~ There's Nothing Like Us 3

Jonas katsoi minua toiveikkaana. Katsoin puhelinta ja painoin 'avaa'. "Nii mäki sut, käyks vartin pääst siel puistos missä vuos sitte ?-Liam" aloin itkemään, en surusta vaan ilosta. Jonas tietenkin luuli että surusta, mutta sitten otti puhelimen kädestäni ja alkoi hymyilemään. Nousimme ja lähdimme kävelemään puistoa kohti. Tottakai olin laittanu ensin Liamille myöntävän vastauksen ja kertonut Jonasin olevan mukana.

Puistoon saavuttuamme aloin etsiä Liamia katseellani. En nähnyt häntä. Aloin jo luulla, että hän huijasi minua, eikä tulisi oikeasti. Aloin melkein jo itkeä, kunnes tunsin jonkun halaavan minua takaapäin ja kuiskaavan korvaani:
"Anteeks." Se ei ollut Jonas joten. Sen oli pakko olla Liam ! Käännyin ympäri ja aloin itkemään. Tätä olen odottanu jo vuoden. Näkeväni tuon pojan joka muutti elämäni, mutta hyvään suuntaan. Noita ihania ruskeita silmiä olen odottanut, noita komeita kasvoja, tuota vartaloa. Hyökkäsin pojan kaulaan ja halasin pitkään ja itkin. Itkun seasta yritin puhua.
"Anteeks oikeesti en mä..." en kerennyt sanoa lausetta loppuun, kun Liam jo piteli minua hartioista ja katsoi silmiini.
"Ei sun tarvii sanoa mitään." Liam sanoi pyyhkiessään kyyneliäni. "Sun veljes kerto kuinka rikki oot ja kuinka paljo sä itkit mun takii." Liam jatkoi. Seuraavaksi hyökkäsin veljeni kaulaan ja halasin kunnolla.
"Mä en tarkottanut sitä et oisit lapsellinen ja säälittävä.." Liam sanoi takanani. Luulin juuri unohtaneeni tuon viestin. Lapsellinen ja säälittävä. Niin Liam eilen sanoi. Hän huijaa tiedän sen. Romahdin aiva yhtä nopeasti kuin isän kuoltua. Siitä on jo kymmenen vuotta. Olin hänen kanssa hyvin läheinen. Lähdin juoksemaan kotiin. Haluan pois täältä.

Jonasin näkökulma:

Voi ei. Hän luulee yhä, että Liam tarkotti niitä eilisiä sanojaan.
"Teinks mä jotain väärin ?" Liam kysyi hätääntyneenä vieressäni.
"Ei, et tehny." Sanoin Liamille ja yritin hymyillä. Eihän hän tehnytkään. "Jen vain..." jatkoin.
"Jen mitä ?" Liam kysyi.
"Hän luulee yhä että tarkoitit niitä eilisiä sanojasi..." sanoin Liamille ja lähdin kävelemään reippaasti Jenin perään. Toivottavasti Jen ei tee itselleen mitään

Pääsin vihdoin kotiin. Avasin oven joka oli raollaan. Näin lattialla jotain mitä en olisi halunnut. Verta. Seurasin veri pisaroita. Ne johtivat yläkertaan, huoneeseemme. Avasin oven ja...

//sori mikä luku xd mut tähä tulee nyt pikkuse draamaa :D