lensi Niallin suusta. Hän oli vähällä tukehtua mutta onneksi Liam auttoi.
"Mitä sä tollasii sanot mun tytölle !" Harry huusi vihaisena.
"Harry. Mä nyt sanon tän täs kaikkie kulle. Mä en ota sua enää koskaa takasin. Voidaan silti olla ystäviä." Sanoin sillä enhän minä ole Harryn. Liam, Zayn ja Niall katsoivat Harrya vihaisena ja Louis katsoi vain ulos. Hän varmaankin luuli että olen yhä Harryn. Mutta ehei en ole. Pojat, kaikki paitsi Louis, alkoivat juttelemaan kaikkea keskenään. Louis vain katsoi ulos. Minun käy sääliksi poikaa. Nämä muutamat vuodet hän on elänyt tietämättä kenen hengen pelasti. Kyllä se ottaa koville.

"Hei. Deb. Herää. Me alteen laskeutua." Kuulin Liamin sanovan vieressäni. Olin näköjään nukahtanut. Suoristuin istuimelleni ja suljin vyöni. Katsoin ulos. Pimeää. Saavuimme siis yöllä. Ehkä ihan hyvä, sillä faneja ei ainakaan ole paljoa. Kone pysähtyi ja menimme ulos ja siellä ei ollut faneja ollenkaan. Mikä oli hyvä asia. Menimme autolle joka odotti meitä. Auto ajoi hotellille. Menimme hotelliin ja aula oli todella suuri ja kaunis. Paul meni tiskille ja saapui sieltä muutaman avaimen kanssa.
"Nyt kävikin niin että Deb saa mennä jonkun pojan kanssa. Sinun piti aluksi mennä tuon stylistin Loun kanssa mutta meitä onkin enemmän kuin piti." Paul sanoi ja osoitti nuorta naista puhuessaan Lousta.
"No kenen kaa mä tuun ?" Kysyin varovasti pojilta. Liam tarttui Niallista.
"Tää on mun kaa !" Hän mutisi.
"Mä haluun olla Zayninn kaa !" Louis ilmoitti. No niinpä tietenkin.
"No kai mä sit oon Harryn kaa." Sanoin pojan naamalle noustessa suuri hymy.
"Okei mutta nyt nukkumaan ! Huomenna on muutama haastattelu." Paul sanoi. Saimme avaimemme ja suuntasimme hissille. Jokainen huone oli samassa kerroksessa. Mikä oli ihan hyvä. Menimme Harryn kanssa huoneemme ovelle ja avasin sen.
"Wow !" Sanoin astuessani sisään. Huone oli suuri. Menin suoraan toiseen makuuhuoneeseen ja aloin etsimään yövaatteitani. Minua väsytti kamalasti.
"Saaks tulla ?" Harry kysyi oven takana.
"Joo." Vastasin pojalle. Ovi aukesi ja Harry tuli huoneeseen ja istahti sängylle.
"Anteeks hei vielä." Harry sanoi.
"Äh. Ihan oikeesti ei enää puhutaa siitä. Eletään tässä ja nyt." Sanoin sillä haluan unohtaa sen asian jo.
"Joo." Harry hymyili ja halasi vielä.
"Öitä." Sanoin pojalle.
"Öitä." Hän vastasi. Vaihdoin vaatteeni nopeasti ja harjasin hiukseni. Menin sängylleni ja mietin kaikkea hetken. Nukahdin nopeasti.

//olkaa hyvä tällänen pitkä luku :) onko tää teidän mielestä liian sekava kun tässä on poikana vähän Harrykin ? Mutta silti Louis on se "pää" poika tässä :) ja muistakaas ! Kommentit ja palaute innostaa kirjoittamaan !;)