~ There's Nothing Like Us 5

*aikahyppy 2kk, Jonasin näkökulma*

Taas. Jen tuli kännissä kotiin. Niin on jatkunut jo kaksi kuukautta. Äiti ei ole asista tietoinen sillä lähti Floridasta suoraan Kiinaan ja Jaykin viihtyy isovanhemmilla. Jen ei edes kuuntele. Liamikin on käynyt täällä monesti, mutta Jen ei ole kuunnellut vaan huutanut tai sammunut. Liam haluaa Jenin todellakin entiselleen. Niin kyllä minäkin.

Aamulla, Jenniferin näkökulma:

"Ai hitto !" Heräsin taas sohvalta hirveässä päänsäryssä. Nousin pidellen ohimoani ja suuntasin keittiöön. Kolistelin hetken kaappeja ja tuloksetta. Ei särkylääkettä.
"Jonas ! Jonas !" Huusin veljelleni ja sekin oli yhtä tuskaa. Muutaman minutin kuluttua hän talssi alakertaan särkylääkkeiden kanssa. Miksi minä teen tämän ? Tuo ihana pörröpää veljeni joutuu kärsimään tästä. Tänään nukun pääni selväksi, lopetan viiltelyn ja juomisen.
"Tässä sulle. Mutta saanko pyytää  yhen jutun ?" Jonas kysyi ja pörrötti blondejaan.
"Kiitti... Ja saat." Vastasin hiljaa sillä päähäni särki.
"Lopeta juominen ja viiltely. Käy sit viel suihkus." Jonas sanoi kadotessaan selkäni taakse keittiöön. Hän ei ollut pitkään aikaan edes halannut minua niin kuin enne, vain silloin kun itkin. Ja mistä hän tiesi että ajattelin itsekkin juuri noin ? Äh. Varmaan vain veljen vaisto.
"Niin mä aattelinki..." sanoin poistuessani keittiöstä.

Menin portaiden ohi peremmälle taloon mistä avautui suuri oleskelualue, jonka takana on suihkut ja pukuhuoneet. Kävelin puisesta pukuhuoneen ovesta ja otin hyllyltä puhtaan pyyhkeen ja avsin sen naulaan. Otin vaatteeni pois ja kävelin suihkun alle. Otin mustan shamppoo pullon ja pesin hiukseni. Ai. Ranteita ja sääriäni kirveli, olin siis viillelyt nekin. Hoitoaineen jälkeen pesin vartalon ja huuhtelin huolella.

Menin pukutilaan ja kuivasin hiukseni pyyhekuiviksi ja jätin olalle roikkumaan. Kietaisin pyyhkeen ympärilleni ja heitin vaatteeni pyykkiin. Talssin talon läpi ja lantustin portaat ylös, huoneeseemme. Olen käynyt täällä vain hakemassa rahaa ja uusia vaatteita. Menin kaapilleni ja otin sieltä harmaan tunikan ja legginsit. Kömmin sänkyyn ja nukhadin melkein heti. Kello oli vasta yhdeksän aamulla.

Heräsin. Kello on yhdeksän mutta illalla. No olen ainaki selvin päin. Mun on pakko päästä haukkaamaan happea. Ei. En halua baariin vaan kävelylle. On jo pimeä mutta silti. Täällä on jotenki tunkkasta. Vaihdoin legginsit mustiin college housuihin ja harjasin hiukseni. Meikkiä en laittanut kuin hieman ripsaria ja meikkivoidetta. Laahustin alakertaan. Menin keittiöön ja tein leivän. Pakko saada syötävää. Laahustin eteiseen leipää syödessäni  ilman puhelinta, jätän sen kotiin, samoin rahat, otan vain kotiavaimet. Otin valkoiset tennarit telineeltä ja tungin ne jalkaani. Jonas tuli eteiseen. Hän kyseli että minne menen ja onko rahat mukana. Kun rahat oli varmasti kotona otin mustan tuubihuivin ja kietaisin kaulaani. Avasin oven ja lähdin kohti keskustaa puiston läpi. Ihmisiä oli vähän no ei ihme onhan kello jo kymmenen.

Olin kävellyt jo kaksi tuntia ja kello oli jo seuraavan päivän puolella. Ainiin. Tänään on syntymäpäiväni. Aloin hymyilemään. Hymyni kuitenki loppui kun tunsin käden olallani...

// hyi apua mikä luku :d HUOMIO seuraavan luvun alku on hieman yksityiskohtaisempi ja en suosittele alle 12 vuotiaille. Saa lukea omalla vastuulla :) ja täs viel kuva siit tunikast :D ku se ei ollu ihan normaali tunika.