~ There's Nothing Like Us 4

Jonasin näkökulma:

"No one can make me feel like you. There's nothing like us, there's nothing like you and me, together trought the storm."
Kuului Jenin itkuinen laulu huoneestamme. Hän on elossa.

Jenniferin näkökulma:

Kuulin jonkun nousevan portaat ylös ja koitin piilottaa ranteeni pyyheeseeni, mutta se oli turhaa, veri näkyi valkoisella mekollani. Ihan sama vaikka Jonas näkisi, kuhan äiti tai Jay ei näe. Siitä tuli mieleeni, äiti laittoi viestin. "Lähdin työmatkalle Floridaan. Jay on vanhemmillani ja vaikka olette kahden ei mitään juhlia !- äiti" Noin heistä ei ole siis huolta. Hyräilin hiljaa yhtä lempi biisiäni. "No one can make mee feel like you do. There's nothing like us, there's nothing like you and me, together trought the storm." Jonas astui sisälle huoneeseen ja näki veitsen lattialla. Sen nähtyään hän ryntäsi luokseni ja otti ranteestani kiinni, mikä sai minut voihkaisemaan kivusta.
"Miks sä näin teit ?!" Jonas huusi huolestuneena. Itseasiassa en tiedä. En kertakaikkiaan tiedä. Tai en muista.
"Sähä oot kännissä !" Jonas huudahti huomatessaan etten vastannut vaan horjuin sängyn reunalla. Se oli totta. Samalla kun hain veitsen keittiöstä otin myös yhden viinapullon ja join puolet. Jonas lähti vessaan ja tuli sieltä sidetarpeiden kanssa ja sitoi ranteeni. Sen tehtyään hän päästi minut nukkumaan. Olihan kello jo paljon. Niin ja olinhan kännissä.

Aamulla:

Heräsin hirveään päänsärkyyn ja yritin nousta vasemman ranteeni varaan. Ei, se oli virhe, siihen sattui niin, että kiljahdin saaden Jonasin hereille. Oikeastaan ihan hyvä, hän saa hakea minulle särkylääkettä. Sanoin sen pojalle ja hän haki lääkettä.
"Sulle tuli viesti." Sanoin Jonasille joka astui ovesta sisään. Jonas katsoi viestin ja lähti kotoa. Just. Jäin sitte yksi. Kello on jo kolme. Oho. Soitan Sabinalle, että lähdetään viettämään tyttöjeniltaa kaupungille. Niin myös tein ja Sabinalle sopi. Nousin sängyltä ja aloin tonkimaan vaatekaappiani.

Löysin kaapista harmaan-vihreän paidan josta näkyi toiselta puolelta hieman kylkeä/vatsaa. Paidan seuraksi otin farkkushortsit jotka oli hieman repaleiset ja niissä oli niittejä. Korjasin meikit, laitoin hiukset ja otin eilisen laukkuni. Laahustin alakertaan ja heitin laukun eteiseen. Sieltä kävelin keittiöön ja tein leivän. Söin sen ja katsoin kelloa, viisitoista vaille viisi eli aika lähteä. Olimme sopineet tapaamamme puistossa viideltä. Sieltä menemme viettämään ilta jonnekkin.

*aikahyppy 6 tuntia*

Kello oli jo paljon ja olin juonut reilusti. Sabina yritti saada minua lähtemään ja niin poispäin mutta sanoin juovani vielä yhden ja sitten lähdetään. Hän suostui. Join sen ja koitin nousta, mutta horjahdin Sabinan syliin. Hän lähti taluttamaan minua kotiin.

Kotona Jonas jo odotteli.
"Se on juonu sit paljon." Kuulin Sabinan selittävän veljelleni.
"Joo sen huomaa." Jonas sanoi ja auttoi Sabinaa viemään minut sohvalle. Sammuin heti.

Jonasin näkökulma:

Miksi hän tekee tämän itselleen ? En voi vain katsoa vieressä kuinka hän juo. Mun on tehtävä jotain ja pian. Mutta se hetki ei ole nyt, nyt nukkumaan.

//täs alkaa se draama nyt :) ja kuudennen luvun alku on aika hullu että jos on alle 12 nii ei ehkä kannata lukee. Omalla vastuulla. Ja täs ne sen vaatteet viel.